Voi rakas Tara... Nyt rouva on alkanut jälleen ontumaan oikeaa etujalkaansa, vaikka tässä välissä oli useamman kuukauden tauko. Tarahan on tämän vuoden puolella ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa alkanut ontua tuota samaista jalkaa, mutta kremppa on yleensä mennyt ohi yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Nytkin sitten hieroin ja nitkuttelin Taran etujalkaa, koplasin ja vääntelin kyynärästä, mutta en oikein saanut Tarasta muuta reaktiota irti kuin huulien nuoleskelun. Jos tuo ontuminen ei lopu, suuntaamme maanantaina eläinlääkäriin. Totta kai menemme aikaisemmin tohtorin puheille, jos Tara vaikuttaa erityisen kivuliaalta tai tilanne pahenee.
Miksi Tara on alkanut nyt viimeisen puolen vuoden sisällä vaikuttamaan niin vanhalta, vaikka rouvarakas on vasta 8-vuotias? :( Mä en vielä näin nuoren koiran kohdalla haluaisi olla huolissani mistään syövistä tai nivelrikoista... Miksi Tara-parkaa piinataan näin paljon? Jotenkin se elämän rajallisuus taas kolkuttaa kovasti mieleni syövereissä, mutta en kyllä halua Taran kohdalla alkaa vielä tällaisia asioita pohtia. Miun muorin pitää elää ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti