Olimme eilen Neldan kanssa Etelä-Suomen Sheltit ry:n järjestämässä näyttelykoulutuksessa/-treenissä Espoon Puolarmaassa (vai missä lie olikaan :D). Ihan mukavasti oli porukkaa tullut paikalle, olikohan siellä yhteensä seitsemän shelttiä omistajineen.
Treeneissä harjoiteltiin kehässä olemista, seisomista ja pöydälläoloa. Mulle jäi ainakin ihan positiiviset fiilikset treeneistä, treenien vetäjä vaikutti todella pätevältä. :) Juoksutettiin koiria kimpassa kehässä ympyrää ja seisotettiin. Neldalla meni ihan ok, jaksoi jopa seistä korvat eteenpäin tarkkaavaisesti suunnattuina tällä kertaa! Ravaaminen taas oli sitten niin ja näin, kun Nelda pitää kontaktia, näyttää se vähän hönöltä. x) Lisäksi tapansa mukaan Nelda pari kertaa haukahteli edessä olevalle, muttei onneksi pahemmin. Dilemmani siis on, onko kehässä haukkuva koira pahempi kuin omistajaansa tuijottava, sillä jos lähden tuijottamista treenaamaan pois, saan tilalle todennäköisesti edessä ravaavalle haukahtelevan tapauksen. Saas nähdä. :)
Pöydälläoloa puolestaan oli ihana harjotella pitkästä aikaa perusteellisesti! Vetäjä kopeloi Neldaa kaikkialta ja kyllähän likka otti sen itseensä; alkoi nojaamaan muhun ja naama oli norsunveellä. x) Olin kuitenkin yllättynyt, miten hyvin Nelda lopulta seisoi siinä, pahempaakin on nähty. :) Uutena vinkkinä sain myös Bobolaisen hetsaamisen ennen pöydälle nousua. Minusta tää on aika hyvä ohje, sillä siinä on vire sitten ihan erilainen. Kokeiltiin myös, miten Nelda reagoi mittatikkuun ja neitihän oli aivan cool, mamma oli ylpiä! Neldan ongelmaksi siis varmistui tätä myötä sitä hiplaavat ihmiset, muuten pöydällä olo menee hyvin. (Mittasipa treenien vetäjä Neldan n. 36-säkäiseksi, mutta taitaa meidän tyttö tosiasiassa vähän isompi olla. Tietty siihen vaikuttaa jalkojen asento yms.). Neldan ollessa pöydällä muut sheltti-ihmiset myös syöttelivät neitiä nameilla. Ehkäpä Nelda joku päivä sitten ymmärtääkin, ettei sille aiota pahaa pöydällä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti