Back in business - tai ainakin yritetään

Johan se kesäkin kerkesi tässä menemään. Nyt koittaisi siis ruotuun palaamisen aika, mutta ei millään vielä jaksaisi. Meillä jatkuu siis Neldalaisen kanssa sekä toko- että agilitytreenit, mutta syssyn jälkeen täytyy kyllä ihan oikeasti miettiä, että jommasta kummasta luopuisi. : / Vaikka treenit vievät vain pari iltaa viikosta, on se vuorotyöläiselle aika paljon. En nimittäin noina koiratreenipäivinä ehdi esim. salilla käymään, mikä on tällä hetkellä tosi tärkeä juttu mulle. Jos siis koiratreenipäivinä olen töissä aamuvuorossa, voin olla varma, että muut työpäivät menevätkin sitten iltavuorossa tai pitkässä päivässä (12h). Ja joka päivä salilla ei mene edes mieleisiä ryhmäliikuntatunteja ja usein nuo "huonot salipäivät" sattuvat vielä siihen, kun olisi itse vapaalla. Ei ole helppoa ei. :P

Punnitaan ja pohditaan. Tällä hetkellä kovasti tuntuisi, että tuon aksan voisi jättää pois, kun sitä pystyy kuitenkin omatoimisesti harrastelemaan mm. Ojangossa. Toisaalta sitten tuntuu, että ompa tyhmää jättää se heti pois, kun seuraankin päästiin. :D Tokoakin voisi toki harrastella omatoimisesti, mutta ehkä se on edelleen piirun verran lähempänä sydäntäni agilityyn verrattuna, että siinä ottaisin mielelläni ohjausta kokeneemmilta tokottajilta. Faktahan on kuitenkin se, etten ole kumpaakaan lajia treenannut koko kesänä (miten niin burn out? :D), eikä nyt tuntuisi olevan voimia kumpaakaan edes syksyllä jatkaa. Saattaapi meidän treenit siis syksyllä jäädä siihen, että ehkä muutaman kerran viikossa esim. tokossa jotain tehdään, mutta intensiteetti tulee kyllä varmasti katoamaan. Voihan se kyllä ollakin, että tästä vielä noustaan ja innostutaan. :)

Kesäkesä

Toisin sanoen  olen ollut viime kuukaisina niin superlaiska, etten ole jaksanut päivitellä. :D Mutta eipä meidän elämässä mitään suuren suurta olekaan tapahtunut, harrastuksetkin ovat totaalisesti tauolla. En halua noiden koirahommien takia sentään burn outtiin itteeni viedä, kun on omassa duunissakin niin kiire, että alotellaan niitä taas jossain vaiheessa uudestaan, kun ollaan levätty. :) Syssymmällä ainakin tiedossa agilityä med I-HAH ja näyttely Höbölle! Tara nauttii heinäkuun loppuun asti mökkeilystä. <3

Kaunista kesää kaikille. :)

Nollakirouksen voima laantumassa

Hii, käytiin siis siellä Espoossa tänään vielä kokeessa ja tällä kertaa menikin oikein mukavasti! :) Saatiin AVO2 pistein 157/200, hieman harmittaa, kun jäätiin noin vähän 1. tuloksesta! Kaikki kriittiset pisteet (yli 3 pistettä) menivät vielä Neldan vinkumisesta... Pitäisi siis saada se suukki jotenkin tukittua kokeissa. :D Paikallaolosta saatiin 10, mihin olin erittäin superdupertyytyväinen! Hienosti mentiin maahan, siellä pysyttiin tarkkaavaisena ja hiljaa (!) ja sitten noustiin hienosti perusasentoon, jes. :)) Oltiin vielä Bellaouin kokeessa ja häneltä saatiin samaisesta liikkeestä viimeksi 7½.

Elämää nähnyt noutokapula, jonka avulla pokattiin noutamisesta tänään 9! :) Mälväys on selvästi treenin ansiosta vähentynyt. Heitin kapulan aivan liian pitkälle (vieri jonnekin 20 metriin) eikä Nelda meinannut ensin paikallistaa sitä, mutta löytyihän se kuitenkin.

Yhtään liikettä ei nollattu ( \o/ ), mutta luoksetulossa, seuraamisessa, seisomisessa seuraamisen yhteydessä sekä yllättäen kaukoissa oli vähän ongelmaa. Luoksarista en kyllä odotakaan 5 enempää, kun ei olla treenattu. Seuraamisessa Nelda keuli superpaljon, mutta pidän Neldan mieluummin keulivana, kun sellaisena, joka valuu noin metrin mun perässä. Nyt oli sentään menoa ja meininkiä seuraamisessakin, ei keskittyminen liikaa harhaillut. :) Seisomisessa Nelda kääntyi jälleen perääni, kun menin taakse. Tämä tapahtui luultavasti siksi, että menin Neldan taakse väärältä puolelta treeneihin verrattuna, oma moka siis. Plus, totta kai pysyvyyttä pitäisi treenata. Kaukoissa oli jotain ihme pöllöilyä Neldalta, tiedän neidin kyllä osaavan ne hyvin. Toistoja vaan.

Labramoottorin ruoka laittaa pökköä meidän sheltin masuun!

Paras. Palkka. Ever.

Pelko persiissä

Tässä ei ole nyt oikein jaksanut kirjustella, vaikka kaikenlaista on lähiaikoina tapahtunut. Ei tosin mitään erityisempää tai erityisen hienoa, lähinnä ärsyttäviä juttuja (ei toki onneksi pelkästään!). :P Itse vanhenin taas vuodella ja Tarakin palaili mökkireissulta takaisin Helsinkiin ihan vain lähteäkseen möksälle uudelleen juhannusviikon jälkeen. :) Lisäksi oli Etelä-Suomen Shelttien epäviralliset agilitykilpailut, joita olin talkoolaisena järkkäämässä ja kisaankin osallistuttiin. Ne kisat menivät kyllä pepulleen, kun Nelda oli joutunut venaamaan niin paljon autossa, että oli ihan holtiton ja stressissä, kun mentiin radalle. Note to self: Nelda kannattaa pitää ainakin agilitykisoissa koko ajan mukana, samoin ennen tokokokeiden paikallaoloa, muuten ei ainakaan onnistu mikään.

Päällimäisenä nyt ahdistaa, että mulle on tullut koekammo ja kiinnostus tokossa kisaamista kohtaan on laskenut kuin lehmän häntä. Ei esim. menty Neldan kanssa I-HAH:n tokokokeeseen, kun en halunnut feilata totaalisesti seuratovereiden edessä. Tänäänkin olisi tokokoe Pohjois-Espoossa, mutta mua ihan todella pelottaa ja ahdistaa lähteä sinne. Mietinkin kovasti, onko tässä kisaamisessa järkeä, kun en ole treenannut yhtään ja kokeet menevät mm. sen takia todella huonosti. Jotenkin kuitenkin itsestä tuntuu, että mulle ei riitä, jos vaan tehdään tokoa omaksi iloksi. Haluaisin kovasti kisata, sillä kokeissa onnistuminen (vaikka puhuttaisiin vain yhden liikkeen onnistumisesta) on ihan parasta. Siinä tulee ihan todella sellainen fiilis, ettei ole ihan p*ska koirankouluttaja. :) Neldakaan ei kyllä nyt nauti tokokokeista yhtään, sillä ahdistelee edelleen samalla tavalla koetilanteessa. Tämä on helppo ennustaa, sillä koemaista treeniä olemme tehneet viime ja tämän kokeen välillä tasan nolla kertaa. Nelda kyllä kannattaa ehdottomasti tokon harrastelua omaksi iloksi, ilman kisatavoitteita, joten eiköhän me tokoa jossain muodossa jatketa. :)

Alkaa tosiaan hiljalleen tuntumaan, että mun hermoheikko-ominaisuudet + Neldan vuotavat hermot ovat toooodella huono yhdistelmä, enkä tiedä, jaksanko ainakaan nyt vähään aikaan taistella tuulimyllyjä vastaan. Neldan kanssa harrastaminen on ollut todella ihanaa (puhutaan sitten agilitystä tai tokosta), sillä neidillä on huomattavasti paremmat hermot kuin Taralla. Ajattelin, että Nelda on maailman paras harrastuskoira, mutta nyt kun neitiä on oppinut tuntemaan pidemmän päälle, tajuan, että Neldallakin on paljon ongelmia näin tavoitteellista harrastelua ajatellen. Pahimpana juuri vuotavat hermot ja läheisriippuvaisuus. Jos vaan saataisiin nuo ongelmat selätettyä, olisi se todella, todella hienoa. 

Katsotaan vielä, mennäänkö tänään sinne Espooseen mokaamaan... Kaikki vaan hokevat, että kun saatte tarpeeksi kokemusta kokeista ja jaksatte treenata niin alkaa sujumaan, mutta entä jos omat perusominaisuuteni ja koiran perusominaisuudet sotivat niin pahasti kokeissa onnistumista vastaan? Mulle on jo ehdotettu ihan rodunkin vaihtamista, mutta mitään "kisavälinettä" en rupea hankkimaan, tykkään niin paljon tästä rodusta. :) Hakataan sitten päätämme seinään tai keksitään jotain ihan muuta. :D

Mutta eiköhän siinä tullut tarpeeksi itsesääliä. x) Seuraavaksi kuvia kauniista tyttösistäni kesäpäivänä. <3

  

Kesänenä!

Irvileuka. <3

Sitten kirsikkana kakun päällä... :D Sain synttärilahjaksi pokkarin, jolla voi kuvata HD-tasoista kuvaa, siitä siis pikkunäyte. Pitäisi saada vain Toni ahkerammin kuvaa niitä harvoja treenejä joita tehdään, että itse pääsisi näkemään, miltä touhu näyttää ulkopuolisen silmin.

Ja mitä tästä opimme?

Pari viime päivää (ja oikeastaan koko viime kuukausi) ovat olleet hyvin action-painotteisia, joten koitetaas purkaa hieman... :) 

Tämän viikon torstaina olimme epävirallisesti AVO-tokoilemassa Neldan kanssa Ojangon Tehis Cupissa. Mä otin jo alusta lähtien sillä asenteella, ettei osallistuttu varsinaiseen kisaan, vaan pidin palkkaa mukana ja yritin pitää Neldan hyvällä fiiliksellä. Opinpa sitten siinä samalla, että kokeissa Neldan suurin probleema ei ehkä olekaan mun jännittäminen, vaan se, että tyttönen on vielä erittäin kiinni palkassa. Jännittäminen, liian vähäinen palkkaamattomuustreeni, kokemattomuus ovat varmasti kaikki yhdessä olla tekijöitä, jotka vaikuttavat meillä siihen, ettei kokeissa onnistuta. Toki olin tuossa kokeessa huomattavasti itsevarmempi (huomasin jälkeenpäin äänestäni, eleistäni), kun oli nami taskussa. Palkkasin Neldan aina liikkeiden jälkeen eli en namilla varsinaisesti houkutellut. Silti esim. seuraaminenkin meni 9 arvoisesti, sillä neiti oli niin pätevänä! Juuri niin kuin treeneissä teki, tasonsa mukaisesti. :) Palkkaamattomuustreeniä siis lisää, pitää yrittää aivopestä tuo tekemään motivoituneesti, vaikkei namia olekaan taskussa.

Tuossakin kokeessa nollattiin se hiton paikallaolo (nousi istumaan, josta sitten lopussa seisomaan, ei liikkunut kuitenkaan paikaltaan), luoksetulo (nousi seisomaan, kun olin vielä menossa kutsumispaikalle) sekä seisominen seuraamisen yhteydessä (käveli perässäni, mutta pysähtyi viimein 2. tai 3, käskyllä + kääntyä katsomaan perääni mennessäni taakse). Neldalla oli kuitenkin koko kokeen ajan TODELLA makea fiilis ja neiti teki ihan superinnolla töitä! Noutamisestakin pokattiin tällä kertaa 10, sillä Nelda ei mälvännyt kapulaa yhtään + haki ja toi hienosti laukalla! Eli treenistä on ollut siihen apua. :) Luoksarista oltaisiin varmasti saatu noin 8, sillä Nelda teki pysäytyksen kuitenkin aivan tasonsa mukaisesti. Kaukot ja hyppy menevät kyllä aina tosi hyvin, 10 saatiin nytkin. Pitää kuitenkin selvästi ottaa takapakkia tuossa paikkiksessa ja treenata ahkerammin koiran jättöjä ja jääviä liikkeitä. Miten sitä saisi Neldan olemaan ahdistumatta, kun jätän neidin odottamaan seuraavaa käskyäni? Neldan jotenkin paineistuu ihan kamalasti siitä, kun joutuu jäämään yksin odottamaan.

Tänään puolestaan olikin vuorossa jotain ihan muuta, nimittäin kauan odotettua paimennusta!

Kuvien kopioiminen ja levittäminen on ehdottomasti kielletty tilanomistajien toiveesta!

Nelda valmiina komennukselle! Nelda oli ihan kummallinen, kun tultiin tilalle. Johtui varmaan siitä, kun ensimmäistä kertaa elämässä lammas haisi nessuun. :D Nelda mm. hankasi itseään kuvassa takana olevaa aitaa vasten kuin olisi ollut huumattuna...

Ensin tutustuttiin lampaisiin pitkässä liinassa. Neldalla oli alussa kova hinku niiden perään (joskin kesti ennen kuin Nelda hokasi lampaat) ja ajattelinkin, että mitä tästä nyt tulee... Pelkäsin Neldan saalistavan lampaita. Onneksi homma meni kuitenkin ihan päinvastoin, sillä lampaiden suojelu on tärkeintä. :) Kouluttajat myös korostivat tätä joka välissä.

Sitten päästiinkin irti liinasta, jokainen pääsi paimentamaan kaksi kierrosta n. 5-10min kerrallaan. Nelda osoitti ajoittaista kiinnostusta lampaita kohtaan, mutta kunnioitti paimenkeppiä erittäin paljon, jahtaamiseksi ei siis todellakaan mennyt. Kepin takia Nelda ehkä hieman passivoitui touhuun ennen aikojaan, sillä keppi pelotti jostain syystä? Lisäksi lampaatkaan eivät olleet enää niin superkiinnostavia, kun saatiin vapaana jolkotella. Ajattelikohan Nelda niiden olevan ikään kuin toisia koiria, kun ei innostunut niitä paimentamaan? Tai sitten lampaat ovat vaan liian hitaita ja isoja Neldalle, ettei niitä kiinnosta ajaa takaa (pikkuelukoita kyllä jahtaa). Voihan se totta kai niinkin olla, ettei paimennusviettiä tällä lammaskoiralla vaan ole.

Nelda tykkäsi vetää pääasiassa rundia lampaiden ympäri. x) Toni oli mukana ja Nelda oli koko ajan hirveän paljon Tonin perään, mikä myös haittasi tekemistä. Neldan maailmassa selvästi oma lauma > lammaslauma. :) Jos sitä kuitenkin syksyllä kokeilisi uudestaan? Oli ihan mahtava kokemus ja tälläkin reissulla oppi omasta koirasta taas todella paljon!

epätoivoisettokoilijat.com, sinne ne Tiina ja Nelda menneet on

No niin, käytiin siis tosiaan Forssassa asti nappaamassa AVO3 ja jääden jumbosijalle. ;) Näinhän mä vähän ounastelinkin ja tulipa samalla todettua, että nollakirous on pahenemassa, gulp! Tänään nollaamisvuorossa tosin olivat (ihan kaksin kappalein :D) seisominen seuraamisen yhteydessä ja noutaminen. Seisomisessa en oikein ymmärrä, mitä tapahtui, sillä Nelda vain jatkoi seuraamistani, eikä pysähtynyt kuin vasta 3. käskyllä ja voimakkaalla vartaloavulla. Noutaminen meni ihan pipareiksi, sillä ensin Nelda juoksi kapulalle, palasi ilman sitä luokseni, juoksi takaisin ja poimi kapulan, juoksi luokseni, mutta pudotti kapulan metriä ennen minua ja jäi ihmettelemään. Mitähän tässä nyt on tapahtunut? Ennen oli tosi varma liike mälväystä lukuunottamatta.

Mutta epäonnistumisten ohella myös onnistumisia koettiin. :) Paikallaolosta selvittiin, VAIKKA Nelda nousi istumaan heti lähdettyäni (en ehtinyt edes näkösuojaan), mutta meni maahan n. 30 sek ennen ajan päättymistä. Nelda ilmeisesti ahdistuu näkösuojaan lähtemisestäni niin paljon, ettei haluaisi jäädä sinne. : / Eilen, kun treenasin paikallaoloa näkösuojassa Ojangossa, kaikki meni kyllä tosi hyvin. Saatiinpa tuosta 6 pojoa. :) Tänään Nelda myös stoppasi ensimmäistä kertaa luoksarissa ja saatiin siitä hienosti 8! Otti muutaman askeleen käskyn jälkeen, mutta muuten oli tosi hieno! Täytyypä myös kehua Neldaa siitä, että Nelda teki niin hienoa "kisamaista" seuraamista kehän ulkopuolella, että neidin kanssa oli ilo työskennellä. Kehässä seuraaminen toki lässähti, mutta alkoi minusta tavallista paremmin. :)

Hitsit jos oltaisiin saatu edes vitoset noista normaalisti varmoista liikkeistä, jotka tänään tosin nollattiin, niin oltaisiin saatu se AVO1. :D Tämä on toki jossittelua, mutta se tuntuu koko ajan olevan ihan hyppysissä, mutta sitten onnistutaan kadottamaan se taas. Tänään tosin kaukopalkka veti Neldaa aivan liikaa puoleensa ja neiti piippasi ihan koko ajan ja mä jouduin kovasti tekemään töitä, että sain sen pysymään kehässä. Laitetaan nyt kaukopalkka jäähylle, sillä Nelda ei selvästi pystynyt luopumaan siitä tänään ja se haittasi huomattavasti suoritustamme.

Hirveä rivi meillä näitä AVO3 jo on, mutta kuitenkin tuntuu, että päästiin tänään askel eteenpäin. Sain Neldan tekemään joitakin juttuja, jotka ovat viime kokeissa epäonnistuneet ja ylipäätään Nelda oli ehkä aavistuksen verran paremmalla mielialalla kuin aikaisemmin. Kyllä me tästä ahdistusjännityshermotriekaleina-jutusta päästään vielä. Nelda oli kuitenkin reippaasti AVO-luokan nuorin osallistuja eli jos jaksetaan pitää tällainen tsemppi yllä, me ehditään vielä vaikka mihin edetä. :)

Koekuuri

No, eipä tuota nollakirousta ehtinyt tässä kauaa voivottelemaan, kun jo huomiseksi pamahti yllättäen tokokoe Forssaan. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, niinhän se menee. x) Tällä viikolla tulee tokoiltua (enemmän tai vähemmän kisamerkeissä) paljon, joten saa nähdä, miten Neldan pää ja oma pääni kestävät. Ollaan molemmat Neldan kanssa hermostuneita piippaajia eli ihan hyvä, että tuo koe tuli ihan puskan takaa, niin en ehtinyt viikkoa etukäteen sitä stressaamaan.

Mennään epävirallisesti agilitykisailemaan tänään Ojanko Cuppiin ja siellä voisi samalla reissulla tehdä sitten paikallaoloharjoituksia, noutojuttuja sekä vähän sitä kirottua seuraamistakin... Paikaolotreeneinä teen ihan vaan sellaisia, että peruutan pois Neldan luota ja katson, ettei se jää haistelemaan. Sitten palaan ja palkkaan, sama toistetaan muutaman kerran. Neldan vireestä riippuen katson, otetaanko yksi pidempi paikallaolo näkösuojassa. Noutojuttuina tehdään lähinnä kapula suussa suoraan (ei siis vinoon!) perusasentoon ja tsekataan mälväystä samalla. Seuraamistreeniä en ole vielä miettinyt etukäteen, kun ärsyttää koko tyhmä liike, nih. :b Huomenna kohdataan Neldan kanssa ihan uusi tuomari, Ilkka Stén, eli saa nähdä, kuis käy.

Ja taas P.S. Tänään Ojangosta nollavoitto tosi nopealta mölliradalta. :) Mamma sekoili radalla ekan startin (5 virhepistettä), mutta tokalla saatiin pidettyä homma kasassa! Oli muutama kohta, joita jännäsin, mutta ne menivät onneksi juuri niin kuin pitikin. Nimittäin radalla oli muutama kohta, missä piti viedä putkeen aika tarkkaan, muuten olisi voinut mennä väärästä päästä. Kontaktit Nelda otti erittäin hienosti, ei mitään loikkimisia tällä kertaa, kun muistin jarrutella. :))

Laitetaan vielä kuva sikarisakarista, ettei ole vain pelkkää tekstiä.

Nollakirous

Hui, kun nuo työt ovat vieneet niin paljon aikaani viime viikkoina, ettei tässä ole ehtinyt oikein elämäänsä elää. :D Pikainen päivitys siis mm. viime viikolta, jolloin olimme Neldan kanssa toisessa AVO-luokan kokeessamme Orimattilassa. Sielläpä tuli todettua, että meitä on alkanut vaivata nollakirous, sillä nyt ollaan molemmissa kokeissa nollattu yksi liike, vieläpä tärkeä sellainen (mm. x3-kerroin niissä ollut...). Orimattilassa oli siis PAIKALLAOLON (?!?!) vuoro epäonnistua, joten loistava alku ainakin kokeelle oli... :D Paikallaolohan meillä on ollut jo yli vuoden ajan supervarma liike, en muista, milloin Nelda olisi siitä viimeksi noussut. Orimattilan kokeessa en tosiaan ehtinyt edes näkösuojaan, kun Neldaa ahdistutti ja neiti nousi seisomaan sekä otti muutaman askeleen perääni. :( 

Nyt tuntuu, että tästä suosta on erityisen vaikea nousta, kun nämä varmat jutut alkavat menemään huonosti. Toki täytyy mainita, että kokonaisuudeltaan koe meni paremmin kuin ensimmäisemme, mutta nuo tärkeiden liikkeiden nollaukset harmittaa. Ja sitäkin vielä enemmän harmittaa se, etten saa Neldaa iloiseksi koetilanteessa. Huomasin, että heti kehätarkin jälkeen Neldalta tulee levoton ja välttelevä koira, joka ei halua olla mun kanssa mistään hinnasta siellä kehässä. Neitikoira on kaiketi oppinut, että kehätarkin jälkeen kamaluus alkaa, koska vielä kehän ulkopuolella Nebulla oli hyvä fiilinki. Nelda ei varsinaisesti pelkää vieraiden ihmisten (aka tuomarin) kosketusta, mutta siitä näyttää tulleen tyttöselle merkki, että voi ei, nyt aletaan ressaa!

Onneksi tämän viikon torstaina on ohjelmassa epävirallinen tokokoe Ojangossa, joten päästään palkkaamaan ja rikkomaan noidankehää. :)

Tara puolestaan on aloittanut jo kesälomansa. Rouva lähti vanhempieni kanssa mökille Pohjois-Karjalaan viime viikon perjantaina (kamala ikävä ensipäivästä lähtien <3). Isi on lähettänyt kamalasti Taran kuvia mailiini, mutta niitä en pysty tänne valitettavasti liittämään (joku muoto-ongelma). Kuvissa ja puhelinkeskusteluista päätellen rouvaskoira näyttää nauttivan täysin rinnoin kesästä ja vapaana sompailusta mökkimaisemissa. Lisäksi ranta on on 100 metrin päässä, joten rouva pääsee myös lempielementtinsä ääreen päivittäin. 

P.S. Palasimme juuri tokotreeneistä ja toko-ohjaajamme Pirkko loi taas vähän uskoa meidän tekemiseen. <3 Puhui niin nätisti Neldasta ja meidän touhuilusta. Tuli taas sellainen fiilis, että voi v*ttu, kyllä me nämä ongelmat nyt selätetään ja pidetään vaan hauskaa! Vaikka kilpaileminen ei vielä ole meidän juttu, niin onhan meillä vuosia aikaa opetella tässä! :)

Agilityura korkattu Ojangossa!

Tänään minulla ja Neldalla oli ohjelmassa ensimmäinen agilitykisamme ikinä. :) En ole siis itse koskaan ollut agilitykisoissa kuin katsojana, eikä Neldakaan ole agilityn suhteen ollut aikaisemmin "tosi toimissa". Pelkäsinkin kovasti, että jännitykseni tarttuisi Neldaan (kuten tokokokeissa...), eikä mistään tulisi mitään. Onnekseni sain kuitenkin huomata, ettei Neldaa haittaa jännitykseni lainkaan kisatilanteessa. 

Minua sen sijaan jännääminen haittasi sen verran, että unohdin radan ekalla startilla. :D Onneksi rata oli kuitenkin tosi looginen ja superhelppo + numerokyltit ohjasivat meitä oikeaan suuntaan. Huvitti kyllä, kun möllien radassa ei varsinaisesti ollut juurikaan ohjausta vaativia kohtia kuin muutama ja niissä heti sitten mokattiin. x) Ekalla startilla saatiin siis 10 virhepistettä ja tokalla vissiin hylsy, kun Nelda suoritti yhden aidan väärinpäin. Nelda oli kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi kuulias ja innokas, oli tosi mukava tehdä töitä Bobon kanssa. :) Saataisiinpa samanlainen fiilis vielä tokokokeisiin.

Harmittaa kyllä, ettei päästä osallistumaan kaikkiin osakilpailuihin, sillä yövuorot alkavat minulla ensi viikolla ja klo. 20:30 pitäisi olla töissä. :/ Toivottavasti ehdittäisiin vaikka vikaan osakilpailuun osallistua, kun kisakärpänen nyt puraisi. :D Hitsin vuorotyöt kyllä...

Suunnittele, pilko, treenaa

Tämänpäiväiseltä Helsingin seudun kennelpiirin järjestämältä tokon teorialuennolta inspiroituneena kehitin itselleni treenimantran, jota toivottavasti muistan noudattaa tokoa treenatessamme Neldan kanssa. Jatkossa yritän suunnitella treenit huomattavasti paremmin, pilkkoa opeteltavat asiat entistäkin pienemmiksi osioiksi, jotta Nelda saa varmasti onnistumisen kokemuksia ja sitten vaan treenataan hullun lailla! :)

Tokoluennon lisäksi olin tänään koirien + Tonin kanssa HSKH:n kentällä Ojangossa vähän agilitaamassa ja tehtiimpä myös tokoa samaisella kentällä, jolla Neldan kanssa tahkottiin loistokas AVO3... Minulla taisi olla aikamoiset traumat kenttää kohtaan, sillä treenit menivät huonosti. :D No mutta tokoluennon jälkeen asiat tuntuvat entistä selkeämmiltä mielessäni, joten toivottavasti jatkossa pystymme tekemään parempia treenejä. 

Agilitykentällä harjoittelin Neldan kanssa lähinnä keppejä, sitten vähän humputeltiin kevyttä ja helppoa aita-putki-sarjaa. Tehtiin myös muutama takaakierto ja eteen lähetys, eipä niistä sen kummempaa. Myös Tara-rouva pääsi kokeilemaan surkastuneita agilitylihaksiaan Tonin kanssa. Taralla oli aivan mahtava meininki, joten on harmi, ettei aksaa oikein voida hänen kanssaan tehdä.

Alempana koiratyttöjen agilitykuvia. :)

 "Katso äiti, olen minikoira!"

 

Onnellinen putkimato. <3

Keppitreeniä. Meni ihan kohtuu hyvin ilman ohjureita. Välillä vaan Nelda alkaa häslää ja fuskaa vikat kepit.

 

Nauratti nämä kolme peräkkäistä otosta kamerassa, kun Nelda on jokaisessa kuvassa raptorina. :D Ihan kuin liikkuisi takajaloillaan ja pitäisi etujalkoja ylhäällä kuin dinosaurus.

Ja palkka lentää!

AVO-luokan korkkaus ja pieni pettymys

Oltiin tänään Neldan kanssa HSKH:n järjestämässä tokokokeessa AVO-luokassa ensimmäistä kertaa. Kaikki ei mennyt todellakaan niin kuin treeneissä, mutta alun pettymyksen jälkeen pystyin löytämään suorituksestamme jotain hyvääkin. :) 

Paikallaolo 3min näkösuojassa 7½: Meni vasta toisella käskyllä maahan (oi miksi Nelda, miksi? :b) ja vaihtoi asentoa lonkalta toiselle kahdesti, joten siitä lisäpistevähennys. Kyllähän se siellä kuitenkin pysyy, hienoa. :)

Seuraaminen taluttimetta 7: Gaah, vihaan seuraamista, maailman tylsin ja ikävin liike. : / Nelda menee aina koetilanteessa ahdistustilaan, sillä mua jännittää niin paljon kilpaileminen. Tämän takia meidän seuraaminen oli tuomarin silmissä ihan kamalaa: välillä edistää, välillä jätättää, haistelee, haahuilee, ei minkäänlaista kontaktia, perusasento jäi tekemättä... 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7½: Tuomari kehui maahanmenoa erittäin hyväksi, mutten muista, mistä pistevähennys tuli. Varmaan joku perusasentoon tuloon liittyvä asia, ennakointi esimerkiksi.

Luoksetulo 0: Juoksi läpi jonnekin mun selän taakse, ihan kuin tätäkään ei olisi tarpeeksi treenattu. (Toim. huom. heti koevuoromme jälkeen teki täydelliset stopit kehän ulkopuolella, kun ei oltu koetilanteessa enää. :D ) Nollattiin sen takia, kun käännyin katsomaan, minne Nelda meni. Jos olisin jatkanut eteenpäin tuijottamista ja kutsunut Neldan sivulle, oltaisiin saatu edes se 5. 

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8½: Vino seisominen, "ei vahva asento", muuten ei muistaakseni isompaa ongelmaa?

Noutaminen 7½: JEI, se ei varastanut kapulaa heitettäessä! :D Hyvällä laukalla kapulalle, ravaten takaisin, joten siitä vähennys. Lisäksi pureskeli kapulaa ja tuli vinoon perusasentoon (nämä perusasennot ei toimi meillä yhtään kokeissa). Olin Neldan noudosta kuitenkin tosi ylpeä, sillä meinasin heittää monesti hanskat tiskiin tämän liikkeen kanssa. :)

Kauko-ohjaus 9: Ensimmäinen nousu vasta tokalla käskyllä, mutta sitä meillä on treeneissäkin välillä ollut. Muut vaihdot täysin puhtaat, hienoa Nelda. :)

Estehyppy 10: Neldan bravuuri, toivottavasti on jatkossakin. :) Tämänkin liikkeen kanssa on taisteltu urakalla.

Kokonaisvaikutus 8: Nämä siis omia kommentteja... mutta kokeissa meidän yhteistyö on aika keskinkertaista ellei jopa huonoa. Koira ei nauti tilanteesta, eikä omistaja varsinkaan ja se näkyy kilometrien päähän. D: Lisätreeniä vaan koetilanteiden suhteen, niin oma jännitys toivottavasti lievenee ja kisarutiinit saadaan kohdalleen.

Yhteispisteet olivat 138,5 ja AVO3-tulos saatiin. Ei se ykkönenkään NIIIIIN kaukana olisi ollut, jos luoksetulo olisi mennyt vähän paremmin. :) Kaiken kaikkiaan tänään kaikilla AVO-koirakoilla meni vähän kehnosti, yhtään 1. tulosta ei tullut kenellekään. Tämän takia sijoituttiin Neldan kanssa seitsemästä koirasta jopa kolmansiksi, "jee". :D

Onneksi on nyt tulossa ainakin pari epävirallista koetta, että päästään koetilannetta treenaamaan. :) Liikkeethän menee treeneissä nappiin (paitsi luoksari ja kaukot ei aina), mutta kehittämistarpeita kyllä riittää. Tärkeimpinä asioina meidän tulisi luoda omat rutiinit koetilannetta varten sekä treenata kaikkea odotettavaa ja odottamatonta, mitä kokeissa voi tulla vastaan. Kaukopalkka toimii hyvin, mutta varmasti ilman palkkaa treenaamista pitää tehdä lisää. Se palkka taskussa on ehkä mulle tärkeempi tuki kuin Neldalle. Heti kehään astuessa alkaa ahdistamaan, kun ei ole namia taskussa ja Nelda heti nappaa mun ahdistelut ja jännittämiset.

Raivotar Nelda

Nyt ollaankin Neldan kanssa ihan olan takaa paneuduttu agilityn ihmeelliseen maailmaan, kun käydään toukokuun ajan aksatreeneissä kahdesti viikossa. :) Enemmän meidän pitäisi kyllä tokoon panostaa (koekin edessä huomenna, jee...), mutta Neldalta agility tuntuu luonnistuvan paaaaaljon paremmin. 

Keskiviikkona olimme I-HAH:n ensimmäisissä treeneissä. Jännitin ihan kauheasti, kun tiesin "joutuneeni" Neldan kanssa vaativampaan treeniryhmään, mutta onneksi treenit menivät ihan mukavasti. :) Kanssatreenaajat olivat oikein kivoja ja agilitykouluttajamme Sanna Ristikartano tuntui löytävän tosi hyvin Neldalle ja Neldan vauhtiin sopivia ratkaisuja! Treeneissä harjoiteltiin aika samanlaisia asioita kuin eilisissä Heli Kallioniemen treeneissä (Etelä-Suomen Shelttien tekniikkatreenit jatkuvat siis vielä tämän kuukauden). Termit on mulla vähän hakusessa, mutta tehtiin mm. hidastamisia ja merkkaamisia (putkijarrutusta jne.) ja Neldalta ne sujuivat mun mielestä ihan kohtuullisen hyvin. Takaakiertoja ja eteenlähettämistä pitäisi treenata omalla ajalla, mutta tässä kuussa päästään hieman huonosti Ojangon ulkokentälle treenailemaan.

Etenkin eilisissä Helin treeneissä tuli taas huomattua, että Nelda on vaan niin nopea, että mun on todella vaikea pysyä sen vauhdissa, mistä johtuen tulee sitten kieltoja ym. Helikin kokeili lopussa tehdä Neldan kanssa rataa ja sai hänkin juosta oikein paljon meidän neidin perässä. :D Täytyy kyllä myöntää, että yllätyin, kun Nelda lähti tuosta vaan semivieraan ihmisen matkaan. Emmä taidakaan Neldalle aivan niin korvaamaton olla. :') Eilen alkoi kyllä taas ärsyttämään oma kömpelyys ja radan unohtamiset. Tiedän kyllä, että ollaan kehitytty viime syksystä paljon, mutta mä en pysy yhtään Neldan kehityksen perässä.

Neldasta kyllä tosiaan huomaa, että viime kuukausien aikana agility on vienyt neidin ihan mukanaan. Aina kun mennään agilitykentälle, alkaa KAMALA räyhääminen ja haukkuminen. Riehuminen pahenee etenkin, kun on muiden koirien ratavuoro ja Nelda joutuu seuraamaan sivusta. Esim. eilen Nelda söi raivokkaana sijaistoimintona mun takkiin reiän, puri mua lahkeeseen, mälväsi hullunkiilto silmissään palloa, kun toiset suorittavat rataa. :D Hävettää kyllä toi Neldan käytös, kun siihen liittyy välillä sitä, että on PAKKO käydä nopeasti rähähtämässä toiselle koiralle, kun päästän Neldan valjaista ja mennään rataa aloittelemaan. Jatkossa aion kantaa Neldan radalle, ettei tällaisia juttuja pääse käymään. Ainakin intohimoa ja sisäistä paloa lajia kohtaan Neldalla riittää. Mites tuo saataisiin tokoon siirrettyä? :D

Olimme tänään myös lenkillä kaverini Marikan ja hänen sammari Tiuhtinsa kanssa Laajasalon Tullisaaressa. Alempana kuvasatoa lenkiltä. :)


Marika on yksi Taran lempi-ihmisistä ja sen huomaa. <3

 THE valkuaiset!

Tara <3 kevät ja oma pallo

Puikkonokka Nelda ei tullut oikein Tiuhtin kanssa toimeen. Koko ajan piti hammastella, mutta ehdittiin välillä poseeraamaankin. :D

"Help me muthafuckers!"

Bonuksena kaunis lumenvalkoinen Tiu, joka oli lenkin jälkeen vähemmän valkoinen. :D

Puuuh!

Agilityn möllikisoihin ei Neldan kanssa eilen ehdittykään, kun jouduin menemään töihin iltavuoroon. Nyt on kuitenkin kahden viikon loma edessä, joten ehditään koirienkin kanssa vaikka mitä puuhastelemaan. :)

Meidät on nyt Neldan kanssa hyväksytty virallisesti I-HAH:n jäseniksi ja tänään tuli kaikenlaista postia. Jäsenmaksuja, treenimaksuja, agilitylisenssejä ja vaikka mitä, huh huh. Lisäksi tuli Helsingin seudun kennelpiiriltä myös kesätreeni-infot ja maksuasiat, että tänään on paljon papereita pyöritelty ja tili huvennut. :D Silloin kun sata vuotta sitten harrastin Taran kanssa agilityä seurassa, ei ollut noita ihme lisenssiasioita... Otin mulle ja Neldalle sitten C-lisenssin, joka on ilmeisesti harkkalisenssi. Otin sen ilman vakuutusta, koska molemmilla meillä on hyvät ja kattavat vakuutukset olemassa. :) Toivottavasti tein oikean valinnan, kun en noista oikein tiedä mitään. No, toivottavasti tässä opitaan. 

Lauantaina 5.5. on edessä ensimmäinen AVO-luokan kokeemme, joten yritetään nyt keskittyä fiilaamaan niitä asioita, jotka eivät ole sujuneet aivan nappiin. Koetilanteessa voi tietysti tapahtua mitä vain ja olen kyllä tiedostanut sen, ettei me olla treenattu tarpeeksi koetilannetta. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei meitä heitetä ulos kokeesta tai jouduta muuten keskeyttämään. :P

Ensi lauantaina sen sijaan meillä on pitkästä aikaa näyttely edessä, joten täytyy alkaa Höbötinttiä jo tänään puunaamaan. ;) Jos edelleen mennään vahvaa EH-linjaa, niin pidetään pidempi näyttelytauko. Nyt on muiden (ja kiinnostavampien :D) lajien suhteen niin paljon rahanmenoa, että näyttelyistä voidaan nipistää pois.

P.S. Äsken oli hiaaanot tokotreenit lähikentällä! Harmi, ettei kokeessa tule sujumaan yhtä hyvin. :D Mä voisin kuvata tuomarille tokokoematskun ja siitä sitten arvostelisi. :b

P.P.S. Nyt tulikin näyttelyyn liittyen yksi kysymys mieleen... Uskaltaakohan sinne lähteä vai onko riski napata sieltä kennelyskä todellinen? Neldalla on kyllä rokotukset ym., mutta jos näyttelyreissun takia menee meidän koesuunnitelmat p*rseelleen, niin suutun. :( Mietin jopa, että jätetäänkö varuilta välistä...

Harkkakoirakkona liikkurikurssilla

Suuntasimme tänään Neldan kanssa Munkkivuoreen Helsingin seudun kennelpiirin liikkeenohjaajakurssille harkkakoirakoksi. Oli ihan hitsin kylmä ja saatiinkin useampi tunti paikan päällä palella. Mahtava treeni kuitenkin saatiin AVO-koetta ajatellen, vaikka kaikki ei mennyt ihan niin kuin piti. ;)

Tehtiin siis koemainen treeni, jonka aikana useat liikkurikurssilaiset siis harjoittelivat liikkeenohjaamista. Me tehtiin Neldan kanssa AVO-kokeen liikkeet, ilman palkkaa. Ennen meidän vuoroamme huomasin taas, että sydämeni hakkaa rinnasta ulos (MIKSI en saa jännittystä kuriin edes treenitilanteessa?!). Tietenkin on luonnollista, että kun todella kokeneet ja taitavat ihmiset arvioivat meidän suoritustamme, jännittää. Nelda vaan taas muuttui kehään astuessamme ihan erilaiseksi, haluttomaksi otukseksi. : / Saatiin kuitenkin kokonainen suoritus tehtyä, mutta etenkin seuraaminen, luoksetulo ja noutaminen menivät peelleen. Väliajoilla, kun tuomarit ja liikkurit keskustelivat keskenään kunkin liikkeen ohjaamisesta, Nelda oli todella levoton, kaahotti ympäriinsä ja yritti livistää kehästä. :P Normaalisti Neldalla on tosi hyvä kontakti, mutta nyt ei todellakaan...

Paikallaolo näkösuojassa meni hyvin. Ei mitään ongelmaa. :)

Seuraamisessa Nelda edisti ½-1 koiran verran, aivan kamalaa. :D Kontakti pysyi kuitenkin hyvin. Ärsyttää, kun ollaan tätä treenattu, mutta edelleen se keulii. : / Tehtiin seuraaminen uudestaan vielä liikkurin kanssa myöhemmin ja se meni onneksi paljon paremmin toisella kertaa! Nelda selvästi keskittyi enemmän ja itsekin ehkä olin jo rentoutunut.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli ok. En ainakaan muista, että siinä olisi juuri ollut sanottavaa. Sen verran, että voisin vielä vähän lähemmäs Neldaa palata, ettei neidin tarvitse kauhean kaukaa pompata sivulle istumaan. :)

Luoksetulo sen sijaan oli farssi; Nelda juoksi läpi, ei mitään aikomusta pysähtyä. Ei tosin tullut perusasentoon, että jotain kummaa siinä nyt kävi. Otettiin luoksetulokin uudestaan myöhemmin, lyhyemmältä matkalta, ja sillä kertaa se meni hyvin mielestäni. :)

Seisomisen seuraamisen yhteydessä myös feilattiin, sillä Nelda LIIKKUI pari askelta perässäni ja kun menin Neldan ohi neidin taakse, KÄÄNTYI Neldan ylävartalo perääni. Siis wtf? Ihan ihme juttuja, joita ei koskaan treeneissä tule. :D Myöhemmin tein tätä yksikseni ja se sujui hyvin, kuten ennenkin.

Noutamisessa Nelda varasti... En ehtinyt antaa käskyä, kun neiti jo ampaisi matkaan. Tehtiin pari pysyvyysharkkaa ja kun uudestaan kokeiltiin myöhemmin, oli nouto hyvä. :) Ainoastaan harmitti, kun Nelda mälväsi kapulaa.

Kauko-ohjaus oli hieno! Mentiin vahingossa (joskin liikkurin ohjeistuksesta ;) ) liian pitkälle ja "jouduttiin" tekemään pari extra vaihtoa, mutta musta Nelda pysyi hienosti aloillaan ja teki ainakin semi puhtaat vaihdot. :)

Estehypyssä ei ollut moitittavaa. Kovin lähelle Nelda jää estettä, mutta kunhan ei kolauta niin ok. 

Ennen koetta pitää päästä treenaamaan vieraille kentille, sillä Nelda vähän vierastaa uusia paikkoja. Lisäksi pitäisi toisaalta treenata kokonaisuutta, mutta toisaalta myös aivan liikkeiden osia. Puuh.

Lisäksi tänään Nelda karkasi TAAS rähisemään tokotreeneistä tutulle koiralle ja sai pienen pöllytyksen. :( Ärsyttää, hävettää ja harmittaa, etten saa omaa koiraani kuriin. Toivottavasti muistin edes pyytää Colalta omistajineen anteeksi, kun menin pieneen paniikkiin...

Hammaskeijulle jäi yksi hammas

Taralla oli eilen hammasoperaatio Anidentissä. Kaikki meni oikein hyvin ja lopulta Taralta tarvitsi tosiaan poistaa vain yksi hammas; se selvästi vaikeammin murtunut vasemmanpuoleinen takahammas (ylä-P4). :) Oikean takahampaan (ylä-P4) terävät murtumat hiottiin ja suojattiin yhdistelmämuovilla. Ennen operaatiota Taralla oli röntgenissä varmistettu, että oikealla puolella ei ole mitään tulehdusta tms., joka voisi vaatia hampaanpoiston. Vasemmalle puolelle oli sen sijaan jo alkanut kehittyä tulehtunut "tasku", jonka pöpöt olisivat kuulemma jossain vaiheessa voineet kasvaa posken läpi ulos, hyi! : / Onneksi mentiin siis tässä vaiheessa leikkaamaan hampit, vaikka mitään oireilua ei ulospäin näkynyt. Samalla paljastui, että Taralta puuttuu ihan taaimmaiset yläleukaluun poskihampaat, mahtava näyttelykoirani. ;)

Hieman ikävämpi asia, joka Taralla myös operaation aikana paljastui, oli, että rouvalla oli alaleukaluun etuhampaiden ja kulmahampaan välissä pieni kasvain ikenessä. :( Eläinlääkäri poisti sen ja näyte laitettiin eteenpäin kudostyypitykseen eli toivottavasti paljastuu hyvänlaatuiseksi. Eläinlääkäri ainakin itse epäili, ettei mistään vakavasta ole kyse. Itse olen kyllä vähän huolestunut asiasta, mutta mä oonkin tämmönen kaikkien maailman murheiden hartioillani kantaja välillä. :)

Taran valkosolut myös osoittautuvat nyt verikokeessa normaaliksi eli tarkempia tutkimuksia ei tarvitse alkaa tekemään, huh! :)

Operaation jälkeen Tara on yhä tälläkin hetkellä vähän "pöllyssä". Hoitaja epäilikin, että pöllyisyys jatkuu tähän iltaan asti, sillä leikkauksessa käytetyt opiaatit vetävät nupin tehokkaasti sekaisin, ihmisilläkin. Tara voi muuten todella hyvin; suusta ei ole vuodellut verta ja rouva on syönytkin jo. Kipeähän tuo suu selvästi vielä on, mutta onneksi saatiin kipulääkkeitä mukaan. Suuta huuhdellaan myös pari kertaa päivässä desinfiointiaineella, mitä Tara ei kyllä kamalasti arvosta. Sen verran tujua kamaa ilmeisesti. Nyt myös muutaman päivän ajan syödään pelkästään mummojen mössöruokaa, jotta suu saa parantua rauhassa. :) 

Vielä eilen Taran silmät möllötti suurina tyhjyyteen, mutta tänään lookki on ollut selvästi Taramaisempi.

Taran vasemman jalan akillesjänne taas muistutteli eilen itsestään eli sekin leikkaus on tässä vielä tulossa. Kun siitäkin leikkauksesta selvitään, niin Taralla ei ole elämänsä aikana enää TOIVOTTAVASTI edessä minkäänlaisia leikkausoperaatioita. :)

P.S. Päästiin Neldan kanssa I-HAH:iin treenaamaan, jes. :) Tänään tuli HSKH:lta myös viesti, että oltaisiin haluamaamme tokoryhmäänkin päässeet, mutta koska treenit ovat maanantaisin, täytyi minun perua se (meillä Helsingin Seudun Kennelpiirin tokotreenit silloin toukokuusta eteenpäin). : /

Itä-Helsingin Agilityharrastajien jäsenkatselmuksesta

Käytiin tänään Neldalaisen kanssa I-HAH:n jäsenkatselmuksessa heti aamutuimaan. Olikohan meitä siellä jokusen vajaa kymmenen koirakkoa, hyvin eritasoisia kaikki. Meillä oli alussa lyhyt hallittavuusosio, jossa katsottiin, etteivät koirat ole aggressiivisia ohjaajille sekä pujoteltiin myös muiden koirakoiden välissä, millä varmistettiin, ettei koira ole aggressiivinen muille koirille. Ohjaajien tervehtiminen sujui Neldalta hyvin, mutta pientä pöhinää piti pitää yhdessä kohtaa, kun pujoteltiin muita koirikoita. Harmittaa kyllä tuon Neldan ärhäkkyys, kun tuntuu, että se on vaan pahentunut. Toki faktahan on, että joku vuosi sitten Nelda oli huomattavasti kiukkuisempi, mutta nyt vaan tuntuu, että oltaisiin taas otettu takapakkia, kun jossain vaiheessa Nelda hillitsi hermonsa paremmin. Neldassahan tosi hyvää on se, että neiti kuuntelee mua, mutta esim. eilenkin tokotreeneissä Nelda karkasi kolmesti rähähtämään toiselle koiralla ja tuli sitten takaisin luokseni. Harvinaisen monta kertaa siis. : / Toivottavasti tämä on vain jotain kevään aiheuttamaa pullistelua, vaikka toki toimiin ollaan jo ryhdytty rähinäalttiuden suhteen. :)

Hallittavuusosion jälkeen oli agilityosio, johon kuului kolme eritasoista rataa. Tehtiin Neldan kanssa vaikein rata, mutta sekin oli todella helppo siihen verrattuna, mitä ollaan Helin tunneilla tehty Hakkilassa. :) Meidän rata oli siis yhdeksän esteen pituinen, sisälsi muutaman valssin eli aika basic. MUTTA vaikka rata oli tosi helppo, ei se estänyt meitä pöllöilemästä. :D Tällä kertaa virhe ei jopa johtunut 100% ohjauksestani, vaan Nelda karkasi muutaman sekunnin ajaksi haistelemaan! Siis mitä? :D Sain kyllä Neldan helposti takaisin tekemään radan loppuun, mutta silti jäin ihmettelemään. Lyödäänkö vaikka vetoa, että tuo johtui jännityksestäni? Ei Nelda normi agilitytreeneissä noin karkaile, koskaan. 

Rataosion jälkeen tehtiin vielä puomi ja kepit. Puomi meni Neldalta nätisti, vaikka neiti karkasikin puomille ilman käskyäni... Kontaktin neiti otti kyllä hienosti! Kepit meni ihan penkin alle, mutta se oli odotettavissa. :D Tosi vaikea kyllä sanoa, että päästäänkö mukaan, kun ei menny ihan kuin elokuvissa tämä katselmus. Nelda teki kuitenkin parhaansa, oli motivoitunut ja touhukas, kuten aina. :) Jos ei nyt I-HAH:iin päästä niin ainakin tokolle pyhittyy enemmän aikaa.

Toko-toko-tok-tok-treeniä

Tänään treenasimme jälleen Neldan kanssa AVO-liikkeiden ketjuttamisesta ja sain kerrankin kuvaajan mukaan. :D Ketjuttamistreeniä ollaan tehty liian vähän siihen nähden, miten pian tokokoe on, mutta tänään meni kyllä ihan hyvin. :) Vire pysyi hyvin, vaikka kaukoissa tulikin vinkumista (kaukot menivät muutenkin vähän huonosti, Nelda paineistui niissä). Videoon laitoin vahingossa kaukot ennen noutamista, vaikka kokeessahan ne ovat oikeasti toisinpän.

Luoksetulon stoppia myös treenattiin ja toka stoppi olikin super! Saatiin lauantaina tokotreeneissä ohjaajalta noottia, että mun käsky (lähinnä ääni) on niin huono, että parempi jättää se kokonaan pois ja - tsädäm - Nelda rupesi stoppaamaan tosi nätisti! Pelkällä käsimerkillä siis mennään eli toivottavasti aurinkojumala on suotuisa, eikä paista koskaan kokeissa Neldan silmään väärästä kulmasta... x)

Kaaosteoria part. 2

Videontynkää eilisistä agilitytreeneistä. Nyt ei pysynyt kokonaisuus yhtään kasassa verrattuna edellisiin treeneihin ja tietenkin silloin mulla on kuvaaja mukana, kun ei onnistu millään. :D Videossa siis vain pari treenipätkää, kun saatiin tuo yksi kohta tosi hyvin hallintaan. :)

Saatiin Neldan kanssa myös kutsu Itä-Helsingin Agilityharrastajien jäsenkatselmukseen, joka on 15.4. eli epävirallinen tokokoe jääkin nyt välistä. Toivon kyllä koko sydämmestäni, että päästäisiin seuraan treenaamaan! Tulisi jonkinlainen säännöllisyys tähänkin hommaan, ettei tarvitsisi enää miettiä, onko agilitytreenejä enää muutaman viikon jälkeen (E-SS ry:n kurssi loppuu).

Vielä pääsiäisen toivotukset meiltäkin!

P.S. Tipuja saattoi vahingoittua kuvauksessa. :x

"Valkosolut olivat hieman niukat..." ja vähän muutakin

Oj då, nyt sai eläinlääkäri tämän vähän huolestuneeksi. Käytiin siis Taran kanssa viime viikolla tulevan hammasoperaation esitarkastuksessa, jossa otettiin mm. verikokeet ja kuunneltiin sydän. Pikana valmistunut verikoevastaus kertoi arvojen olevan täysin viiterajoissa. Tänään kuitenkin eläinlääkäri soitti minulle ja kertoi, että nyt myöhemmin valmistuneissa verikoetuloksissa Taran valkosolut ovat hieman niukat. :( Siinä puhelimessa väläyteltiin mm. leukemian mahdollisuutta, mikä sai tämän ihmispuolen leukemiapotilaiden hoitajan hieman huolestuneeksi... Kun mennään tuolloin 19.4. hampioperaatioon, otetaan Taralta uudet verikokeet. Jos niissäkin ovat valkosolut vielä alhaiset, lähetetään verinäyte ilmeisesti jonnekin Tampereelle valkosolujen erotteluun ja laskentaan. Hälyttävän niukat valkosolut eivät toki olleet, koska rouvaskoira on edelleen menossa hammasoperaatioon. Silti huoli kalvaa. :( Toivottavasti rakkaalla Taatanillani ei olisi nyt mitään ylimääräistä enää, kun jalkaleikkauskin on vielä tulossa!

Huolen keskeltä sitten Neldan tokoasioista hieman. Katselin, että shelttien rotumestaruus tokossa pidettäisiin Vöyrissä elokuussa. Jos ei siihen mennessä olla vielä AVO1 x 3 saatu kerättyä (ei todellakaan ole varmaa, että edes ensimmäistä olisi tuossa kohtaan :D), niin voitaisiin mennä kokeilemaan. :) Ei tietenkään sillä asenteella, että pärjättäisiin, mutta "läpällä". Tokon treenaaminen on nyt viime päivinä ollut minimissä iltapainotteisen työni takia. Tekosyyhän toki tämäkin vain on. ;) Toukokuun alussa olevaan AVO-kokeeseen nähden on osa liikkeistä kyllä edelleen aika pahasti kesken...

Hammaskeijun luona vierailemassa

Sen lisäksi, että sain tänään viimein sairaanhoitajan paperit virallisesti ( \o/ ), kävimme myös Taran kanssa Anidentissä tohtoria tapaamassa hammasasioita koskien. Tarallahan oli jo aikaisemmin todettu yläleukaluun taaimmaisissa poskihampaissa (P4:t) murtumat ja tänään kävimme tulevaa hammashoitoa varten esitarkastuksessa. Etukäteen oli oletus, että hampeja jouduttaisiin poistamaan ja niinhän siinä sitten kävi. 

Taran vasemman puolen P4:ssä on komplisoitu, syvälle ienrajaan ulottuva kruunujuurimurtuma. Paras hoito siihen olisi periaatteessa juurihoito, mutta Taran iän ja murtuman hankaluuden takia hammas päätettiin poistaa. Eläinlääkärin mukaan hammas on selvästi vaivannut Taraa, sillä siihen oli kertynyt jo niin paljon hammaskiveä lyhyessä ajassa, sillä Tara ei ollut käyttänyt lainkaan vasenta puolta. Minä luulin, ettei Tara oireillut hampaitaan mitenkään ja sen takia tuli huono omistaja -fiilis, mutta onneksi asialle ollaan nyt tekemässä jotain ja Taata saa purukalustonsa kuntoon. :)

Kipeä vasen hammas, niin pahannäköinen. :(

Oikean puolen P4:ssa on ei-komplisoitu kruunumurtuma. Eläinlääkärin mukaan tämä hammas todennäköisesti säästyy, jos röntgentutkimuksessa ei juurten ympärillä ole todettavissa tulehdusta. Hoitosuosituksena tälle hampaalle on terävien murtumalinjojen pyöristäminen ja hammasluun suojaaminen kiillesidosmuovilla. Toivottavasti Taata saisi pitää tämän hampaansa, sillä ymmärtääkseni nämä P4:t ovat koiralle aika tärkeät hampaat (ruuan pilkkominen ym.).

Oikea hammas oli paljon paremmannäköinen, ei lainkaan niin paljon hammaskiveä kuin vasemmassa.

Taran mahtavissa kulmahampaissa näyttäisi olevan vähän hammaskiveä tai kiillevauriota. Olen ottanut tehtäväkseni harjata molempien neitien hampaat useamman kerran viikossa, ettei näiden hampaiden kanssa jouduttaisi enää kummankaan kanssa, toivottavasti, taistelemaan (toki tällaisia tapaturmaisia murtumia voi olla hankala välttää...). Tara alistuu helposti hampaiden pesulle, mutta Nelda vihaa, on hankala ja katkera, kuten odottaa saattaa epämiellyttävien toimenpiteiden edessä. :D

Taralta tsekattiin esitarkastuskäynnillä verikoe ja tulokset olivat täysin viitearvoissa. :) Maksa- ja munuaisongelmia ei siis pitäisi olla. Lisäksi Taralta kuunneltiin sydän ja keuhkot. Eläinlääkäri kuuli Taralta pienen sivuäänen (läppä vuotaa lievästi), mutta se ei tule vaikuttamaan anestesiaan. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, onko Taralla oikeasti joko vuoto sydämmessä vai ei, sillä joka toinen lääkäri sanoo, että sivuääni kuuluu ja joka toinen, että ei.

P.S. Tänään oli maailman parhaimmat agilitytreenit Neldan kanssa! Tyttö oli niiiiiin hyvä! :)

Ärtyisän prinsessan tokotulevaisuus

Jälleen mukavat tokotreenit takana. :) Agilitytreeneissä ei tällä viikolla oltukaan, sillä shelttiset olivat eilen fysioterapeutilla, jonka käsittelyn jälkeen olisi hyvä pitää levossa ainakin sen yhden päivän. Tokotreeneissä paneuduttiin tällä kertaa kunnolla Neldan edistämiseen seuraamisessa ja kouluttajan mukaan olenkin saanut jo hyviä tuloksia aikaan. Nyt päätettiin, että jatkan edistämisen poistotreeniä siten, että aina kun Nelda meinaa keulia, hidastan sitä omalla kädelläni. Vaikka Nelda menee namin perässä aina kovasti, tuntui neiti kuitenkin tajuavan, kun välillä himmailtiin ja välillä taas mentiin, että mikä on homman juju. Nyt pitäisi vaan jaksaa treenata ja päästä siitä namistakin eroon. 

Saatiin kyllä tänään kuulla kouluttajalta niin kannustavia sanoja, kun hän rupesi kyselemään, milloin olemme Neldan kanssa kokeisiin menossa. Osasin vaan vastata ympäri pyöreästi, että kesällä, mutta hänen mukaansa Neldan kanssa kannattaisi jo aika nopeasti mennä kokeisiin. :) Kuulemma enää lähinnä pientä hiomista liikkeissä, vaikka musta tuntuu, ettei osata mitään. :D Mua kanssa kyllä vähän jännittää, miten liikkeet sujuvat kokonaisuutena tai miten ylipäätään koemainen tilanne sujuisi, mutta kuten kouluttajakin sanoi, ollaan me nyt Neldan kanssa sen verran kokeneempia, että turha sitä on juurikaan pelätä. Menee varmaan ihan eri rutiinilla kuin ekat kokeet, jolloin oltiin (tai ainakin mä :D) ihan pjaskat housussa.

Mutta mitä enemmän tähän tokoon nyt hiljalleen pääsee sisälle, alkaa kaikki kauneusvirheet niin liikkeissä kuin muissakin asioissa häiritä... Esimerkiksi Neldan levottomuus "väliajalla", kun ei tehdä mitään, on asia, johon pitäisi pikimmiten puuttua. Nelda saattaa keksiä jotain omaa puuhaa, kuten haahuilemista tai jopa rynnätä muiden koirien luokse, jos ei ole käskyn alla. Kokeissahan ei varsinaisesti saisi väliajalla antaa mitään käskyä, joten pitäisi alkaa oikeasti treenaamaan sellaista Neldan kanssa, että nyt vaan ollaan. Nelda on niin reagoiva, että eniten mua nappaa se, kun neiti karkaa tekemään lyhyen rähähdyksen jonkun toisen koiran suuntaan. Mun pitäisi jotenkin siis saada motivoitua Nelda siten, että kun tehdään töitä tai odotellaan seuraavaa tehtävää, niin mun seurassa kannattaa pysyä. Heti jos meidän prinsessaa vähän kyllästyttää tai namuja ei tule normaalilla tahdilla, niin heti ollaan luopumassa leikistä.


Tokoileva jänis?

Ei oo enää nykyään näinkään paljoa lunta meidän kentällä, jes! ;)

Muorin pyykkipäivä

Päätin tänään pestä Taran oikein perinpohjaisesti, sillä en todella muistanut, milloin olisin niin viimeksi tehnyt. :D Muorisheltin turkki myös selvästi kaipasi pyykkäystä, sillä se oli niin likaisenoloinen. 15 minuutin session jälkeen muori olikin sitten läpimärkä ja puhdas, ja kamala kaahottaminen ympäri asuntoamme alkoi! Koirilla on kyllä ihania nämä kuivausrutiinit, kun kastuvat kunnolla; hierovat itseään mattoon ja sänkyyn. Tarallekin tulee aina aikamoinen energiapiikki märkänä, vaikka muuten onkin aika rauhallinen kaveri.

Taran kuivausrutiineihin kuuluu myös itsensä nuoleminen.

Uitettu koira.

Neldan kanssa päästiin sitten osallistumaan paimennuspäivään toukokuussa eli tokokokeita katsotaan joko hieman aikaisemmin toukokuulle tai sitten kesäkuulle. :) Tuo 26.5. tokokoepaikka Sahaajankadun kentällä olisi kyllä ollut unelma, sillä se olisi sijainnut ihan muutaman minuutin matkan päässä meiltä ja oltaisiin Neldan kanssa voitu käydä treenaamassa siellä salaa. :D

Neldan kanssa ollaan myös nyt opeteltu muita temppuja kuin pelkkiä tokojuttuja. Oon kyllä todella hämmästynyt pikkuneidin oppimiskyvystä! Mä olen aina pitänyt Neldaa jotenkin hitaana, mutta ei-tokojuttujen kanssa ainakin älliä riitti. :) Samallapa on tullut todettua, että sheippaaminen on Neldalle paras tapa opettaa juttuja, esim. peruuttaminen (ei vielä 100% osaa joka tilanteessa) Nelda oppi sheippaamalla tosi nopeasti, mutta kieriminen (ei vielä hallita), jonka opetan apuvälineellä (nami kädessä), ei vielä suju ollenkaan. Kun opetan tuolla apuvälineellä (eli kädellä + namulla), tuntuu, ettei Nelda oikeasti tajua yhtään, mitä siltä vaaditaan, vaan neiti menee vaan herkun perässä. :D Kierimistä toki on hankala opettaa sheippaamalla, mutta voisihan sitäkin yrittää, jos olisi vuorokaudessa tuntikausia aikaa istuskella ja odottaa, milloin se pyörähtää. x)

THE päivämäärä

Se on nyt asetettu. Jos emme Neldan kanssa pääse osallistumaan Etelä-Suomen Sheltit ry:n järjestämään paimennuspäivään Somerolla, osallistumme avoimen-luokan tokokokeeseen (olettaen, että mahdumme sinnekään mukaan) 26. toukokuuta. Hintsun verran ahdistaa ajatus AVO-luokan kokeesta, mutta toisaalta olen saanut taas kamalan treenikuumeen päälle. Nelda ei pistä lainkaan pahakseen, sillä neiti on aina valmiina uusiin koetuksiin kuin pieni partiolainen. :D Edessä on siis tiukat pari kuukautta homman kasaan parsimista ja hiomista niin maan p*rkeleesti. Saas nähdä kuis meidän käy. :)

Laitoin myös Neldan kanssa menemään erään agilityseuran jäsenkatselmukseen ilmoittautumisen. Olisi ihan huippua, jos päästäisiin johonkin seuraan treenaamaan, kun Etelä-Suomen Sheltit ei varmaan ikuisuukseen noita ryhmiä järjestä tai ainakin haluavat uusia tyyppejä messiin. Kohtahan Ojangossakin on kenttä taas käytössä, että omatoimista säätöä päästään tekemään. :) Mietitään myös josko uskallettaisiin osallistua Tehis tai Ojanko Cuppiin (mölleihin tietty) tuossa keväällä, mutta voi olla, että jänistetään. Tai jos ei jänistetä, voi olla, ettei aika riitä. En usko, että työnantajani arvostaa, että mulla on aina miljoona työvuorotoivetta. x)

Nyt on jotenkin ihan bipolaarinen olo, kun tällä hetkellä on hirrrvee into päällä, vaikka vasta äsken oli hirveät motivaatio-ongelmat. Uh oh.

Loppuun vielä noudon harjoittelua kokonaisuutena tältä päivältä.

Sain myös illan tokotreeneistä hyvän vinkin treenikaverilta tuohon kapulan pureksimiseen... eli kokeillaan nyt treenailla vähän isommalla kapulalla (koko x 2 Neldan normikapulaan verrattuna). Heti väheni pureminen/loppui lähes kokonaan. Vähän oli yritystä, mutta ison kapulan kannatteleminen oli selvästi hankalampaa, jos yritti suuta aukoa. ;)

 

Agitreeniä Malminkartanossa

Käytiin Neldan kanssa tänään treenaamassa agilityä Malminkartanossa työkaverin ja hänen koiriensa kanssa. Oltiin Taitoa tassuihin -koirakoulun tiloissa. Halli oli sikäli ihan mukava, että valoa ja lämpöä riitti + keinonurmi oli alustana ihan jees (joskin vauhdikkaalle Neldalle vähän liukas). Ainoastaan kunnolla harmitti, että tilaa oli suht vähän, mutta saatiin jotain pientä ja hauskaa siellä tehtyä kuitenkin. :)

Nelda teki olonsa heti mukavaksi ja esitteli hienoja agilityvaljaitaan!
 

Kuvasin siellä hieman mun ja Neldan menoa ja tuohon videolle laitoinkin keppitreenistä ja puomin kontaktitreenistä pätkät (videossa mukavasti väärä päivämäärä :b). Nyt suurena ihmetyksen aiheena onkin, että miten mä saan tuon koiran hakeutumaan kepeille? Jos Nelda joskus saattaa omatoimisesti hakeutua kepeille, yrittää se mennä sisään kepeillä ihan väärältä puolelta. :b Mä vihaan tällä hetkellä keppejä, kun ne menee aina niin huonosti, eikä koskaan opita niitä. Ollaan agilityryhmässäkin ainoat, jotka menee vielä ohjureilla niitä. Pitäisi vaan päästä treenaamaan, ei siinä kai muu auta. Meidän kepit ylipäätään on ihan töks töks töks, eivät mene silleen sulavasti.

Ja sitten kontaktitreenistä. Nelda usein (kuten videolla näkyy) ensin juoksee kontaktit läpi ja sitten ikään kuin palaa takaisin kontaktialueelle oikeaoppiseen asentoon venaamaan palkkaa. Mitenhän tuon läpijuoksun saisi loppumaan? Pitäisi varmaan vain palkita oikeista suorituksista (kuten viimeinen yritys), sillä nyt vaan tuntuu, että Nelda sitten (jos joskus möllikisoihin päästäisiin) hyppäisi läpijuoksun jälkeen takaisin kontaktille, koska luulee että este pitäisi suorittaa niin. :D Puomilla Neldan vauhti on kyllä huima! Saan aina sydän kurkussa pelätä, että neiti putoaa sieltä, kun menee niin vauhdilla.

Kuvasarjoja ja supertaroja tältä päivältä

Paljastipa noutokuvasarja, että Nelda kuitenkin lähtee hakemaan kapulaa laukkaamalla ja palaa ravaamalla. Oh dear. Vauhtinoutoja siis tekemään. :) Olipa muuten ensimmäinen kerta, kun haki ulkona kapulan näin nätisti!

Stopin harjoittelua. Edelleen saisi olla jämäkämpi stoppi, mutta kyllä se pysähtyy. Sietääkin pysähtyä, kun käytän vartaloapua + käsimerkkiä + äänimerkkiä. :D Milloinhan niistäkin pääsisi eroon?

Seuruuta. Edistää edelleen hurjasti, jaksaisimpa tähänkin alkaa panostamaan. Lyhyitä matkoja ollaan vaan otettu, ei tietoa vielä koeseuraamisesta. :b

Sitten Taatan ja Nebun lempilaji eli lumipallon nappailua. Tässä täysosuma. :D

Taran naama meni mutrulle.

Lopuksi Super-Taran karkaus Tonin sylistä. :D

Avoimen luokan arviointia

1. Paikalla makaaminen 3min omistajan ollessa näkösuojassa: Suattaapi mennä tai suattaapi olla, ettei mene. Tätä ei olla nyt vapaa-ajalla treenattu, sillä maa on vielä jäässä, enkä kehtaa Neldaa siinä makuuttaa. Viime aikoina treeneissä Nelda on pysynyt paikallaolossa aina tosi hyvin, ei ole koskaan siitä lähtenyt (en ainakaan muista). Näkösuojassa olen myös ollut, mutta viime perjantain treeneissä tullessani hallin ulkopuolelta sisään, nousi Nelda istumaan,  muttei muuten liikkunut (otimme jonkun 2min paikallaolon). Silloin kun olen näkösuojassa, Nelda on aika levoton ja liikuttelee peppuaan ja jalkojaan. Tyttö on kuitenkin skarppi ja tuijottaa tiiviistä piilon suuntaan, haluaisi lähteä mammaa morjenstaa. :) Sivulle Nelda nousee myös hyvin ja nopeasti, mutta saattaa ennakoida, jos otamme useammalla käskyllä sivulletulon, eikä noustakaan heti ekalla.

2. Seuraaminen taluttimetta: Jonkinlainen murheenkryyni. Aikaisemmin tykkäsin Neldan seuraamisen olevan treeneissä ok, mutta nyt neiti on alkanut kovasti edistämään ja seuraaminen ei ole niin tiivistä kuin haluaisin. Meidän pitäisi treenata Neldalla aivan uusi paikka sivullaoloon ja seuraamiseen, sillä nyt Nelda edistää ainakin puolikkaan koiran verran. Koetta varten tätä tulee siis hioa paljon. Viime treeneissä saatiinkin tosi hyviä vinkkejä ja ideoita, joilla saadaa paikkaa taakse. Pidän nyt toistaiseksi namia vas. kädessä, jotta kohta säilyisi kuta kuinkin oikeana. Etenkin oikealle kääntymisessä on löysyyttä, mutta vauhtia hidastamalla saatiin jo ihmeitä aikaan.

3. Liikkeestä maahanmeno: Menee, jos menee. Neldalla oli viime kokeissa (ALO-luokan) vaarana sekoittaa tämä liikkeestä seisomiseen. Ei kai auta kuin vahvistaa käskyä entisestään. Pysyvyydessä ei maahanmenossa ole ongelmia, vaikka kävelen Neldan ohi sen taakse. Voitaisiin lisätä treeneihin vaikeutta siten, että voisin vaikka spurtata Neldan ohi tai muuten tehdä outoja juttuja, etten siis pelkästään kävele ohitse.

4. Luoksetulo ja stoppi: Kovasti on työn alla. Täydestä matkasta ei olla vielä otettu, eikä kannatakaan. Pysähtymisen haluaisin olevan nopeampi, mutta hieman on ongelmia saada siitä parempi. Käytän edelleen vartaloapua + käsimerkkiä + äänimerkkiä, jotta saan Neldan seisahtumaan. Nelda ei onneksi ole kamalasti ruvennut ennakoimaan, jos otetaan ihan perusluoksetulo eli ei hidastele (toistaiseksi). Veikkaan, että kokeessa menisi läpijuoksuksi. :)

5. Liikkeestä seisominen: Voi tulla ongelmia. Viimeisimmissä kokeissa (ALO-luokan) Nelda saattoi mennä maahan. Käskyä tulee siis vahvistaa entisestään. Pysähdykseen olen kuta kuinkin tyytyväinen, mutta huomaan joskus hidastavani kävelyä käskyn tullessani ja antavani ehkä vartaloapuakin. Pysyvyyteen pitää myös satsata, sillä Nelda saattaa lähteä liikkeelle tai ainakin kääntyä, jos menen Neldan taakse. Viime treeneissä Nelda pysyi kyllä hyvin seisomassa (meni ekalla käskyllä kyllä maahan), mutta samanlaista treeniä voisi tehdä kuin liikkeestä maahanmenossakin. Spurttailua ym. juttuja siis.

6. Noutaminen: Menee joten kuten, liikkeen eri osat vain pitäisi hioa paremmaksi kokonaisuudeksi. Neldan kanssa tulee treenata lisää pysyvyyttä, sillä Nelda saattaa joskus mennä heti kapulan perään, kun heitän sen. Viime treeneissä pysyvyydessä ei tosin ollut ongelmia, mutta silti sitä tulisi hioa edelleen. Kapulaa en voi vielä kovin pitkälle heittää, sillä Nelda ei välttämättä tajua hakea kapulaa niin kaukaa. Nelda poimii kyllä kapulan useimmiten, mutta ei mielellään. Nelda saattaa myös ensin kuopaista kapulaa tassullaan ennen kuin nostaa sen. Nelda kyllä yleensä ravaa kapulan juokse ihan hyvällä draivilla ja palauttaa kapulan samaa vauhtia ravaamalla. En siis usko, että välttämättä tarvitsisi nopeutta lisätä, kunhan vauhti säilyy samanlaisena? Nelda on myös viime aikoina ruvennut hieman nakertelemaan kapulaa kantaessaan sitä ja tähän pitäisi jotenkin puuttua. En kuitenkaan ole ihan varma miten, sillä esim. jos seurautan Neldaa kapula suussa tai annan muita tehtäviä, niin saattaa se silti mälvää sitä. Ärähtäkään en halua, sillä kapulan kantaminen on vielä hieman epävarmaa. Kapulan pitäminen kyllä sujuu hyvin, mutta välillä tuntuu, että Nelda pitää kapulaa aika heppoisesti suussaan. Otetta saisi siis tiukentaa eli pitotreeniä lisää. Vielä on työnsarkaa siis, mutta lähtökohdat huomioidessa olemme kyllä edistyneet. :)

7. Kauko-ohjaus (i-m-i): Joskus menee tosi hyvin liikuttamatta peppua/jalkoja ja joskus ei. Lisää vaan treeniä, oikealla tiellä kyllä ollaan. Kokeissa välimatka on muistaakseni 5m, joten ei ole paha nakki. Ollaan Neldan kanssa onnistuneesti tehty kaukot 5 m:stä, mutta varmaan pitäisi miettiä jotain takapalkkaa, mikä vahvistaisi paikallaan pysymistä.

8. Vapaa estehyppy: Menee ihan mukavasti. Nelda jää edelleen aika lähelle estettä, mutta istuutuu kuitenkin lähes aina ekalla käskyllä nopeasti (rintamasuunta saattaa kyllä olla milloin mihinkin). Nelda myös hyppää ensimmäisellä käskyllä takaisin ja tulee sivulle, mutta toisinaan lähettämisessä saattaa tarvita toisen käskyn. Ollaan kyllä nyt otettu pidemmältä matkalta (n. 1,5-2m väli esteeseen), joten se saattaa olla osasyy. Ollaan myös treenattu hyppyä niin, että menen itse ihan esteen sivulle eli en ole kohtisuoraan Neldaa vastassa. Useimmissa tapauksissa Nelda hyppää onnistuneesti esteen yli sijainnistani huolimatta.

9. Kokonaisvaikutus: Hiomista, hiomista ja hiomista. Pitäisi saada räävittyä kasaan eheämpi ja nätimpi kokonaisuus. Nyt, kun lukee tuota omaa tekstiään, tuntuu ettei me oikeesti mitään osata, mutta ehkä me sitten jotain kuitenkin...