26.5.2012

Ja mitä tästä opimme?

Pari viime päivää (ja oikeastaan koko viime kuukausi) ovat olleet hyvin action-painotteisia, joten koitetaas purkaa hieman... :) 

Tämän viikon torstaina olimme epävirallisesti AVO-tokoilemassa Neldan kanssa Ojangon Tehis Cupissa. Mä otin jo alusta lähtien sillä asenteella, ettei osallistuttu varsinaiseen kisaan, vaan pidin palkkaa mukana ja yritin pitää Neldan hyvällä fiiliksellä. Opinpa sitten siinä samalla, että kokeissa Neldan suurin probleema ei ehkä olekaan mun jännittäminen, vaan se, että tyttönen on vielä erittäin kiinni palkassa. Jännittäminen, liian vähäinen palkkaamattomuustreeni, kokemattomuus ovat varmasti kaikki yhdessä olla tekijöitä, jotka vaikuttavat meillä siihen, ettei kokeissa onnistuta. Toki olin tuossa kokeessa huomattavasti itsevarmempi (huomasin jälkeenpäin äänestäni, eleistäni), kun oli nami taskussa. Palkkasin Neldan aina liikkeiden jälkeen eli en namilla varsinaisesti houkutellut. Silti esim. seuraaminenkin meni 9 arvoisesti, sillä neiti oli niin pätevänä! Juuri niin kuin treeneissä teki, tasonsa mukaisesti. :) Palkkaamattomuustreeniä siis lisää, pitää yrittää aivopestä tuo tekemään motivoituneesti, vaikkei namia olekaan taskussa.

Tuossakin kokeessa nollattiin se hiton paikallaolo (nousi istumaan, josta sitten lopussa seisomaan, ei liikkunut kuitenkaan paikaltaan), luoksetulo (nousi seisomaan, kun olin vielä menossa kutsumispaikalle) sekä seisominen seuraamisen yhteydessä (käveli perässäni, mutta pysähtyi viimein 2. tai 3, käskyllä + kääntyä katsomaan perääni mennessäni taakse). Neldalla oli kuitenkin koko kokeen ajan TODELLA makea fiilis ja neiti teki ihan superinnolla töitä! Noutamisestakin pokattiin tällä kertaa 10, sillä Nelda ei mälvännyt kapulaa yhtään + haki ja toi hienosti laukalla! Eli treenistä on ollut siihen apua. :) Luoksarista oltaisiin varmasti saatu noin 8, sillä Nelda teki pysäytyksen kuitenkin aivan tasonsa mukaisesti. Kaukot ja hyppy menevät kyllä aina tosi hyvin, 10 saatiin nytkin. Pitää kuitenkin selvästi ottaa takapakkia tuossa paikkiksessa ja treenata ahkerammin koiran jättöjä ja jääviä liikkeitä. Miten sitä saisi Neldan olemaan ahdistumatta, kun jätän neidin odottamaan seuraavaa käskyäni? Neldan jotenkin paineistuu ihan kamalasti siitä, kun joutuu jäämään yksin odottamaan.

Tänään puolestaan olikin vuorossa jotain ihan muuta, nimittäin kauan odotettua paimennusta!

Kuvien kopioiminen ja levittäminen on ehdottomasti kielletty tilanomistajien toiveesta!

Nelda valmiina komennukselle! Nelda oli ihan kummallinen, kun tultiin tilalle. Johtui varmaan siitä, kun ensimmäistä kertaa elämässä lammas haisi nessuun. :D Nelda mm. hankasi itseään kuvassa takana olevaa aitaa vasten kuin olisi ollut huumattuna...




Ensin tutustuttiin lampaisiin pitkässä liinassa. Neldalla oli alussa kova hinku niiden perään (joskin kesti ennen kuin Nelda hokasi lampaat) ja ajattelinkin, että mitä tästä nyt tulee... Pelkäsin Neldan saalistavan lampaita. Onneksi homma meni kuitenkin ihan päinvastoin, sillä lampaiden suojelu on tärkeintä. :) Kouluttajat myös korostivat tätä joka välissä.



Sitten päästiinkin irti liinasta, jokainen pääsi paimentamaan kaksi kierrosta n. 5-10min kerrallaan. Nelda osoitti ajoittaista kiinnostusta lampaita kohtaan, mutta kunnioitti paimenkeppiä erittäin paljon, jahtaamiseksi ei siis todellakaan mennyt. Kepin takia Nelda ehkä hieman passivoitui touhuun ennen aikojaan, sillä keppi pelotti jostain syystä? Lisäksi lampaatkaan eivät olleet enää niin superkiinnostavia, kun saatiin vapaana jolkotella. Ajattelikohan Nelda niiden olevan ikään kuin toisia koiria, kun ei innostunut niitä paimentamaan? Tai sitten lampaat ovat vaan liian hitaita ja isoja Neldalle, ettei niitä kiinnosta ajaa takaa (pikkuelukoita kyllä jahtaa). Voihan se totta kai niinkin olla, ettei paimennusviettiä tällä lammaskoiralla vaan ole.



Nelda tykkäsi vetää pääasiassa rundia lampaiden ympäri. x) Toni oli mukana ja Nelda oli koko ajan hirveän paljon Tonin perään, mikä myös haittasi tekemistä. Neldan maailmassa selvästi oma lauma > lammaslauma. :) Jos sitä kuitenkin syksyllä kokeilisi uudestaan? Oli ihan mahtava kokemus ja tälläkin reissulla oppi omasta koirasta taas todella paljon!


23.5.2012

epätoivoisettokoilijat.com, sinne ne Tiina ja Nelda menneet on

No niin, käytiin siis tosiaan Forssassa asti nappaamassa AVO3 ja jääden jumbosijalle. ;) Näinhän mä vähän ounastelinkin ja tulipa samalla todettua, että nollakirous on pahenemassa, gulp! Tänään nollaamisvuorossa tosin olivat (ihan kaksin kappalein :D) seisominen seuraamisen yhteydessä ja noutaminen. Seisomisessa en oikein ymmärrä, mitä tapahtui, sillä Nelda vain jatkoi seuraamistani, eikä pysähtynyt kuin vasta 3. käskyllä ja voimakkaalla vartaloavulla. Noutaminen meni ihan pipareiksi, sillä ensin Nelda juoksi kapulalle, palasi ilman sitä luokseni, juoksi takaisin ja poimi kapulan, juoksi luokseni, mutta pudotti kapulan metriä ennen minua ja jäi ihmettelemään. Mitähän tässä nyt on tapahtunut? Ennen oli tosi varma liike mälväystä lukuunottamatta.

Mutta epäonnistumisten ohella myös onnistumisia koettiin. :) Paikallaolosta selvittiin, VAIKKA Nelda nousi istumaan heti lähdettyäni (en ehtinyt edes näkösuojaan), mutta meni maahan n. 30 sek ennen ajan päättymistä. Nelda ilmeisesti ahdistuu näkösuojaan lähtemisestäni niin paljon, ettei haluaisi jäädä sinne. : / Eilen, kun treenasin paikallaoloa näkösuojassa Ojangossa, kaikki meni kyllä tosi hyvin. Saatiinpa tuosta 6 pojoa. :) Tänään Nelda myös stoppasi ensimmäistä kertaa luoksarissa ja saatiin siitä hienosti 8! Otti muutaman askeleen käskyn jälkeen, mutta muuten oli tosi hieno! Täytyypä myös kehua Neldaa siitä, että Nelda teki niin hienoa "kisamaista" seuraamista kehän ulkopuolella, että neidin kanssa oli ilo työskennellä. Kehässä seuraaminen toki lässähti, mutta alkoi minusta tavallista paremmin. :)

Hitsit jos oltaisiin saatu edes vitoset noista normaalisti varmoista liikkeistä, jotka tänään tosin nollattiin, niin oltaisiin saatu se AVO1. :D Tämä on toki jossittelua, mutta se tuntuu koko ajan olevan ihan hyppysissä, mutta sitten onnistutaan kadottamaan se taas. Tänään tosin kaukopalkka veti Neldaa aivan liikaa puoleensa ja neiti piippasi ihan koko ajan ja mä jouduin kovasti tekemään töitä, että sain sen pysymään kehässä. Laitetaan nyt kaukopalkka jäähylle, sillä Nelda ei selvästi pystynyt luopumaan siitä tänään ja se haittasi huomattavasti suoritustamme.

Hirveä rivi meillä näitä AVO3 jo on, mutta kuitenkin tuntuu, että päästiin tänään askel eteenpäin. Sain Neldan tekemään joitakin juttuja, jotka ovat viime kokeissa epäonnistuneet ja ylipäätään Nelda oli ehkä aavistuksen verran paremmalla mielialalla kuin aikaisemmin. Kyllä me tästä ahdistusjännityshermotriekaleina-jutusta päästään vielä. Nelda oli kuitenkin reippaasti AVO-luokan nuorin osallistuja eli jos jaksetaan pitää tällainen tsemppi yllä, me ehditään vielä vaikka mihin edetä. :)


22.5.2012

Koekuuri

No, eipä tuota nollakirousta ehtinyt tässä kauaa voivottelemaan, kun jo huomiseksi pamahti yllättäen tokokoe Forssaan. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, niinhän se menee. x) Tällä viikolla tulee tokoiltua (enemmän tai vähemmän kisamerkeissä) paljon, joten saa nähdä, miten Neldan pää ja oma pääni kestävät. Ollaan molemmat Neldan kanssa hermostuneita piippaajia eli ihan hyvä, että tuo koe tuli ihan puskan takaa, niin en ehtinyt viikkoa etukäteen sitä stressaamaan.

Mennään epävirallisesti agilitykisailemaan tänään Ojanko Cuppiin ja siellä voisi samalla reissulla tehdä sitten paikallaoloharjoituksia, noutojuttuja sekä vähän sitä kirottua seuraamistakin... Paikaolotreeneinä teen ihan vaan sellaisia, että peruutan pois Neldan luota ja katson, ettei se jää haistelemaan. Sitten palaan ja palkkaan, sama toistetaan muutaman kerran. Neldan vireestä riippuen katson, otetaanko yksi pidempi paikallaolo näkösuojassa. Noutojuttuina tehdään lähinnä kapula suussa suoraan (ei siis vinoon!) perusasentoon ja tsekataan mälväystä samalla. Seuraamistreeniä en ole vielä miettinyt etukäteen, kun ärsyttää koko tyhmä liike, nih. :b Huomenna kohdataan Neldan kanssa ihan uusi tuomari, Ilkka Stén, eli saa nähdä, kuis käy.

Ja taas P.S. Tänään Ojangosta nollavoitto tosi nopealta mölliradalta. :) Mamma sekoili radalla ekan startin (5 virhepistettä), mutta tokalla saatiin pidettyä homma kasassa! Oli muutama kohta, joita jännäsin, mutta ne menivät onneksi juuri niin kuin pitikin. Nimittäin radalla oli muutama kohta, missä piti viedä putkeen aika tarkkaan, muuten olisi voinut mennä väärästä päästä. Kontaktit Nelda otti erittäin hienosti, ei mitään loikkimisia tällä kertaa, kun muistin jarrutella. :))

Laitetaan vielä kuva sikarisakarista, ettei ole vain pelkkää tekstiä.


21.5.2012

Nollakirous

Hui, kun nuo työt ovat vieneet niin paljon aikaani viime viikkoina, ettei tässä ole ehtinyt oikein elämäänsä elää. :D Pikainen päivitys siis mm. viime viikolta, jolloin olimme Neldan kanssa toisessa AVO-luokan kokeessamme Orimattilassa. Sielläpä tuli todettua, että meitä on alkanut vaivata nollakirous, sillä nyt ollaan molemmissa kokeissa nollattu yksi liike, vieläpä tärkeä sellainen (mm. x3-kerroin niissä ollut...). Orimattilassa oli siis PAIKALLAOLON (?!?!) vuoro epäonnistua, joten loistava alku ainakin kokeelle oli... :D Paikallaolohan meillä on ollut jo yli vuoden ajan supervarma liike, en muista, milloin Nelda olisi siitä viimeksi noussut. Orimattilan kokeessa en tosiaan ehtinyt edes näkösuojaan, kun Neldaa ahdistutti ja neiti nousi seisomaan sekä otti muutaman askeleen perääni. :( 

Nyt tuntuu, että tästä suosta on erityisen vaikea nousta, kun nämä varmat jutut alkavat menemään huonosti. Toki täytyy mainita, että kokonaisuudeltaan koe meni paremmin kuin ensimmäisemme, mutta nuo tärkeiden liikkeiden nollaukset harmittaa. Ja sitäkin vielä enemmän harmittaa se, etten saa Neldaa iloiseksi koetilanteessa. Huomasin, että heti kehätarkin jälkeen Neldalta tulee levoton ja välttelevä koira, joka ei halua olla mun kanssa mistään hinnasta siellä kehässä. Neitikoira on kaiketi oppinut, että kehätarkin jälkeen kamaluus alkaa, koska vielä kehän ulkopuolella Nebulla oli hyvä fiilinki. Nelda ei varsinaisesti pelkää vieraiden ihmisten (aka tuomarin) kosketusta, mutta siitä näyttää tulleen tyttöselle merkki, että voi ei, nyt aletaan ressaa!

Onneksi tämän viikon torstaina on ohjelmassa epävirallinen tokokoe Ojangossa, joten päästään palkkaamaan ja rikkomaan noidankehää. :)

Tara puolestaan on aloittanut jo kesälomansa. Rouva lähti vanhempieni kanssa mökille Pohjois-Karjalaan viime viikon perjantaina (kamala ikävä ensipäivästä lähtien <3). Isi on lähettänyt kamalasti Taran kuvia mailiini, mutta niitä en pysty tänne valitettavasti liittämään (joku muoto-ongelma). Kuvissa ja puhelinkeskusteluista päätellen rouvaskoira näyttää nauttivan täysin rinnoin kesästä ja vapaana sompailusta mökkimaisemissa. Lisäksi ranta on on 100 metrin päässä, joten rouva pääsee myös lempielementtinsä ääreen päivittäin. 

P.S. Palasimme juuri tokotreeneistä ja toko-ohjaajamme Pirkko loi taas vähän uskoa meidän tekemiseen. <3 Puhui niin nätisti Neldasta ja meidän touhuilusta. Tuli taas sellainen fiilis, että voi v*ttu, kyllä me nämä ongelmat nyt selätetään ja pidetään vaan hauskaa! Vaikka kilpaileminen ei vielä ole meidän juttu, niin onhan meillä vuosia aikaa opetella tässä! :)

9.5.2012

Agilityura korkattu Ojangossa!

Tänään minulla ja Neldalla oli ohjelmassa ensimmäinen agilitykisamme ikinä. :) En ole siis itse koskaan ollut agilitykisoissa kuin katsojana, eikä Neldakaan ole agilityn suhteen ollut aikaisemmin "tosi toimissa". Pelkäsinkin kovasti, että jännitykseni tarttuisi Neldaan (kuten tokokokeissa...), eikä mistään tulisi mitään. Onnekseni sain kuitenkin huomata, ettei Neldaa haittaa jännitykseni lainkaan kisatilanteessa. 

Minua sen sijaan jännääminen haittasi sen verran, että unohdin radan ekalla startilla. :D Onneksi rata oli kuitenkin tosi looginen ja superhelppo + numerokyltit ohjasivat meitä oikeaan suuntaan. Huvitti kyllä, kun möllien radassa ei varsinaisesti ollut juurikaan ohjausta vaativia kohtia kuin muutama ja niissä heti sitten mokattiin. x) Ekalla startilla saatiin siis 10 virhepistettä ja tokalla vissiin hylsy, kun Nelda suoritti yhden aidan väärinpäin. Nelda oli kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi kuulias ja innokas, oli tosi mukava tehdä töitä Bobon kanssa. :) Saataisiinpa samanlainen fiilis vielä tokokokeisiin.

Harmittaa kyllä, ettei päästä osallistumaan kaikkiin osakilpailuihin, sillä yövuorot alkavat minulla ensi viikolla ja klo. 20:30 pitäisi olla töissä. :/ Toivottavasti ehdittäisiin vaikka vikaan osakilpailuun osallistua, kun kisakärpänen nyt puraisi. :D Hitsin vuorotyöt kyllä...





7.5.2012

Suunnittele, pilko, treenaa

Tämänpäiväiseltä Helsingin seudun kennelpiirin järjestämältä tokon teorialuennolta inspiroituneena kehitin itselleni treenimantran, jota toivottavasti muistan noudattaa tokoa treenatessamme Neldan kanssa. Jatkossa yritän suunnitella treenit huomattavasti paremmin, pilkkoa opeteltavat asiat entistäkin pienemmiksi osioiksi, jotta Nelda saa varmasti onnistumisen kokemuksia ja sitten vaan treenataan hullun lailla! :)

Tokoluennon lisäksi olin tänään koirien + Tonin kanssa HSKH:n kentällä Ojangossa vähän agilitaamassa ja tehtiimpä myös tokoa samaisella kentällä, jolla Neldan kanssa tahkottiin loistokas AVO3... Minulla taisi olla aikamoiset traumat kenttää kohtaan, sillä treenit menivät huonosti. :D No mutta tokoluennon jälkeen asiat tuntuvat entistä selkeämmiltä mielessäni, joten toivottavasti jatkossa pystymme tekemään parempia treenejä. 

Agilitykentällä harjoittelin Neldan kanssa lähinnä keppejä, sitten vähän humputeltiin kevyttä ja helppoa aita-putki-sarjaa. Tehtiin myös muutama takaakierto ja eteen lähetys, eipä niistä sen kummempaa. Myös Tara-rouva pääsi kokeilemaan surkastuneita agilitylihaksiaan Tonin kanssa. Taralla oli aivan mahtava meininki, joten on harmi, ettei aksaa oikein voida hänen kanssaan tehdä.

Alempana koiratyttöjen agilitykuvia. :)

 "Katso äiti, olen minikoira!"
 


Onnellinen putkimato. <3



Keppitreeniä. Meni ihan kohtuu hyvin ilman ohjureita. Välillä vaan Nelda alkaa häslää ja fuskaa vikat kepit.
 


Nauratti nämä kolme peräkkäistä otosta kamerassa, kun Nelda on jokaisessa kuvassa raptorina. :D Ihan kuin liikkuisi takajaloillaan ja pitäisi etujalkoja ylhäällä kuin dinosaurus.



Ja palkka lentää!


5.5.2012

AVO-luokan korkkaus ja pieni pettymys

Oltiin tänään Neldan kanssa HSKH:n järjestämässä tokokokeessa AVO-luokassa ensimmäistä kertaa. Kaikki ei mennyt todellakaan niin kuin treeneissä, mutta alun pettymyksen jälkeen pystyin löytämään suorituksestamme jotain hyvääkin. :) 

Paikallaolo 3min näkösuojassa 7½: Meni vasta toisella käskyllä maahan (oi miksi Nelda, miksi? :b) ja vaihtoi asentoa lonkalta toiselle kahdesti, joten siitä lisäpistevähennys. Kyllähän se siellä kuitenkin pysyy, hienoa. :)

Seuraaminen taluttimetta 7: Gaah, vihaan seuraamista, maailman tylsin ja ikävin liike. : / Nelda menee aina koetilanteessa ahdistustilaan, sillä mua jännittää niin paljon kilpaileminen. Tämän takia meidän seuraaminen oli tuomarin silmissä ihan kamalaa: välillä edistää, välillä jätättää, haistelee, haahuilee, ei minkäänlaista kontaktia, perusasento jäi tekemättä... 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7½: Tuomari kehui maahanmenoa erittäin hyväksi, mutten muista, mistä pistevähennys tuli. Varmaan joku perusasentoon tuloon liittyvä asia, ennakointi esimerkiksi.

Luoksetulo 0: Juoksi läpi jonnekin mun selän taakse, ihan kuin tätäkään ei olisi tarpeeksi treenattu. (Toim. huom. heti koevuoromme jälkeen teki täydelliset stopit kehän ulkopuolella, kun ei oltu koetilanteessa enää. :D ) Nollattiin sen takia, kun käännyin katsomaan, minne Nelda meni. Jos olisin jatkanut eteenpäin tuijottamista ja kutsunut Neldan sivulle, oltaisiin saatu edes se 5. 

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8½: Vino seisominen, "ei vahva asento", muuten ei muistaakseni isompaa ongelmaa?

Noutaminen 7½: JEI, se ei varastanut kapulaa heitettäessä! :D Hyvällä laukalla kapulalle, ravaten takaisin, joten siitä vähennys. Lisäksi pureskeli kapulaa ja tuli vinoon perusasentoon (nämä perusasennot ei toimi meillä yhtään kokeissa). Olin Neldan noudosta kuitenkin tosi ylpeä, sillä meinasin heittää monesti hanskat tiskiin tämän liikkeen kanssa. :)

Kauko-ohjaus 9: Ensimmäinen nousu vasta tokalla käskyllä, mutta sitä meillä on treeneissäkin välillä ollut. Muut vaihdot täysin puhtaat, hienoa Nelda. :)

Estehyppy 10: Neldan bravuuri, toivottavasti on jatkossakin. :) Tämänkin liikkeen kanssa on taisteltu urakalla.

Kokonaisvaikutus 8: Nämä siis omia kommentteja... mutta kokeissa meidän yhteistyö on aika keskinkertaista ellei jopa huonoa. Koira ei nauti tilanteesta, eikä omistaja varsinkaan ja se näkyy kilometrien päähän. D: Lisätreeniä vaan koetilanteiden suhteen, niin oma jännitys toivottavasti lievenee ja kisarutiinit saadaan kohdalleen.

Yhteispisteet olivat 138,5 ja AVO3-tulos saatiin. Ei se ykkönenkään NIIIIIN kaukana olisi ollut, jos luoksetulo olisi mennyt vähän paremmin. :) Kaiken kaikkiaan tänään kaikilla AVO-koirakoilla meni vähän kehnosti, yhtään 1. tulosta ei tullut kenellekään. Tämän takia sijoituttiin Neldan kanssa seitsemästä koirasta jopa kolmansiksi, "jee". :D

Onneksi on nyt tulossa ainakin pari epävirallista koetta, että päästään koetilannetta treenaamaan. :) Liikkeethän menee treeneissä nappiin (paitsi luoksari ja kaukot ei aina), mutta kehittämistarpeita kyllä riittää. Tärkeimpinä asioina meidän tulisi luoda omat rutiinit koetilannetta varten sekä treenata kaikkea odotettavaa ja odottamatonta, mitä kokeissa voi tulla vastaan. Kaukopalkka toimii hyvin, mutta varmasti ilman palkkaa treenaamista pitää tehdä lisää. Se palkka taskussa on ehkä mulle tärkeempi tuki kuin Neldalle. Heti kehään astuessa alkaa ahdistamaan, kun ei ole namia taskussa ja Nelda heti nappaa mun ahdistelut ja jännittämiset.

4.5.2012

Raivotar Nelda

Nyt ollaankin Neldan kanssa ihan olan takaa paneuduttu agilityn ihmeelliseen maailmaan, kun käydään toukokuun ajan aksatreeneissä kahdesti viikossa. :) Enemmän meidän pitäisi kyllä tokoon panostaa (koekin edessä huomenna, jee...), mutta Neldalta agility tuntuu luonnistuvan paaaaaljon paremmin. 

Keskiviikkona olimme I-HAH:n ensimmäisissä treeneissä. Jännitin ihan kauheasti, kun tiesin "joutuneeni" Neldan kanssa vaativampaan treeniryhmään, mutta onneksi treenit menivät ihan mukavasti. :) Kanssatreenaajat olivat oikein kivoja ja agilitykouluttajamme Sanna Ristikartano tuntui löytävän tosi hyvin Neldalle ja Neldan vauhtiin sopivia ratkaisuja! Treeneissä harjoiteltiin aika samanlaisia asioita kuin eilisissä Heli Kallioniemen treeneissä (Etelä-Suomen Shelttien tekniikkatreenit jatkuvat siis vielä tämän kuukauden). Termit on mulla vähän hakusessa, mutta tehtiin mm. hidastamisia ja merkkaamisia (putkijarrutusta jne.) ja Neldalta ne sujuivat mun mielestä ihan kohtuullisen hyvin. Takaakiertoja ja eteenlähettämistä pitäisi treenata omalla ajalla, mutta tässä kuussa päästään hieman huonosti Ojangon ulkokentälle treenailemaan.

Etenkin eilisissä Helin treeneissä tuli taas huomattua, että Nelda on vaan niin nopea, että mun on todella vaikea pysyä sen vauhdissa, mistä johtuen tulee sitten kieltoja ym. Helikin kokeili lopussa tehdä Neldan kanssa rataa ja sai hänkin juosta oikein paljon meidän neidin perässä. :D Täytyy kyllä myöntää, että yllätyin, kun Nelda lähti tuosta vaan semivieraan ihmisen matkaan. Emmä taidakaan Neldalle aivan niin korvaamaton olla. :') Eilen alkoi kyllä taas ärsyttämään oma kömpelyys ja radan unohtamiset. Tiedän kyllä, että ollaan kehitytty viime syksystä paljon, mutta mä en pysy yhtään Neldan kehityksen perässä.

Neldasta kyllä tosiaan huomaa, että viime kuukausien aikana agility on vienyt neidin ihan mukanaan. Aina kun mennään agilitykentälle, alkaa KAMALA räyhääminen ja haukkuminen. Riehuminen pahenee etenkin, kun on muiden koirien ratavuoro ja Nelda joutuu seuraamaan sivusta. Esim. eilen Nelda söi raivokkaana sijaistoimintona mun takkiin reiän, puri mua lahkeeseen, mälväsi hullunkiilto silmissään palloa, kun toiset suorittavat rataa. :D Hävettää kyllä toi Neldan käytös, kun siihen liittyy välillä sitä, että on PAKKO käydä nopeasti rähähtämässä toiselle koiralle, kun päästän Neldan valjaista ja mennään rataa aloittelemaan. Jatkossa aion kantaa Neldan radalle, ettei tällaisia juttuja pääse käymään. Ainakin intohimoa ja sisäistä paloa lajia kohtaan Neldalla riittää. Mites tuo saataisiin tokoon siirrettyä? :D

Olimme tänään myös lenkillä kaverini Marikan ja hänen sammari Tiuhtinsa kanssa Laajasalon Tullisaaressa. Alempana kuvasatoa lenkiltä. :)


Marika on yksi Taran lempi-ihmisistä ja sen huomaa. <3




 THE valkuaiset!



Tara <3 kevät ja oma pallo




Puikkonokka Nelda ei tullut oikein Tiuhtin kanssa toimeen. Koko ajan piti hammastella, mutta ehdittiin välillä poseeraamaankin. :D




"Help me muthafuckers!"



Bonuksena kaunis lumenvalkoinen Tiu, joka oli lenkin jälkeen vähemmän valkoinen. :D