Hetken jo erehdyin luulemaan, että tämä blogi päätyy unohdettujen blogien mappiin Ö. Olen käynyt kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti kurkistelemassa vanhoja tekstejä ja hiljalleen alkaa tuntua, että kolmen vuoden blogihiljaisuus riittää. :)
Mitä meille siis kuuluu? Viime vuodet ovat kuluneet ihan älyttömällä vauhdilla. Kolme vuotta on suhteellisen pitkä aika ja olemme kohdanneet isoja muutoksia ja kasvaneet niiden myötä aikas paljon.
Seitsemän vuoden parisuhteeni päättyi jonkin aikaa viimeisen blogikirjoituksen jälkeen. Löysin kuitenkin uuden rakkauden toisesta koiraihmisestä ja hänen kanssaan olemme pitäneet yhtä jo reilut kaksi vuotta. Olen onnellinen, että saan jakaa elämäni ja intohimoni sellaisen henkilön kanssa, joka ymmärtää, miksi koirat ovat minulle elämäni suola.
Tähän astisen elämäni yksi suurimmista henkilökohtaisista menetyksistä tapahtui minulle tämän vuoden huhtikuun 6. päivä Taran nukkuessa pois. Tara sairastui yllättäen hyvin vakavasti, eikä melkein viikon sairaalahoidolla ollut vaikutusta rouvakoiran vointiin. Lisäkärsimyksen välttämiseksi Tara siirtyi ajasta ikuisuuteen eläinlääkärin avustuksella minun, Neldan ja Timon läsnäollessa. Musertavin suru alkaa väistymään, mutta kaipaus tulee olemaan loputon. Kiitos vielä kerran kaikesta, rakas ystäväni.
Muistoissa Tara
Ihanainen Nelda sen sijaan jakselee oikein mainiosti. Parin vuoden ikäisestä nuorikosta on kasvanut kaunis ja (vähän) fiksumpi 5-vuotias, kypsä koira. :) Nelda on pysynyt oikein terveenä, mistä olen hyvin kiitollinen, sillä Taran kanssa saimme ravata eläinlääkärissä vähän väliä lähes koko rouvan elämän ajan. Neldalla oli ainoastaan muutama vuosi sitten muutaman kuukauden ajan virtsankarkailua, mutta sekin loppui lyhyen lääkekuurin jälkeen. Luonteeltaan Nelda on samalla lailla hömelö, mutta toisaalta yhtä aktiivinen ja reagoiva kuin 2-vuotiaanakin. Sellaista aikuisen koiran tasaisuutta on kyllä ajoittain havaittavissa. :) Virallisemmalla tasolla toko- ja agilityharrastukset ovat olleet tauolla, mutta toki ollaan mielenvirkistykseksi "temputeltu". Tänä syksynä kenties ostetaan muutama yksityinen "aksatunti" ja katsotaan, muistetaanko enää mitään. Toisena villinä suunnitelmana ajattelimme osallistua joskus syksyllä/talvella näyttelyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka vuodet ovat ulkoisesti Neldaa kohdelleet, sillä avoimesta luokasta meillä ei ole vielä yhtään näyttelytulosta.
Neldalainen heinäkuussa 2015
Ihania muutoksia on myös tulossa. Päädyimme Timon kanssa lopulta vakavan harkinnan jälkeen hankkimaan omaksi ja Neldan seuraksi toisen shetlantilaisen elämän sulostuttajan. :) Kaikki on vielä vähän auki, mutta toivottavasti muutamissa viikoissa saisimme varmistuksen kuvioista. Jännitys ja odotus on käsinkosketeltavaa.
