Tänään Tuuloksessa Nelda sai kolmannen ALO1-tuloksensa, mikä oli sinänsä ihan kiva juttu, kun saatiin se TK1-koulutustunnus! En olisi uskonut, että mä onnistun koulimaan koiran siihen malliin, että virallisetkin kokeet menisivät edes joten kuten. Ainakin nyt Nebulan kohdalla tavoitteeksi asetetut tulokset saavutettiin. :)
Valitettavasti en voi kuitenkin hihkua monien muiden ja itseasiassa tärkeämpien tavoitteiden (tittelit yms. ovat lähinnä oheissälää meidän harrastuksessa) toteutumista, sillä tämäkin koe epäonnistui täydellisesti. Neldasta tulee jatkuvasti vain hitaampi ja epämotivoituneempi koetilanteessa, joten tänäänkin oli hilkulla, että saatiin edes tuon verran pisteitä. Uskon myös, että tuomari oli meidän kohdalla armollinen... Harmittaa kyllä ihan urakalla, sillä otin heti kehän jälkeen tokoliikkeitä Neldan kanssa ilman palkkaa, koemaisesti ja neiti teki todella hyvin. Miksi en saa koirasta irti kehässä sitä tekemisenhalua ja innokkuutta, mitä treeneissä tai ylipäätään kehän ulkopuolella? : / Tämä asia siis tuskastuttaa kovasti, eikä olla avoimeen-luokkaan menossa pitkään aikaan, sillä joku roti pitää hommaan saada. Neldasta kuoriutuu tosiaan virallisessa kehässä mua välttelevä ja turhautuneenoloinen, ääntelehtivä olento, jota en tunne omakseni.
Toivottavasti saadaan Neldan kanssa selvitettyä tämä koeongelma tai sitten vaan jatketaan korkeampiin luokkiin treenaamista ilman kisatavoitteita. Tämä harmittaisi sinänsä, sillä haluaisin, että mulla olisi "mustaa valkoisella" siitä, että oikeesti treenaan ja harrastan koirani kanssa. Tärkeintä kuitenkin on se, että Neldalla on hauskaa. Jos kisaamisesta ei saada hauskaa, se lopetetaan. Yksinkertainen yhtälö. :)
Mitalityttö. :) Salama ei selvästi tuo Neldan upeimpia piirteitä esille. Mamma on taas niin ylpiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti