Allekirjoittanut on ollut hieman laiska kirjoittelemaan, mutta koitetaas nyt pikainen kertaus. :) Valmistun toukokuussa terveydenhoitajaksi, mistä johtuen on kouluhommatkin tässä kovasti painaneet päälle. Maaliviiva kuitenkin häämöttää, jee. \o/
Ihan ensialkuun on pakko mainita Neldan tapaturmasta. Viime torstaina jonkin käsittämättömän sattuman johdosta Neldalle tuli kunnon haaveri leukaan. :( Koirat siis juoksentelivat keskenään ihan normaalisti ja yht'äkkiä seuraavassa hetkessä huomaan, että MITÄ, Neldan suusta valuu kamalasti verta! Sairaanhoitajana heti mietin, että nyt sillä on joku keuhkoverensyöksy ja koira kuolee käsiin. Kaikeksi "onneksi" Neldalla ei mitään noin vakavaa ollut, vaan (tämä on kauhean vaikea selittääkin...) suuhun oli tullut kammottava haava. Alahuuli oli kuoriutunut kokonaan ienrajaa myöten paljastaen hampaan juuret ja käytännössä koko alaleukaluun... Alahuuli roikkui siis sellaisena läppänä vain leuan päällä. Ajettiin sitten heti eläinlääkäriin ja nukutuksessa ommeltiin haava kiinni. Vielä on epävarmaa, umpeutuuko haava, kun luutahan ei voi ommella, vaan lääkäri joutui luovimaan jonkinlaisen ratkaisun. Lisäksi jää nähtäväksi, kärsivätkö hampaiden juuret eli Nelda saattaa menettää kaikki alaetuhampaansa. No, pääasia on, että neiti tulee kuntoon. Seuraavana päivänä Nelda olikin jo oma päristelevä itsensä. :) Antibiootti- ja kipulääkekuuri ovat toki edelleen päällä, mutta ruoka maistuu ja meininki on mitä mahtavin.
Nelda ihan tillin tallin :(
Nelda ihan tillin tallin :(
Firuliina sen sijaan täytti maaliskuun 20. päivä jo kahdeksan kuukautta. Mittoja täytynee ottaa tässä lähipäivinä, mutta aika lailla Neldan kokoinen on tytöstä kasvanut. Säkää on ainakin suurin piirtein saman verran, painoa vähän vähemmän. Turkkikin on jo alkanut kasvaa, muttei ole ihan vielä täysissä mitoissa. Juoksuja edelleen odotellaan, siskolla ne olivatkin jo alkaneet.
Mutta juu. Käytiin Firan kanssa lopulta pentujen tokokurssille sen kolmisen kertaa, kun neljännellä kerralla raa'an luun syöminen oli aiheuttanut sellaiset vatsavaivat, ettei voitu treenaamaan lähteä. :( Pentutreffeillä käytiin nyt muutama viikko sitten jälleen pitkästä aikaa, olivat leikkikaverit kovasti kasvaneet ja kunnon teinimeininki oli jo pojilla. :D Fira olisi edelleen, tapansa mukaan, halunnut vaan juosta täysiä ympyrää kaikkien kanssa.
Seuraavaksi teinikoiran kanssa elämisestä narinaa. Fira on ihana, mahtava ja suloinen kuin mikä, mutta välillä kyllä niin raivostuttava, että huh huh. Etenkin lenkeillä Fira koko ajan puhisee/haukkuu muille koirille ja epäilyttävillä jutuille. Myös vetämisestä on tullut ihan sietämätöntä, vaikka ollaan Timon kanssa yritetty eri tavoilla sitä vähentää, ehkä vaan pitäisi olla vielä pitkäjänteisempiä. Fira on myös todella vilkas, siis jopa häiritsevän vilkas. Jossain vaiheessa laitoin sen pelkän energisyyden piikkiin, mutta liikuntamäärä ja aivojumppa eivät oikein vaikuta siihen. Tätä vilkkautta esiintyy siis lähinnä ulkoillessa, sisällä osaa onneksi olla jopa rauhassa ja levätä. Siskokin totesi viikonloppuna lenkillä, että miten mä oikein jaksan Firan kanssa, ei ole hänkään nähnyt yhtä vilkasta tapausta. Täytyy kyllä myöntää, että en minäkään ole yhtä vilkasta shelttiä tai ylipäätään koiraa tavannut, sen verran tättähääränä neiti lenkillä vetelee... Toivon kuitenkin, että Fira rauhoittuu aikuistuessa. Harkinnassa myös agilityn aloittaminen, se tekisi varmasti oikein hyvää. :)
