Ykätaudista on nyt selvitty, joten arki jatkaa rullaamistaan. :)
Pitkällisen keskustelun (+ harjoittelun ;) ) jälkeen olemme päätyneet Neldan kanssa siihen, että neiti saattaa ruveta jossain vaiheessa noutamaan, kuten AVO-luokassa vaaditaan! Nyt ollaan vielä siinä vaiheessa, että tyttönen suostuu hieman haluttomasti (vaihtelee...) ottamaan kapulan kuin kapulan suuhunsa ja istua töröttää sen kanssa paikoillaan niin kauan, kun sanon "kiitos". Saan nykiä ja vetää kapulaa sekä pidellä sitä molemmista päistä, mutta hyvin pysyy suussa. :)
Ongelmaksi vaan nyt on muodostunut, ettei Nelda "uskalla" liikkua kapula suussa. Heti, kun Nelda ottaa yhdenkin askeleen, putoaa kapula välittömästi. TOSIN sain tänään Neldan ottamaan yhden miniaskeleen niin, että kapula ei tippunutkaan! Bileet! Pitää vähän pohtia, miten ratkaista tämä ongelma, kun Nelda on tällä hetkellä voimakkaan ehdollistunut joko istumaan tai menemään maahan kapulan kanssa. Neiti ei osaa tuoda sitä luokseni. Vauhtinoutoja tehdään niin, että heitän kapulan hevonkuuseen ja juoksen karkuun Neldan hakiessa sen. Useimmiten kapula tipahtaa jossain vaiheessa maahan, etten oikein kerkeä palkkaamaan hienosta noudon alkeesta, mutta ainakin Nelda tajuaa, että kapula voi olla kivakin. :) Ei neiti sitä siis sillä tavalla vihaa, kun tietää sen olevan namimaatti. Nyt vaan pitäisi saada Neldalta tuo jäykistely pois kapulan kanssa ja tyttö tajuamaan, että se suussa voi vaikka seurata!
2 kommenttia:
Teillähän on nouto jo vaikka kuinka hyvällä mallilla! Ei tuosta ole enää matka eikä mikään valmiin liikkeen kasaamiseen.
Zeldasta sai kapulahullun naksulla. Sille tuli hirmuinen pakkomielle ja draivi päästä kapulaan kiinni, kun oppi sitä itse tarjoamaan naksuttelun kautta. Jaoin opettaessani liikkeen kolmeen osaan: kapulan maasta nostaminen, kapulan suussa pitäminen ja kapulan luovuttaminen. Näistä vasta yhdistelin valmiin liikkeen. Pitkään tehtiin itse nouto-osiota siten, että koira toi minulle suoraan kapulan käteen. Erikseen taas luovutuksia siten, että jätin koiran istumaan paikalleen, laskin kapulan metrin päähän sen eteen maahan ja menin vielä itse metrin eteenpäin seisomaan koiraa vasten. Tästä pyysin tuomaan sivulle ilman varsinaista noutoa.
Mutta tuohon teidän ongelmaanne. Mitäpä jos alkaisit ehdollistaa koiraa siihen, että sen täytyy koskea kapulalla sinun kättäsi? Eli se onkin hyvä juttu, että sinä kosket kapulaan. En ehkä tässä kohden liittäisi kiitos-sanaa mukaan, kehuisin (tai naksauttaisin) vaan siitä, kun kapula koskee sinun käteesi. En tiedä, käytätkö naksua?, mutta siis ehdollistaisit koiran siihen, että se tuo kapulan sinun käteesi. Ensin siten, että tuot vaan kätesi kapulan lähelle, mutta aina vähitellen matkaa kasvattamalla, niin että koira joutuu itse työntämään kapulan käteesi kiinni. Lopulta voit viedä kättä edellä karkuun, koiran yrittäessä edelleen koskee kapulalla kättäsi. Lopulta se joutuu ottamaan askeleita näin tehdessään. Eli lyhyesti sanottuna: kriteerin vaihto kapulan suussa pidosta sinun kätesi koskettamiseen kapula suussa. Tähän on myös helppo yhdistää noutoliike, kun koira tietää, että sen lopullinen päämäärä on työntää kapula sinun kouraasi.
(lelulla on helppo opettaa sama asia, ja minulla molemmat koirat osaavatkin tuoda lelun avonaiseen käteen. Ennemmin ei heitetä tai revitä, vaan odottelen niin kauan vaikka silmät kiinni, että itse tuovat lelun odottavaan käteen. Tähän olen myös liittänyt käskysanan, vaikka toki avonainen kämmen toimii myös vihjeenä)
Tai toinen vaihtoehto on varmastikin rakentaa pitoa noutoliikkeen kautta. Se täytyisi vaan saada toimimaan siten, että koira ei ehdi pudottaa kapulaa. Jos sillä ei ole nouto ylipäätään ärsykekontrollissa (esim. lelujen kautta?), on vähän kohtuutonta vaatia, että koira toisi kapulan sinulle pitkän matkan takaa, jos itse vielä juokset karkuun.. Edelleen jos käytät naksua, sillä pystyisi ainakin vaatimaan lisää sinua kohti suuntautuvia askeleita kapula suussa. Tai lelun kautta opettamalla koiralle vahvaksi noutokäskyn. (itse en kyllä mielelläni sotke kapulaa ja leikkimistä, etenkään Fionan kanssa, kun se tykkää pureskella kapulaa)
Fionallakin on parhaillaan noudon opettelu menossa. Sen kanssa ongelma on vaan tasan päinvastainen. Se rrrrrrakastaa kapulaa niin paljon, että monet monet treenikerrat meni siihen, kun kaveri juoksi ympäri kämppää kapula suussa rallatellen. Kapula on paljon kivempi juttu kuin namien syöminen! Nykyään se melkein on jo oppinut luopumaan kapulasta nameja vastaan ;) Mutta vaikka se "osaa" noudon leluilla ym., kapulan kanssa ei vielä juurikaan uskalla noutoliikettä vaatia, koska monesti se päättyy siihen, että koira ryntää kapulan perään ja painelee sitten omille teilleen...
Ai niin, tuli vielä mieleen. Nyt kun Nelda pitää kapulaa niin hyvin, sinunhan kannattaa tehdä myös pitoharjoituksia siten, että koira istuu perusasennossa sivulla. Siihen kun sen kuitenkin tulee lopulta noudossakin päätyä. Kun saat sen liikkumaan kapula suussa, on sivulletulo kapulan kanssa helppo juttu, kun se on jo monet kerrat siinä istunut ja oppinut kapulan luovuttamaan.
Äläkä treenaa noutoa liikaa ;) Muistaakseni jossain tutkimuksessa oli osoitettu, että kaksi-kolme kertaa viikossa muutaman minuutin treenillä koira oppii eniten. Ja käsittääkseni tämä tarkoitti yhden ja saman liikkeen harjoittelua, muutoin voisi jäädä todella hitaaksi eteneminen kaiken kaikkiaan :D Muita juttuja aina välillä, ja noutoa harvakseltaan. Koira oppii uskomattoman paljon taukojen aikana..
Lähetä kommentti