Jouluja ja muita juttuja

Joulutoivotuksen väkertämisen ohella käytiin Taatan kanssa tänään eläinlääkärissä alapäävaivojen ja ontumisten takia. Uutiset olivat oikeinkin mukavia siinä mielessä, että niin kyynär-, olka- kuin lonkkakuvatkin olivat Taralla puhtaat epävirallisesti lausuttuna! Eipähän tarvitse enää pelätä, että muorilla olisi rikkoa tai mitään muutakaan "pahaa", sillä ontumiset liittyvät ainoastaan lihasjumeihin! Lihasjumit ovat onneksi helposti hoidettavissa ja vuodenvaihteen jälkeen suuntaammekin eläinfyssarille. Neldankin kondiksen meinaan katsastaa fyssarilla samalla. :) Alapäässä Taralla oli sen sijaan tulehdus ja siihen saatiin paikallishoitona antibioottia. Tartsa sai myös 10 päivän kipulääkekuurin takapään (selkä ja reidet) lihasjumeihin sekä kaulurin, ettei piiperoa nuoleskella. Näillä mennään sitten nyt.

Neldan kanssa alkaa tammikuussa agilitykurssin lisäksi myös toko. Päästiin siihen kisaavien ryhmään, joten täytyypä taas ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa treenaamaan kunnolla. Viime aikoina ollaan vähän laiskoteltu opinnäytetyö- ja työkiireiden takia (seli seli...). :D

ALO-AVO-sekasikiö

Käytiin taas harkkatokossa Espoossa, mutta tällä kertaa ei otettu kaikkia koeliikkeitä, vaan pelkästään luoksepäästävyys (tätä ei kyllä enää tarvitsisi tehdä, kun ei kisata ALO:ssa), paikallaolo, liikkeestä maahanmeno ja hyppy AVO-luokan höysteillä. :) Osallistuttiin siis oikeasti ALO-luokkaan, mutta Neldan ongelmien takia tehtiin tosiaan lyhennetty treeni liikkeillä, joissa on ollut ongelmia tai mitä tällä hetkellä treenataan.

Heti luoksepäästävyyden aikana huomasin, että nyt Nelda meni siihen ihme vaiheeseen, että tekee kaiken hitaasti ja epävarmasti. Heti kehätarkistuksen jälkeen miun loistava pro tokosheltti vaihtui haluttomaan ja hitaaseen yksilöön! Tämä on kyllä supertylsä ongelma, sillä nyt mua ei jännittänyt ja mulla oli nameja taskussa. Sen täytyy kyllä olla joku muu tekijä, joka tekee Neldasta tuollaisen... : / Onkohan se sisähalli sitten paikkana vaan niin outo Neldalle, vaikka tokoa treenattiin syksyllä hallissa (tosin siellä oli hiekkapohja).

Paikallaolossa Nelda pysyi suht hienosti, vaikka tehtiin ekaa kertaa kunnon häiriössä oudossa paikassa, että mä menen piiloon. Paikkaolo oli siis sen 2 minuuttia, jonka aika Nelda ehti kyllä muutamaan otteeseen haistelemaan, liikuttelemaan jalkojaan yms. :D Noh, pysyipä kuitenkin! Liikkeen jälkeen sitten kaukopalkalle ja kissanruokaa nassuun. :)

Liikkeestä maahanmeno oli vähän plöh. Nelda edisti seuraamisessa, eikä mennyt maahan niin tehokkaasti kuin olisin toivonut. Tässäkin kohtaa tulee toki se, että menipä sentään maahan toisin kuin virallisissa kokeissa! Tein liikkeestä maahanmenon AVO:na, hyvin pysyy, vaikka kävelen ohi taakse. Ainoa, mikä tässä nyt kunnolla mättäsi, oli se, ettei Nelda tullut kunnolla sivulle perusasentoon. Siis what? Juuri näistä pienistä asioista näkee, ettei Neldalla ole homma ihan hanskassa tuollaisessa tilanteessa, koska perusasentoon tulo on maailman treenatuin ja osatuin juttu meillä...

Ei olla vielä treenattu AVO-hyppyä kokonaisuudessaan ja sehän näkyi. :D Neldalle tuli alussa joku aivopieru, kun annoin menohyppykäskyn ja Nelda vaan oli juoksemassa repulle (oli karkaamassa kaukopalkalle)! Tuli kuitenkin käskystä takaisin ja hyppäsi lopulta esteen toiselle puolelle, joskin istuminen ei meinannut onnistua ja jäi lähelle estettä, ihan sen sivuun. Paluuhyppyyn pitikin sitten ottaa vähän käsiapua mukaan. Kolmannella kerralla AVO-hyppy meni kuitenkin aika hyvin: Nelda hyppäsi hienosti esteen taakse, ei jäänyt ihan kiinni siihen, ja istui nätisti käskystä! Takaisin hyppäsi hyvin ja tuli suoraan sivulle, kun vähän hampaiden välistä sihaisin. ;)

Sheltti harkitsee noutajan uraa t. Nelda

Ykätaudista on nyt selvitty, joten arki jatkaa rullaamistaan. :)

Pitkällisen keskustelun (+ harjoittelun ;) ) jälkeen olemme päätyneet Neldan kanssa siihen, että neiti saattaa ruveta jossain vaiheessa noutamaan, kuten AVO-luokassa vaaditaan! Nyt ollaan vielä siinä vaiheessa, että tyttönen suostuu hieman haluttomasti (vaihtelee...) ottamaan kapulan kuin kapulan suuhunsa ja istua töröttää sen kanssa paikoillaan niin kauan, kun sanon "kiitos". Saan nykiä ja vetää kapulaa sekä pidellä sitä molemmista päistä, mutta hyvin pysyy suussa. :) 

Ongelmaksi vaan nyt on muodostunut, ettei Nelda "uskalla" liikkua kapula suussa. Heti, kun Nelda ottaa yhdenkin askeleen, putoaa kapula välittömästi. TOSIN sain tänään Neldan ottamaan yhden miniaskeleen niin, että kapula ei tippunutkaan! Bileet! Pitää vähän pohtia, miten ratkaista tämä ongelma, kun Nelda on tällä hetkellä voimakkaan ehdollistunut joko istumaan tai menemään maahan kapulan kanssa. Neiti ei osaa tuoda sitä luokseni. Vauhtinoutoja tehdään niin, että heitän kapulan hevonkuuseen ja juoksen karkuun Neldan hakiessa sen. Useimmiten kapula tipahtaa jossain vaiheessa maahan, etten oikein kerkeä palkkaamaan hienosta noudon alkeesta, mutta ainakin Nelda tajuaa, että kapula voi olla kivakin. :) Ei neiti sitä siis sillä tavalla vihaa, kun tietää sen olevan namimaatti. Nyt vaan pitäisi saada Neldalta tuo jäykistely pois kapulan kanssa ja tyttö tajuamaan, että se suussa voi vaikka seurata! 

Voi pyhä yrjö

Neldalla alkoi ihanasti oksennustaudintyyppinen juttu yöllä. : / Heräilin tunnin, parin välein siihen, että Nelda oksentaa. Tuloksena oli lähes joka kerralla pieni määrä (n. 50ml) keltaista vaahtoa. Ajattelin, että neitiä jostain syystä närästää ja oksentelee tyhjää vatsaansa, joten annoin Neldalle yöllä hiukopalaa. Pahoinvointi on jatkunut siitä huolimatta tänään, joskin iltapäivän jälkeen oksennusta ei ole enää tullut. Nelda on kuitenkin normaalia vaisumpi ja väsyneempi, tosin ulkona hieman piristyy. Neldan naamasta myös näkee, että välillä on tosi paha olo; nieleskelee, vetää suupieliään suppuun, posket pullottaa yms. Ruoka tosin maistuu hyvin, mutta neiti söi päivällisensä kyllä hieman normaalia hitaammin. Soitin eläinlääkärillekin, että tullaanko näytille, mutta hän ei kokenut siihen tarvetta, ellei vointi huonone entisestään. Ollaankin tänään sitten lenkkeilty ihan minimi, että tarpeet on saatu tehtyä. Veikkaan, että Nelda on Messarista jonkun pöpön napannut, vaikkei eläinlääkäri tätä teoriaani välttämättä tukenutkaan.

Tarakin on hieman jalkaansa potenut tänään, joten rouvallekin tästä syystä lyhyemmät lenkit ollut nyt. Huomenna soitto Taran jalasta eläinlääkäriin, jos ei ala asettumaan. Ärsyttää, kun välillä Taran jalka on parempi ja välillä huonompi. En usko, että eläinlääkäri siihen osaa välttämättä mitään sanoa, mutta kaiketi tuo kyynär olisi hyvä kuvauttaa varmuuden vuoksi. Todennäköisesti kotiudutaan taas remmilenkki- ja kipulääkekuurin kanssa...

Parantukaa tyttöseni. <3

Messari-viikonloppu osa 2

Tänään Nelda oli jälleen Messarissa arvosteltavana, tällä kertaa perinteisessä Voittaja-näyttelyssä. Valitettavasti emme vuotemme viimeisestä näyttelystä onnistuneet ERIä pokkaamaan, joten taitaa jäädä haaveilu näyttely-ykkösruusukkeesta sikseen. :) Neldalainen on tasaisen EH-linjan koira, harmittavasti tuomarien mielestä Höbötintillä ei ole oikein mahdollisuuksia ERIin. Muun muassa Neldan koko ja ilme ovat usein "tulilinjalla", mutta noihin asioihin on vaikea vaikuttaa, kun Nelda vain on luotu sellaiseksi kuin neiti on. :) Ihanan persoonallinen pieni koiratyttöni, mamma kyllä näkee siun kauneuden. <3

Tuomari Marion Ten Caten (Hollanti) antama arvostelu oli kyllä muuten todella kiva ja nätisti kerrottu Neldasta. Se kuului suomeksi näin: 

"Oikeankokoinen. Hyvä luusto. Pitkä, kapea pää, jossa kova ilme. Silmät ovat pyöreät ja niiden ympärillä pitäisi olla enemmän pigmenttiä. Hyvinasettuneet korvat. Kallo ei ole yhdensuuntainen. Miellyttävä kaula. Upeat etukulmaukset. Hyvä eturinta. Leveä kyynärpäistä. Kulmautunut hyvin takaa. Oikeanlainen turkki. Liikkuu leveästi edestä."

 Nyt on sitten meillä edessä kunnon näyttelytauko, ellen yht'äkkiä jostain näyttelystä kevään korvalla innostu. Jatketaan tokon AVO-luokan liikkeiden opettelua ja salaisena haaveena mulla on, että ehkä jo ensi kesänä tai syksynä voitaisiin ekoissa AVO-luokan kisoissa käydä, jos saadaan homma toimimaan. :D

P.S. Taran vointi on ollut tänään parempi. Ontumista ei ole nyt taas onneksi ollut. :)

Loppuun vielä uuden salaman testailua ja kauniit tyttöseni!

Messari-viikonloppu osa 1

Tänään oli siis Neldan kanssa ohjelmassa Messukeskuksen Helsinki Winner 2011. Täytyy kyllä sanoa, että viime vuoden Voittajaan verrattuna tänään oli jotenkin kamalan ahdasta ja epämukavaa odotella kehän laidalla. Munkin niskaan hengitti koko ajan valtava englanninlammaskoira trimmipöydällä, mutta ei siinä nyt oikein ollut muuallekaan tilaa siirtyä. :D Nelda kesti hienosti koko näyttelyn ajan, vaikka en ottanut edes kevythäkkiä mukaan. Huomiseksi on kyllä varmaan pakko ottaa se, että Nelda pääsisi edes jonnekin turvaan avaralta lattialta... Tänään olin yksin liikenteessä, joten kannettavan tavaran määrää piti vähän rajoittaa, kun olin julkisilla menossa. Toni-kepo tulee toivottavasti huomenna mukaan raahaamaan tavaroita. :)

Tuomarina meillä toimi tänään Elena Ruskovaara ja täytyy kyllä sanoa, että ihastuin hänen koirankäsittelytaitoihinsa heti! Ruskovaara jutteli Neldalle tosi nätisti, kun näki, että neiti jännittää pöydällä kopelointia. :) Nelda säkä myös mitattiin tänään ensimmäistä kertaa, mutta empä jännityksessä tajunnut tulosta kysellä. Nelda liikkui tänään aikaisempaa paremmin, ei ollut niin epävakaata meno. Harmikseni en oikein meinannut saada Neldaa esiintymään, kun neidin korvat aina sojottavat kehässä taaksepäin. Nelda kuitekin palkittiin laatuarvosanalla erittäin hyvä ja seuraavanlaisella arvostelulla:

"Hyvärunkoinen, kokoon nähden raajoiltaan vähän kevyt, sopivat takakulmaukset, riittävät edessä, hyvä eturinnan leveys, pää vielä kesken kehityksen, toivoisin leppoisamman ilmeen sekä litteämmän kallon. Ajoittain korkea häntä, liikkuu vähän leveästi edestä, erittäin sujuvasti ja maata peittävästi sivusta. Esitetään edukseen."

Tasaista EH-linjaa siis tahkotaan. :) Olisi kyllä ollut messevää saada vielä yksi ERI, niin olisin voinut Neldalle tilata tunnustukseksi Sheltit ry:n näyttely-ykkösruusukkeen! No, eihän Nelda noista ruusukkeista niin välitä, enemmän se mulle tulisi. :D

Sitten kuvia. Kiitos Marikalle kuvaamisesta, vaikkei nuo halliolosuhteet mitään helpoimpia olekaan! :)

Tehtiin Neldan kanssa odotellessa vähän kapulanpitoa ja tosi hienosti neiti piti häiriöstä huolimatta sitä suussaan! Nyt kyllä oli hieman ongelmia sen suuhun ottamisessa, mutta treenataan treenataan. Ostin Neldalle myös jostain kojusta tokoa varten merkin (sellaisen tötsän) ja metallinoutokapulan. Jos ei Neldan kanssa voittaja-luokkaan jakseta treenata kunnolla, niin voihan noita opettaa ainakin mielenvirkistykseksi. Beef-stickejä tuli myös ostettua ja saipa Nelda paikan päältä myyjältä yhden sellaisen ihan ilmaiseksikin. Kyllä maistui!
 

Ja P.S. Tara ei enää ontunut tänä aamuna, jes! Nyt seurataan tilannetta...

P.P.S. Alkoikin ontumaan nyt uudelleen. Voi ei.

Ei miun muori oo vielä vanha... eihän?

Voi rakas Tara... Nyt rouva on alkanut jälleen ontumaan oikeaa etujalkaansa, vaikka tässä välissä oli useamman kuukauden tauko. Tarahan on tämän vuoden puolella ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa alkanut ontua tuota samaista jalkaa, mutta kremppa on yleensä mennyt ohi yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Nytkin sitten hieroin ja nitkuttelin Taran etujalkaa, koplasin ja vääntelin kyynärästä, mutta en oikein saanut Tarasta muuta reaktiota irti kuin huulien nuoleskelun. Jos tuo ontuminen ei lopu, suuntaamme maanantaina eläinlääkäriin. Totta kai menemme aikaisemmin tohtorin puheille, jos Tara vaikuttaa erityisen kivuliaalta tai tilanne pahenee.

Miksi Tara on alkanut nyt viimeisen puolen vuoden sisällä vaikuttamaan niin vanhalta, vaikka rouvarakas on vasta 8-vuotias? :( Mä en vielä näin nuoren koiran kohdalla haluaisi olla huolissani mistään syövistä tai nivelrikoista... Miksi Tara-parkaa piinataan näin paljon? Jotenkin se elämän rajallisuus taas kolkuttaa kovasti mieleni syövereissä, mutta en kyllä halua Taran kohdalla alkaa vielä tällaisia asioita pohtia. Miun muorin pitää elää ikuisesti.

Kaunokaiset pikaisesti

Neldan virallinen Messari-poseeraus. :D Tällä me voitetaan tuomarit puolellemme!

Muorin charmi puree ainakin muhun. <3

TK1 plakkarissa!

Tänään Tuuloksessa Nelda sai kolmannen ALO1-tuloksensa, mikä oli sinänsä ihan kiva juttu, kun saatiin se TK1-koulutustunnus! En olisi uskonut, että mä onnistun koulimaan koiran siihen malliin, että virallisetkin kokeet menisivät edes joten kuten. Ainakin nyt Nebulan kohdalla tavoitteeksi asetetut tulokset saavutettiin. :)

Valitettavasti en voi kuitenkin hihkua monien muiden ja itseasiassa tärkeämpien tavoitteiden (tittelit yms. ovat lähinnä oheissälää meidän harrastuksessa) toteutumista, sillä tämäkin koe epäonnistui täydellisesti. Neldasta tulee jatkuvasti vain hitaampi ja epämotivoituneempi koetilanteessa, joten tänäänkin oli hilkulla, että saatiin edes tuon verran pisteitä. Uskon myös, että tuomari oli meidän kohdalla armollinen... Harmittaa kyllä ihan urakalla, sillä otin heti kehän jälkeen tokoliikkeitä Neldan kanssa ilman palkkaa, koemaisesti ja neiti teki todella hyvin. Miksi en saa koirasta irti kehässä sitä tekemisenhalua ja innokkuutta, mitä treeneissä tai ylipäätään kehän ulkopuolella? : / Tämä asia siis tuskastuttaa kovasti, eikä olla avoimeen-luokkaan menossa pitkään aikaan, sillä joku roti pitää hommaan saada. Neldasta kuoriutuu tosiaan virallisessa kehässä mua välttelevä ja turhautuneenoloinen, ääntelehtivä olento, jota en tunne omakseni. 

Toivottavasti saadaan Neldan kanssa selvitettyä tämä koeongelma tai sitten vaan jatketaan korkeampiin luokkiin treenaamista ilman kisatavoitteita. Tämä harmittaisi sinänsä, sillä haluaisin, että mulla olisi "mustaa valkoisella" siitä, että oikeesti treenaan ja harrastan koirani kanssa. Tärkeintä kuitenkin on se, että Neldalla on hauskaa. Jos kisaamisesta ei saada hauskaa, se lopetetaan. Yksinkertainen yhtälö. :)

Mitalityttö. :) Salama ei selvästi tuo Neldan upeimpia piirteitä esille. Mamma on taas niin ylpiä!

ALO1 part. 2!

Kisattiin Neldan kanssa tokon ALO-luokassa tänään Porvoossa. Meni kerta kaikkiaan paljon huonommin kuin viimeksi, vaikka pisteitä saatiin muutama enemmän kuin ekalla kerralla... Nelda kurkisteli koko ajan kehän laidalle (mahdollisesti siskoani?), eikä työskennellyt lainkaan innokkaasti, vaan hitaasti ja haluttomasti. Mahdollisuuksia, miksi näin kävi on mielestäni kolme: 1) Palkkaamattomuus haittasi Neldaa enemmän tällä kertaa kuin viimeksi, 2) Mä jännitin niin paljon, että Nelda rauhoitteli mua tai ei ymmärtänyt, mitä haluan siltä, kun mulle tulee jännätessä kaikenlaisia maneereja ja 3) En osaa kouluttaa. D: Tietenkin nää sisähallit voi sinällään olla hankalampia paikkoja koiralle, kun ei olla noilla matollisilla juuri treenattu. Onneksi huominen koe on parkkihallissa, jossa on toivottavasti enemmän ulkoilmaa muistuttavat olosuhteet...

Hannele Pörsti arvosteli näin:

Luoksepäästävyys 10: Nelda oli selvästi varautuneempi kuin viime kerralla, mutta ei onneksi liikkunut.

Paikalla makaaminen 10: Pysyihän se, mutta vilkuili KOKO AJAN viereistä koiraa. Ihan varmasti, jos Neldan ja viereisen koiran katseet olisi kohdannut, niin olisi Nelda lähtenyt paikalta. Huoh.

Seuraaminen kytkettynä 8: KAMALAA, en jaksaisi edes kommentoida tähän mitään... Alkoi ihan hyvin, mutta sitten oltiin, että "v*tut" ja haahuiltiin, ei tehty perusasentoja, haisteltiin yms. yms.

Seuraaminen taluttimetta 7½: Sama kuin kyllä, mutta pahempi.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7: Revin hiukseni tämän kanssa. Nyt jäätiin seisomaan! Tokalla käskyllä maahan, onneksi huomasin korjata.

Luoksetulo 10: Bravuuri. Ei muuta ongelmaa kuin Neldan jatkuva tuijottelu kehän laidalle. Paha sanoa, oliko silloin messissä vai.
 

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9: Jäihän se seisomaan, muttei niin jämäkästi kuin ekalla kerralla, kun olisi pitänyt mennä maahan. :P

Estehyppy 9: En tiedä, mistä piste lähti. Ehkä Nelda oli vähän veltto ja sivulle istuminen oli hidas.

Kokonaisvaikutus 8: Ihme, että saatiin edes näin hyvä. Kamala kokemus, toivottavasti huomenna sujuisi paremmin. : / Harmitti vietävästi tämän kokeen jälkeen, kun omat tavoitteet eivät toteutuneet.

Pisteitä yhteensä 174/200 --> ALO1

Tietenkin Nelda sai suorituksensa jälkeen paljon kehuja ja leikkiä. :) Jopa kokonainen pieni kissanruokapurkki maistui Neldalle isompana palkkiona kehän jälkeen. Koiranhan vika se ei ole, jos homma ei skulaa. Mua vaan harmittaa, että treeneissä toimii ilman palkkaakin hyvin, mutta kokeessa epäonnistuu. : /

Videota :)

Haaveista totta: ALO1!

Kisattiin tänään Janakkalassa ensimmäisessä virallisessa tokokokeessa koskaan. Vaikka Nelda vaikutti alussa todella keskittymiskyvyttömältä haistellessaan maata ja haukkuessaan muille koirille, meni itse koesuoritus kuitenkin tosi hyvin! Nollattiin yksi liike, mutta kaikki muut menivätkin oikein kauniisti. :)

Tuomari Harri Laisi arvosteli seuraavasti:

Luoksepäästävyys 10: Tosi nätisti napotti, vaikka levottomuutta olikin ilmassa. :)

Paikalla makaaminen 10: Hieno! Kaikki koirat pysyivät rivissä todella nätisti, joten mulla ei ollut syytä huoleen. Nelda menee hienosti ensimmäisellä käskyllä maahan ja nousee myös sivulle aina ensimmäisellä. Ennakointia ei ole nyt onneksi ollut.

Seuraaminen kytkettynä 9: Hyvä kontakti, mutta vähän haahuilua ja ongelmaa perusasennossa oli. Ei mitään kriittistä.

Seuraaminen taluttimetta 8: "Mää en enää jaksa seuraa, ku ei tuu namuuuuu! T: Nelda" Pitää treenata palkattomuutta tai alkaa haahuilu ja ei mennä istumaan perusasentoon. :)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10: Nappisuoritus. :)

Luoksetulo 10: Ei valittamista!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0: Noh, tässä mentiinkin maahan. :D Musta tuntuu, että vuorotellen vahvistan liikaa joko seisomista tai maahanmenoa, pitäisi löytää tasapaino...
 

Estehyppy 10: Vinohan se on, mutta stoppasi hienosti käskystä toiselle puolelle eikä liikkunut!

Kokonaisvaikutus 9: "Erittäin kaunista työskentelyä! Harmi, että yksi liike meni nollille."

Pistein 169/200 Nelda sai ensimmäisen ALO1-tuloksensa! :) Ensi viikolla kisataan Porvoossa ja Tuuloksessa, toivottavasti Neldalla ja mulla riittää kisakestävyyttä. Nyt ei treenata hulluna, vaan yritetään rentoutua ennen seuraavaa koitosta.

Reeniä pukkaa!

Kävimme Höbötintti Hobolaisen kanssa Espoon koirakeskuksessa/Tiltun koirakoulun tiloissa treenaamassa vapaavuorolla tokojutskia. Viime sunnuntaina samaisessa paikassa oli tosiaan harkkatoko, joka meni vähän niin ja näin, sillä Nelda nuuskutteli ympäri ämpäri sisähallia. Tänään samanlaista keskittymiskyvyttömyyttä ei onneksi ollut, joten taas hetkeksi uskoni kasvoi meidän huomista tokokoetta kohtaan. :D Alempana joitakin videoita tämän päivän treenistä. Harmittaa kyllä taas, kun nyt Nelda hyppäsi estehypyn pari kertaa tosi suorasti ja hienosti, mutta lähti jostain syystä sitten liikkeelle, kun olin kiertämässä neidin luokse. Ärh. D:

Seuraaminen taluttimetta vauhdissa. Ei enää edistä niin paljon kuin ennen, mutta jonkin verran silti.

Liikkeestä maahanmeno, ei paras suorituksemme, mutta ihan hyvin Höböltä. :)

Luoksetulo. Outoa liikehdintää jättövaiheessa. :D

She's lump, she's lump. She's in my back.

Laulun sanoja mukaillen... Löysin Taralta tosiaan toissapäivänä omituisen patin vasemmalta puolelta selkärankaa, aivan ristiselän lähettyviltä. Tara ei aristanut tai potenut pattia mitenkään, mutta kyllä tuollainen 4cm x 4cm muhkura vähän alkoi huolestuttamaan, tai ei ihan vähänkään. Mä sain ihan kunnon hepulin ja soitettuani ensin itku kurkussa isille (:D) varasin sen jälkeen eläinlääkärille ajan heti seuraavaksi päiväksi.

Eilen Taran pattia siis tutkittiin ja eläinlääkäri tunnustelikin sitä sitten ihan perusteellisesti. Hän oli aika varma, ettei kyseessä ole rasvapatti, joten otettiin sitten samalla kertaa röntgenkuva Taran selkärangasta. Eläinlääkäri tulkitsi kuvasta, ettei patti ole myöskään luusta lähtöisin, mikä oli suuri helpotus. Hysteerikkona pelkäsin sen olevan juurikin joku sarkooma. Jäätiin kuitenkin nyt seurantalinjalle, sillä eläinlääkärin mielestä siitä ei saisi otettua kunnolla koepalaa/ohutneulanäytettä. Jos patti kasvaa tai alkaa aristamaan, otetaan sitten näyte ihan rauhoituksessa. Eläinlääkäri epäili, että kyseessä saattaa olla esim. trauman (kolahdus tms.) aiheuttama tiivistymä, joten toivotaan, että tällainen olisi kyseessä. Samalla tuli tosiaan kuvattua Taran selkä ja epävirallisena lausuntona lausui eläinlääkäri sen täysin terveeksi, jes. :)

Mä en ole Tarasta valmis luopumaan vielä vuosiin (haluaisin sanoa vuosisatoihin, muttei taideta kuolemattomia olla), joten toivon syvästi ja hartaasti, että tuo omituinen patti katoaa... Jäi vähän huolestunut fiilis kyllä eläinlääkäriltä lähtiessäni.

Kohtalon hetki on käsillä...

...näin dramaattisesti sanottuna. :D Mailitse tuli siis kisakirje liittyen ensi sunnuntaina olevaan viralliseen tokokokeeseen. Koe starttaa kello 10 ja ollaan Neldan kanssa vuoronumerolla 3. Tosi hyvä juttu, että päästiin noin alkuun, sillä luulisi, ettei hallin tekonurmipohjalle ole vielä tuossa vaiheessa ehtinyt kauheasti tuoreita hajuja ilmestyä. 

Tosi hyvin alkaa kyllä meidän kisaura varmasti, kun mun sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa jo pelkästään siitä, kun luin tuon kisakirjeen. Puuh, pitäisi varmaan jostain saada rauhoittavia, että koe menisi hyvin. :D Mä olen ihan superkova jännittäjä ja noissa epävirallisissakin on jännittänyt jo ihan hirveästi. Nyt pitää vaan olla sen verran malttia, ettei ala liikaa ja ihan sekopäisenä jauhamaan noita tokoliikkeitä Neldan kanssa... Pohjatyö on jo tehty, emmä enää mitään maailmaa mullistavaa ehdi opettamaan tässä vaiheessa.

Jos kenelläkään on antaa vinkkejä kisajännitykseen, otan niitä mielelläni vastaan. :(

Ja P.S. Oon varmaan maailman surkein kouluttaja, kun en osaa opettaa Neldaa hyppäämään suoraan hyppyesteen taakse. Estehyppy on siis meillä edelleen supervino kuukausien treenistä huolimatta...

Tok-tok-tokoa

Käytiin jälleen Neldan kanssa Espoon Koirakeskuksen järjestämässä harkkatokossa, ALO-luokkaan siis osallistuttiin. Tällä kertaa koe oli sisähallissa ja mä arvelin, että ongelmia tulisi ja niitähän sitten todella tulikin... Saatiin kuitenkin kokonaispisteeksi hyvät 182p/200p, mutta mä en kyllä ollut moneen suorituksista lainkaan tyytyväinen. Voin siis jälleen todeta, ettei mennyt niin kuin treeneissä. :D Ainoastaan luoksepäästävyys, paikalla makaaminen, luoksetulo ja liikkeestä seisominen menivät ihan ok. 

Suurimpana ongelmana Neldalla olivat siis hajut... Nelda nuuskutti menemään ympäri ämpäri koealuetta. Alustana oli matto, johon oli varmasti meheviä tuoksuja imeytynyt. Lisäksi meidän luokka oli viimeisten joukossa, joten monet koiratkin olivat siinä ehtineet mennä ja mahdollisesti namejakin oli tippunut. Oli kyllä niiiiiin raivostuttavaa, kun ei tuo koira ole ikinä tuollainen. Nelda vaikutti ihan kuurolta, eikä meinannut millään välillä tulla mun luokse, kun neitiä ei kiinnostanut p*skan vertaa tokoilu. :D Tämä kyllä harmitti, sillä olin sisähallin ulkopuolella käynyt liikkeet lävitse ja ne olivat menneet just nappiin. Meidän eka tokokoe (joka muuten on viikon päästä), on sisähallissa, joten stressikerroin on päivän jäljiltä suuri. Nelda oli myös jostain syystä tosi hidas ja veltto. Yleensä neiti tekee hyvin ilman namia, mutta nyt ei kiinnostanut mun kanssa tekeminen yhtään.

Arvosteltiin kuitenkin seuraavasti...

Luoksepäästävyys 10: Ei mitään ongelmaa.

Paikalla makaaminen 10: Rauhallisesti pysyi, kyllä me tämä liike toivottavasti virallisissakin handlataan. :) Sekoilin vaan jättämiskäskyn antamisessa, sillä annoin Neldalle luoksetulon jättökäskyn. Onneksi pysyi tuollakin...

Seuraaminen kytkettynä 9: Kamalaa, aivan hirveää... Alussa lähti hyvin mukaan, mutta sitten otti etäisyyttä, käännökset oli rumat. En kyllä tiedä, miten saatiin ysi. :D Kontakti oli kohtuu ok, mutta tässä p*rseiltiin urakalla.

Seuraaminen taluttimetta 8,5: Vielä kaoottisempi kuin edellinen... Täyskäännöksessä Nelda irtosi musta metrin ja lähti haistelemaan ja jouduin kutsumaan nimeltä takaisin. Voi plääh.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6,5: Mua alkaa nyt tosissaan stressaa tämäkin liike. Viime harkkatokossakin jouduin antamaan Neldalle toisen käskyn, sillä jää seisomaan. Ei olla seisomista erityisesti harjoteltu, joten en tiedä, mikä nyt mättää. Otettiin kokeen jälkeen liike uudelleen kokeenomaisena ja meni ekalla täydellisen hyvin. Huoh. :D Ehkä mun jännitys tarttuu tai jännätessäni mulla on erikoisia maneereja tai kuulostan oudolta, eikä käskyt mene perille.

Luoksetulo 9,5: Mein bravuuri, kunhan ei nouse seisomaan mun kävellessä pois. :) Liikkuri sanoi, että Nelda osaa jarruttaa erinomaisen hyvin tullessa suoraan sivulle. Viime kerralla muistaakseni meni niin kovaa vauhtia, että sinkosi vähän mun taakse. Nytkin vauhtia riitti, mutta osasi jarruttaa ajoissa. En muista, mistä puolikas piste lähti.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5: Musta ei pysähtynyt ihan seinään, mutta liikkuri tykkäs. En muista, mistä tästäkään lähti se puolikas.

Estehyppy 10: Hidas ja vino, mutta liikkuri tykkäsi. Meneehän tämä liike meillä teknisesti oikein, mutta Nelda oli oikein emäveltto (=hidas!) tänään ja hypätään yhä edelleen vinoon treenaamisesta huolimatta.  Musta Nelda ei myöskään reagoinut välittömästi pysäytyskäskyyn...

Kokonaisvaikutus 9,5: "Oikein tyylikästä työskentelyä! Koira selvästi osaa, mutta otti nyt häiriötä jostain."

Jotta kaikki ei olisi pelkkää tekstiä, laitan videokevennyksen, jossa Nelda goes bananas. :D

Agi-fail-lity

Mulla oli tarkoitus laittaa tähän tekstiin monta hiaaanoa agilityvideota tämänpäiväisistä agitreeneistä, mutta ei kun ei. Ladattuani videot tietokoneelle, onnistuin jotenkin deletoimaan kansion, jossa kaikki videot ja kuvat olivat ja automaattisesti tyhjentyvä roskakori heivasi kaiken bittiavaruuteen sen siliän tien. Harmittaa vietävästi, kansiossa olisi ollut tokokuviakin, jotka ovat suht harvinaisia...

No, en kuitenkaan tiedä, olisivatko agivideot olleet kamalan vakuuttavia, kun pari viime treeniä ovat menneet ihan penkin alle. :D Neldasta on tullut räksyttävä hurlumheikoira, joka kieltäytyy esteitä ja kiertää niitä. Välillä meinaa ihan epätoivoa pukata, kun hommat eivät millään suju, mutta munhan vika se on, ku en ossoo! Tokossa sentään saan joitakin onnistumisen kokemuksia, mutta agissa ne tuntuu jäävän kokonaan... Tai sitten keskityn liikaa virheisiin ja vaadin koiralta liikaa, sillä kyllä mä oikeasti muistan, että tälläkin penkin alle menneellä treenikerralla Nelda teki pari juttua tosi hienosti ja olin neidistä ylpeä. :) "Tositilanteessa" pakka vaan jotenkin hajoilee, eikä hommat suju. Taitaa tosin olla niin, että allekirjoittanut romahtaa, vaikka koira osaisi. :D Tavattoman iloinen olen kuitenkin siitä, ettei Nelda pelkää mitään kontaktiesteitä, vaikka tuppaa helposti juoksemaan esim. A:n kontaktialueen läpi. Kepitkin alkavat meillä joten kuten sujua, vaikka niiden ollessa osa rataa, ei kaikki menekään ihan putkeen. Meillä on ilmeisesti Bobolaisenkin kanssa mahdollisuus jatkaa jatkokurssille saman treeniryhmän kanssa, jos innostusta löytyy. Meinataan kyllä näin tehdä, jos ei mene tokon päälle.

Sunnuntaina on edessä jälleen harkkatoko Espoon koirakeskuksessa. Lievästi sanoen kauhistuttaa, sillä en ole ehtinyt työkiireiden takia juurikaan treenaamaan... Pitää ehkä tänä iltana yrittää vielä mennä lähikentällä jotain koklaamaan. Seuraamisessa edistäminen on edelleen järkyttävää ja hyppy on vino, muuten asiat on suht mallillaan. :) Kuhan saadaan nyt vielä se varmuus, että liikkeet onnistuvat sen 80-90% yrityksistä.Tällä viikolla hyppyestekin tuli postitse ja se on kyllä osoittautunut tosi hyväksi! Helppo koota ja purkaa + on suht kevyt. :) Menee myös pieneen tilaan!

Multipersoona

Tänään oli miun ja Neldan viimeinen kerta ohjatussa jatkotokoryhmässä. Tuli ihan haikea fiilis, että joko se nyt on ohi, kun vasta vauhtiin päästiin. D: No, kouluttajamme lupasi onneksi antaa mulle ja Neldalle suosituksen kisavalmiiden ohjattuun ryhmään siirtymisestä, joten sinne saatetaan sitten kevään korvalla päästä, jes! Se on siis jonkinlainen jatkuva ryhmä, ei siis kurssimuotoinen. Uusia tulokkaita otetaan sitä mukaan, kun vanhoja poistuu eli saatetaan joutua odottelemaan. Tähän ollaan kuitenkin varauduttu, joten treenailemme totta kai aikamme kuluksi mm. AVO-luokan liikkeitä (kyllä, tavoitteet ovat nousseet :D). Eka virallinen tokokisa kolkuttelee kohta jo ovella eli toivotaan, ettei onnistuta mitään liikettä ainakaan pilaamaan. Nythän ne sujuu suht ok, seuraamista vaan vielä kohennetaan ennen kisoja. :) Kouluttajamme sanoi Neldan estehypystä, ettei sitä oikeastaan tarvitse lähteä korjaamaan, mutta itselleni on vaan tullut siitä fiksaatio. :P

Agilityssä hölmöiltiin kanssa tänään. Ei mennyt treenit ihan niin putkeen kuin viimeksi... Nelda oli outo räksy, joka kieltäytyi kerran, pari putkella ja kiersi aidat syystä X. Toivottavasti agimestari-Nelda palaa taas ruotuun ja outo räksykoira lähtisi pois. :) Viime kerran jälkeen fiilikset olivat agilityn suhteen niiiiin korkealla, mutta tänään tuli meh. :D Nämä treenit vielä kuvattiin videolle, huuuh...

Ai niin! Tulipa Neldalle myös netistä tilattua kunnon tokoestehyppy! Maksoi postikuluineen vaan reilut 60 euroa eli toivottavasti osoittautuu käyttökelposeksi. Muut netistä löytämäni ovat maksaneet reilusti yli 100 euroa... Varmaan ensi viikolla saapuu sitten postissa, ootan innolla, että pääsen sitä kokeilemaan!

Olimme tänään myös Tartsan ja Bobon kanssa jälleen Kruunuvuorenlammella Marikan, Mikon ja Tiuhti-sammarin kanssa. Tiuhti alkaa olemaan jo niin iso tyttö, että Neldaa ei enää huvita leikkiä Tiutiun kanssa. Tai sitten Nelda yrittää olla aikuinen nainen, kun napsuttelee hampaillaan Tiuhtille. Ikään kuin ei haluaisi leikkiä tämän kanssa, koska aikuisethan eivät leiki. :D Välillä vauva-Nelda kuitenkin puskee esille ja tytöt vetävät rallia minkä kerkeävät. Tämän päivän jälkeen olen siis oppinut, että Neldalla on lukuisia persoonia: toko-Nelda, agimestari-Nelda, räksy-Nelda, aikuisnainen-Nelda ja vauva-Nelda.

Se mieliala, se mieliala...

Otettiin Neldan kanssa spontaanisti kisamainen tokotreeni tuossa lähikentällä. Yritin lähinnä tuolla treenillä kiinnittää huomiota omiin maneereihini, mutta en sitten tiedä, onnistuinko yhtään siinä. :D Ainakin nyt tuli pienen tauon jälkeen kuvattua treeniä (kiitos Toni <3), mikä auttaa ongelmakohtien spottaamisessa.

Treeni meni yllättävän kivasti, vaikka otetaan äärettömän harvoin tällasia tylsiä palkattomia treenejä. Ainoa asia, johon olisin voinut enemmän kiinnittää huomiota, oli Neldan mieliala, sillä tyttösellä oli niin hypervaihde päällä, ettei oo tosikaan. :D Nelda ei yleensä vingu tai haukahtele ikinä treeneissä, mutta kuvaamista edeltänyt Taran kanssa riehuminen ja pallon jahtaaminen ei tehnyt keskittymiselle hyvää. Lisäksi Höbötintti ihmetteli koko ajan Tonia ja "karkasi" kehästä pari kertaa Taran luokse eli kisoissa olisi ilmeisesti hylätty. :D

Kuten videostakin näkyy, Nelda edistää aivan järkyttävästi ja kontakti hajoilee. Loppua kohden kontakti onneksi paranee, sillä Nelda alkaa hiljalleen rauhoittumaan ja tajuamaan, että mikäs tän homman nimi olikaan. Tuon seuraamispaikan kanssa meidän on kyllä ehdottomasti tehtävä työtä, mutta mun mielestä Neldan työskentely on muuten tosi kivannäköistä, sellaista iloista ja toimeliasta. :) Tara aikanaan vihasi seuraamista, kun olin sen rouvan kanssa onnistunut tekemään tylsäksi ja inhottavaksi pakkopullaksi, mutta Neldan kanssa asia on onneksi päinvastoin. Tyttö tarjoaa kontaktia tosi paljon ihan tavallisella lenkilläkin, mutta huomio kiinnittyy herkästi sitten muualle. Oon ajatellut, että tän seuraamisen kanssa tullaan varmaan aina taistelemaan, mutta eiköhän me vuosien saatossa saada se parempaan kondikseen. :D Viime päivinä ollaan takapalkkaa kokeiltu, mutta en ole vielä varma sen toiminnasta. Katsellaan.

Estehyppy oli kanssa ihan järkyttävän vino, mutta se ei näy tästä kuvakulmasta. Sen kanssa ollaan työskennelty melko intensiivisesti reilu kuukausi nyt, mutta pysyy edelleen vinona. Noh, josko sekin saadaan joskus paremmaksi. :)

Muihin liikkeisiin oon aika tyytyväinen tässä vaiheessa. Hyvä Böbö. <3

Metsäretkellä

Käytiin koirien ja Tonin kanssa tänään pitkästä aikaa Kruunuvuoressa päin käppäilemässä. Täytyy alkaa selvästi käymään tuolla useammin, kun tykkään kovasti tuosta lenkistä ja koiratkin saavat vapaana kirmailla. :) Yleensä en harrasta maisemakuvien ottoa, mutta nyt oli pakko. Oli niin syksyfiilis, kun tuolla metsässä taapersi ruskan ja putoavien lehtien keskellä. Kruunuvuorenlampi oli myös tosi nätti, vaikkei miun ottamat kuvat annakaan sille paljon oikeutta. Aamulla oli satanut, joten oli pikkasen mutavelliä maassa, muttei se Taraa ja varsinkaan Neldaa hidastanut. :D

Sitten koiranaisia.

Neldan kanssa päästiin myös viralliseen ALO-luokan tokokokeeseen marraskuun lopussa. :) Viimeaikoina ALO-liikkeet ovat sujuneet ihan hyvin, vaikka vähän takapakkia on tullut taas estehypyn kanssa. No, ei auta kuin treenata, mutta välttää jankkaamista. Hyvillä mielin ollaan siis sinne lähdössä, mutta varmasti kisapäivän lähestyessä alkaa kunnolla jännittämään. Hittolainen, kun nuo epäviralliset kokeet ovatkin menneet liian hyvin niin tapahtuisikohan se romahdus nyt? :D

The great battle

Tällaista meillä melkein joka ilta. :D Taralla flippaa ja Nelda ei tajuu lopettaa ajoissa. Voi heitä. <3

Neldalla on kyllä omintakeinen tyyli, kun neiti heittäytyy koko ajan maahan puremaan Taran jalkoja. Tämän vuoksi kutsummekin Tonin kanssa Neldaa "Anklebiteriksi". :D Tara puolestaan on "The Mothership", sillä rouva näykkäisee kieppuvaa Neldaa nopeasti kehosta, ikään kuin emäalus kiinnittyisi johonkin. Nerdy, isn'it it? :D En edes ole mikään scifi-fani.

Luurankotarkastus virallisesti läpäisty!

Mahtava sähköposti tupsahti tänään laatikkooni. :) Kennelliitolta tuli Neldan dysplasialausunto ja siinä kerrottiin tytön lonkkien olevan priimaa eli A/A, kuten Axelsonkin tuumasi! Kyynärpäätkin olivat 0/0, joten fiilikset ovat ihan tajuttoman hyvät tällä hetkellä. :)

Näin vapaapäiväni ja hyvien arvosanojen kunniaksi vedetään koirien kanssa ihan kunnon lenkki tänään. En tajua vieläkään tuuriani, miten mahtava koiraneito on mulle sattunut. <3 Tara on totta kai rakas karvakorva myös, mutta Nelda sopii mulle kuin nenä päähän. Tara tuntuukin olevan nykyään enemmän Tonin koira, joten onneksi jokaiselle on löytynyt paikkansa perheessämme. :)

Action-Jackson -päivä

Tänään startattiin aamulla ennen kello kymmentä Espooseen harkkatokoon Koirakeskukseen. :) Tavoitteena siis jälleen selviytyä epävirallisesta ALO-luokan tokokokeesta hengissä. Haluaisin sanoa olevani supertyytyväinen suoritukseemme, mutta hieman jäi pari juttua vaivaamaan. Kaiken kaikkiaanhan kisa meni ihan hyvin, oltaisiin virallisessa saatu ALO1-tulos 177,5 pisteellä. Sijoituttiin kolmesta koirakosta ensimmäiseksi tänään.

Seuraavasti arvosteltiin:

Luoksepäästävyys 10: Ei ongelmaa, eikä toivottavasti tulekaan olemaan sen yhden kerran lisäksi. Ei rauhattomuutta tai mitään. Nelda oli aivan cool. :)

Paikalla makaaminen 10: Vaihtoi lonkkalepoon, mutta muuten pysyi nätisti, vaikka rivistä (ei vierestä) lähtikin yksi koira. Jotenkin olin tänään normaalia hermostuneempi Neldan paikallaolosta, tuntui, ikään kuin tyttö olisi ollut koko ajan lähdössä. Toivottavasti tämä oli kuitenkin omaa sekoiluani, eikä Neldalla sillä tavalla ollut mitenkään menohaluja. Neiti makasi vaan niin skarppina, että hämäsi. :D

Seuraaminen kytkettynä 7,5: Tuomari/liikkuri sanoi, että edistää järkyttävästi, melkein koko koiran verran. Mielestäni Nelda ei kuitenkaan ihan noin paljon edistä, ennemminkin puolikkaan koiran. Edistämiseen täytyy alkaa nyt tosissaan paneutua, mutta mistäs saisi motivaatiota viilata pilkkua? Käännöksissä aavistuksen verran löysyyttä. Kontakti oli kuitenkin hyvä. :)

Seuraaminen taluttimetta 7,5: Nelda edisti edelleen. Myös kontakti hajoili tässä jostain syystä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5: Plääh... En tiedä, miksei mennyt maahan, vaan jäi seisomaan ja jouduin antamaan tuplakäskyn + vahingossa vartaloavun. Toivottavasti ei toistu, kun ollut aina yksi vahvimmista liikkeistämme. : / Pysyy kuitenkin hienosti ja tulee perusasentoon nätisti. Ei ennakoi enää.
 

Luoksetulo 9,5: Puolikas pois, sillä Nelda nosti tassuaan jättökäskyn jälkeen. Tyttö tuli myös niin vauhdikkaasti luokse, että perusasentoon menossa ilmeisesti joku ongelma? Tätä en kuitenkaan ala enempää viilaamaan, musta Neldalla on jo oikein loistava luoksetulo. :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10: Ei ilmeisesti ongelmaa tässä tällä kertaa, edelleen mun mielestä suoritusepävarmuutta. Mielestäni Nelda liikkui ehkä askeleen käskyn jälkeen, mutta tuomari/liikkuri ei kommentoinut sitä, vaan kehui hienoksi suoritukseksi. Minusta Nelda ei edelleenkään pysähdy kuin seinään, mutta jos nykyinen suoritus riittää ALO-luokassa hyviin pisteisiin niin mikäs siinä.

Estehyppy 10: Hyvinhän se käskystä hyppää, mutta edelleen vino kuin mikä. Jäi myös yllättävän lähelle estettä, vaikka juuri eilen treenatessa ajattelin, että ei jää enää ihan siihen kiinni. Oi voi. Mutta ei tässä kai voi olla kuin tyytyväinen... :)

Kokonaisvaikutus 9: Vielä on viilattavaa, mutta josko tässä virallisiin silti uskaltaisi mennä. :)

 

Tokon jälkeen suunnattiin Maijun + Ledin, Javan & Luxin kanssa Viikkiin lenkille. Myös Tara-frouva liittyi seuraan. Oli kyllä tosi kiva lenkkeilysää; ei liian kylmä, eikä lainkaan sateinen. Olisipa syksy aina tällainen, niin voisin jopa sanoa olevani syksyihmisiä. :) Koirilla oli mukavaa, Nelda taas hepuloi vähän väliä. Taisipa Tarakin saada ainakin yhdet lyhyet hepulit siellä. Maiju otti hiaaanoja kuvia, joten ootellaan, josko niitä saataisiin nähdä jossain kohtaa.  

Sheltti ei ole noutaja, t: Nelda

Ollaan nyt Neldan kanssa viime viikot taisteltu noutamisen alkeiden kanssa. Muistin jotenkin, että noutaminen oli paaaaljon helpompi opettaa kuin se tosiasiassa olikaan. :D Taran kanssa ei noutamisen opettamisessa mielestäni ainakaan ollut näin isoja ongelmia kuin Neldan kanssa. Taran opetin ensin pitämään lelua suussaan (ei irrota, vaikka koskisin siihen), sitten kasvatin välimatkaa minun, Taran ja lelun välillä ja lopulta koottiin koko homma kasaan. Mielestäni siisti ja hieno noutaja Tarasta tuli. 

Neldan kanssa sama taktiikka ei kuitenkaan sovi, joten nyt mietitään uusia keinoja. Nelda kyllä sinällään on "suukoira", joka tykkää kantaa tavaroita. Yritän tätä kantamista vahvistaa aina kun mahdollista. Ollaan aloiteltu tänään kapulan pitoharjoituksia aivan alusta niin, että pidän kapulaa kädessäni ja naksuttelen, kun Nelda koskee siihen suullaan. Huomasin pientä edistymistä, sillä alun näykkäilystä Nelda laittoi kapulan välillä jo kokonaan suuhunsa (en kuitenkaan irrtottanut kapulaa missään vaiheessa). 

Nelda ei ole missään vaiheessa ollut superkiinnostunut kapulasta, joten neiti tarjosi jo alun alkaen huonosti sitä, että katsoisi edes kapulaa päin, saati sitten koskisi siihen sen ollessa maassa. Lopulta huomasin, että Nelda alkoi paineistumaan koko hommasta (ah, nämä herkkäsieluiset sheltit :) ), kun palkkaa ei kuulunut. Päätettiin sitten muuttaa koko systeemiä ja toivottavasti saataisiin tällä tavalla toimimaan.

Tokotreeneissä tehtiin myös eilen AVO-luokan kaukoharjoituksia. Itse otan Neldalle taktiikaksi sen, että takajalat pysyvät paikoillaan. Ihan hyvin lähti niiden opettaminen sujumaan. Kokeillaan ehkä Neldan kanssa kosketusalustaa jossain kohtaa (takajalkojen tulee olla alustalla ja hiljalleen alustaa pienennetään), mutta nyt mennään vielä tosi paljon ihan käsillä ohjaten, kun Nelda on aika passiivinen tarjoaja välillä ja paineistuu herkästi.

Luukasat esillä

Kävin tänään Bobolaisen kanssa tutkituttamassa neidin lonkat ja kyynärpäät Mevetissä, kuvaajana Per Axelsson.  Heti lonkkakuvat nähtyään Axelson tuumasi, että A:t ovat, mutta en vielä viitsi innostua, kun Kennelliitolla saattaa olla asiaan aivan eri näkemys. Kuitenkin terveethän nuo ovat, mikä on pääasia. Kyynäristä Axelsson myös oli sitä mieltä, että terveet ovat. Mahtavaa! Agilityä voidaan siis jatkaa hyvin mielin. :)

Täytyy kyllä myöntää, että Axelson oli aika näppärä tohtori, kun sai infusoitua Neldan suoneen rauhoittavan lääkkeen, vaikka tyttö oli mun sylissä ja yritti vielä vänkeröidä siinä. :D Kuitenkin kun miettii, miten pienet perifeeriset laskimot shelttillä on, ei toimenpide todella ollut mikään helppo. Nelda on kyllä niin säälittävä, kun neiti on rauhoitettuna, että ihan pahaa tekee. Onneksi Bobo sai kuitenkin herätyspiikin, joten ei mennyt koko ilta lääkepöllyssä.
 

Itse kuvaustilanteesta vielä sen verran, että oli aika hurjannäköistä näin koiran omaisena (:D) nähdä, miten kovasti koiraa joudutaan siinä venyttämään, jotta kuvista saadaan teknisesti hyvät. Kyynärkuvauksessa Neldan kyynärpäät taivutettiin ihan ääriasentoon, melkein luulin, että lähtee irti koko raaja. Lonkkiakin kuvatessa Axelson veti Neldan jalkoja alaspäin ja mä jouduin vetämään Neldaa kyynäristä ylöspäin. Onneksi koira oli sedatoituna, olisi muuten ollut aika haastavaa.

Tokoa ja agia ja agia ja tokoa

Tulevat perjantait tulevat olemaan mulla ja Neldalla vauhdikkaita päiviä, kun ensin on tosiaan agility klo. 18-19 Tikkurilassa ja sitten toko klo. 21-22 Malminkartanolla. Saatiin kuitenkin yllättävän hyvin tämä eka harrastusperjantai kulumaan, vaikka aikaa tuossa treenien välissä onkin muutama tunti. Maiju tuli nimittäin seuraksemme agitreenejä katsomaan ja mentiin sitten Malminkartanoon lenkille ennen tokon alkua. Sää ei ollut armollinen, mutta onneksi koirilla oli hauskaa sateesta huolimatta. Nelda ja Lux peuhasivat ihan urakalla. :)

Agilityssä ollaan siis alkeisjatkoryhmässä ja se tuntuu meille juuri sopivalta tasoltaan! Pelkäsin, että ei osata siellä mitään, kun ei olla käyty ohjattua alkeiskurssia, mutta onneksi huoleni osoittautui turhaksi. Nelda meni tosi hyvin ja nyt sain taas uskoa siihen, että ehkä me agissäkin päästään kisaamaan, ainakin mölleihin. :) Nelda oli tosi nopea ja tarkka, mutta mulle ohjauskuviot ja -tyylit tuottavat päänvaivaa. Neldaa varmaan ärsyttää, kun meitsi on tällainen hidas höntti. :D Aloittelijoiden mokia meillä siis luonnollisesti kävi, mutta ei lannistuta laisinkaan. Treenailtiin agissa mm. valsseja, putki-aita-putki-aita-ympyrää, puomin kontaktia ja keppejä. :) Nelda pääsi yllättävän nopeasti keppienkin juonesta kiinni, ihan hämmästyin. Odotan innolla ensi viikkoa!

Tokossa oltiin nyt toista kertaa ja olin tähän kertaan paaaaljon tyytyväisempi. Nelda tuntui enemmän omalta itseltään; ei hidastellut ja velttoillut niin kuin viimeksi. Tokossa harjoiteltiin mm. luoksepäästävyyttä, paikallaoloa (2min), noutamisen alkeita, perusasentoa yms. Mieleeni ei tule juuri mitään huonoa sanottavaa Bobolaisen suorituksesta, musta meillä meni tosi hyvin. Noutoa vaan pitäisi jaksaa enemmän opettaa, vielä Nelda ei oikein ymmärrä mitään siitä. Seuraamistakin vähän otettiin ja mä haluaisin sen edelleen kiinteämmäksi... Mutta ei kun lisää treeniä. :)

Laitan vielä loppuun ulkoilukuvia. Kaverini Marika oli poikaystävänsä Mikon ja sammarinpentu Tiuhtin kanssa lenkillä Tullisaaressa minun, Taran ja Neldan kanssa viime viikonloppuna. Marikan Mikko on aivan mahtava valokuvaaja hän napsikin sitten oikein onnistuneita otoksia koirista. :) Kaikki allaolevat kuvat siis (c) Mikko Riikonen.

Ensin Taralaisia (klikkaamalla isommaksi). 

Sitten Neldaset ja Tiuhtilainenkin vilahtaa. :)

Sivuerkkariterkut

Shelttien sivuerkkarista terveisinä NUO-EH. Tuomarina Mary Bathurst (GB). Tavallaan olen oikeinkin tyytyväinen, mutta tavallaan vähän harmittaa, kun mun mielestä Nelda oli tosi hyvä tänään. :D Karvat tytöltä kyllä uupuivat, mutta mielestäni esiintyminen oli parempaa kuin aikaisemmin eli ilmeisesti jotain apua näyttelytreenistä oli. Neldan korvien kanssa oli taas perinteinen ongelma (pitää niitä taaksepäin suunnattuina ja ylipäätään liikuttelee koko ajan), mutta saatiin eräältä sheltti-ihmiseltä hyviä vinkkejä tarkkaavaisuuden lisäämiseksi ja lopulta Nelda esiintyikin lähes koko ajan korvat eteenpäin suunnattuina! Erävoitto. :D Pöytäkään ei ollut niin superkamala, yllättävän vähän Nelda nojasi minuun, kun tuomari kopeloi. Jaksoipa pitää siinäkin korvia eteenpäin suunnattuina. :)

Arvostelu englanniksi: "Type ok. Rather up to size. Well balanced. Head lacks refinement. Good ears. Eyes are set rather straight which gives foreign expression. Good forehead construction. Good rear. Adequate tail. Moved freely but rather erratically. Was flying her tail. Good temperament."

Vapaasti suomennettuna: "Tyyppi ok. Jokseenkin koon ylärajoissa. Tasapainoinen. Päästä uupuu hienostuneisuutta. Hyvät korvat. Silmät ovat asettuneet melko suoraan, mikä tekee ilmeestä vieraan. Hyvä otsan rakenne. Hyvä takaosa. Riittävä häntä. Liikkui vapaasti, mutta melko epävakaasti. Lennätti häntäänsä. Hyvä luonne."

Huvittaa tuo liikkeiden kuvaus "melko epävakaasti". :D Just niin miun Boboa. <3 Sinällään kyllä positiivistä, että brittituomarilta EH, vaikka Nelda onkin vähintään puolijenkki.

Neldalaisia sivuerkkarissa (iso kiitos kuvaajille!):

Kuvaaja: Sirpa Saari

Kuvaaja: Erika Lust



Semi pöytäahdistus D:

Kuvaaja: Sirpa Saari

Kuvaaja: Sirpa Saari


Möllöttimet :D

Kuvaaja: Erika Lust


Kun näitä erkkarikuvia katselee, huomaa, että Nelda on aika erikoisennäköinen valtaosaan shelttejä verratessa. :) Etenkin nuo pyöreät, hypnoottiset silmät tekevät tytöstä "oudon", mutta miusta se on vaan persoonallista. Ei Hönötintistä koskaan supermissiä tule, mutta onneksi muissa lajeissa tärkeintä on tasapainoinen, hyvä rakenne.

Missitreeniä

Olimme eilen Neldan kanssa Etelä-Suomen Sheltit ry:n järjestämässä näyttelykoulutuksessa/-treenissä Espoon Puolarmaassa (vai missä lie olikaan :D). Ihan mukavasti oli porukkaa tullut paikalle, olikohan siellä yhteensä seitsemän shelttiä omistajineen. 

Treeneissä harjoiteltiin kehässä olemista, seisomista ja pöydälläoloa. Mulle jäi ainakin ihan positiiviset fiilikset treeneistä, treenien vetäjä vaikutti todella pätevältä. :) Juoksutettiin koiria kimpassa kehässä ympyrää ja seisotettiin. Neldalla meni ihan ok, jaksoi jopa seistä korvat eteenpäin tarkkaavaisesti suunnattuina tällä kertaa! Ravaaminen taas oli sitten niin ja näin, kun Nelda pitää kontaktia, näyttää se vähän hönöltä. x) Lisäksi tapansa mukaan Nelda pari kertaa haukahteli edessä olevalle, muttei onneksi pahemmin. Dilemmani siis on, onko kehässä haukkuva koira pahempi kuin omistajaansa tuijottava, sillä jos lähden tuijottamista treenaamaan pois, saan tilalle todennäköisesti edessä ravaavalle haukahtelevan tapauksen. Saas nähdä. :)

Pöydälläoloa puolestaan oli ihana harjotella pitkästä aikaa perusteellisesti! Vetäjä kopeloi Neldaa kaikkialta ja kyllähän likka otti sen itseensä; alkoi nojaamaan muhun ja naama oli norsunveellä. x) Olin kuitenkin yllättynyt, miten hyvin Nelda lopulta seisoi siinä, pahempaakin on nähty. :) Uutena vinkkinä sain myös Bobolaisen hetsaamisen ennen pöydälle nousua. Minusta tää on aika hyvä ohje, sillä siinä on vire sitten ihan erilainen. Kokeiltiin myös, miten Nelda reagoi mittatikkuun ja neitihän oli aivan cool, mamma oli ylpiä! Neldan ongelmaksi siis varmistui tätä myötä sitä hiplaavat ihmiset, muuten pöydällä olo menee hyvin. (Mittasipa treenien vetäjä Neldan n. 36-säkäiseksi, mutta taitaa meidän tyttö tosiasiassa vähän isompi olla. Tietty siihen vaikuttaa jalkojen asento yms.). Neldan ollessa pöydällä muut sheltti-ihmiset myös syöttelivät neitiä nameilla. Ehkäpä Nelda joku päivä sitten ymmärtääkin, ettei sille aiota pahaa pöydällä. :)

Kaljusheltti ja rouvasheltti Tullisaaressa

Kävin Neldan ja Taran kanssa Tullisaaressa kuvailemassa, vähän jo syksyinen fiilis kyllä oli (buuu!). Kameran takaa sitä havannoi jotenkin ihan eri tavalla luonnon muuttumista. :)

Ensin vähän posetettiin.

Rouva Traa. <3

Höbötintti Hobo. <3

Sit vähän velmuillaan...

... ja leikitään!

Käydään biitsillä vähän vatsarannalle haukkumassa. :)

Nelda (feat. rotanhäntä) ei tyksi edelleenkään!

Taitokoira. :)

Vielä bonuksena päivän ilmesaldo. :D

Läpi sateen ja tuulen

Tänään oli ohjelmassa Neldan kanssa Koivukylän Koiraharrastajien järjestämä epävirallinen tokokoe Vantaalla. Alokas-luokkaan osallistuttiin ja palkata olisi liikkeiden välissä saanut, mutta siitä olisi kokonaispisteistä miinustettu sitten 30p, joten lähdettiin Neldan kanssa ihan viralliset mielessä suorittamaan. :)

Paikalle löytäminen aiheutti suurta tuskaa ja häpeääkin (:D), kun olin ihan eksyksissä (olen p*ska kartanlukija ja navigaattori ei tuntenut aluetta), joten raivosin Tonille kurkku suorana puhelimen välityksellä, että "mihin mä nyt meen?!" Onneksi "pienen" vaivan jälkeen oikea osoite löytyikin, vaikka meinattiin ilmoittautumisesta myöhästyä, huh. Stressaa aina ajella autolla vieraisiin paikkoihin aikarajan kanssa. :P Säiden haltijat eivät myöskään olleet suotuisia, sillä koko ajan satoi. Ei ihan kaatamalla, mutta tasaisen tappavasti. Eikä mitään tihkua tosiaankaan, vaan kunnon sadetta. Tämä vähän huolestutti minua etukäteen, mutta suureksi onnekseni sain huomata, ettei sade vaikuta Neldan työskentelyyn. :) Palkkaamattomuus + sade = success! :D Jopa vitsikkäästi ajattelin, että sateen ansiosta meillä meni normaalia paremmin, kun Nelda oli rauhallisempi. Ei hötkyillyt tapansa mukaan ympäriinsä, kun sateessa ei oo kiva seistä. Mutta täytyypä vielä sanoa, etten ole koskaan ollut noin sateesta märkä kuin tämän illan jälkeen.

Arvosteltiin seuraavalla tavalla:

Luoksepäästävyys 10: Ei mitään moitittavaa, hienosti istui sivulla. Pitää vaan treenata kestoa siinä mielessä, ettei Nelda välillä nousisi seisomaan, kun pitäisi vuoroa odottaa.

Paikallamakaaminen 0: Nyyh, täydellisin paikallaolo koskaan siihen asti, kun sakemanni vierestä juoksee omistajan luokse. :( Lähti koko rivillinen (6) koiria sen perään sitten... Häiriötekijöitä treenattava, mutten kyllä tiedä, saanko Neldaa koskaan niin varmaksi, että pysyy, vaikka Neldaa pelottava koira juoksee vierestä hemmettiin...

Seuraaminen kytkettynä 9,5: Aikaisempaa parempaa seuraamista. Edistäminen oli järkkyä, muttei niin järkkyä kuin normaalisti. Sade hillitsi menohaluja. :) Hiaaano kontakti!

Seuraaminen taluttimetta 9: Sama kuin edellisessä, mutta ongelmat korostuneemmin. Perusasennot molemmissa ok, ehkä aavistuksen verran hitaat.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5: Olisi aavistuksen verran saanut olla minun mielestäni nopeampi, mutta miinusta tuli siitä, kun huomaamattani käytin liikaa kehoa käskyssä (pää taipui eteenpäin).

Luoksetulo 9: Kun liikkeenohjaaja sanoi "Käsky!", meinasi Nelda pinkaista matkaan, mutta ei onneksi lähtenyt. :D Tästä nykäyksestä kuitenkin ansaitusti miinusta. Muahan Neldalaisen pitää kuunnella eikä muita. x) Erittäin upea perusasento tässä, ihan itse (ja tuomarikin) hämmästy. :D

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5: Hyvin pysähtyi, mutta hieman miinusta siitä, että taisi askeleen (?) tms. vielä ottaa käskyn jälkeen. Ei siis ollut "kuin seinään" -pysähtyminen.

Estehyppy 10: Ei moitittavaa. :) Meidän vaan täytyy suoristaa hyppyrata, kun Nelda jää aika paljon esteen sivulle siinä vaiheessa, kun annetaan pysäytyskäsky. Suorempaa hyppyrataa treenataan koko ajan (jos vaikka AVO-luokasta innostutaan).

Kokonaisvaikutus 10: "Kaunista työskentelyä, erittäin hyvä yhteistyö teillä!"

Niin! Ja pitipä vielä sekin mainita, että päästiin Helsingin Seudun Kennelpiirin järjestämälle Toko2-kurssille, joka on perjantaisin! Tulee siis olemaan vauhdikkaita perjantaita, kun on sekä toko- että agilitykurssi ohjelmassa. :)