Ollaan nyt Neldan kanssa viime viikot taisteltu noutamisen alkeiden kanssa. Muistin jotenkin, että noutaminen oli paaaaljon helpompi opettaa kuin se tosiasiassa olikaan. :D Taran kanssa ei noutamisen opettamisessa mielestäni ainakaan ollut näin isoja ongelmia kuin Neldan kanssa. Taran opetin ensin pitämään lelua suussaan (ei irrota, vaikka koskisin siihen), sitten kasvatin välimatkaa minun, Taran ja lelun välillä ja lopulta koottiin koko homma kasaan. Mielestäni siisti ja hieno noutaja Tarasta tuli.
Neldan kanssa sama taktiikka ei kuitenkaan sovi, joten nyt mietitään uusia keinoja. Nelda kyllä sinällään on "suukoira", joka tykkää kantaa tavaroita. Yritän tätä kantamista vahvistaa aina kun mahdollista. Ollaan aloiteltu tänään kapulan pitoharjoituksia aivan alusta niin, että pidän kapulaa kädessäni ja naksuttelen, kun Nelda koskee siihen suullaan. Huomasin pientä edistymistä, sillä alun näykkäilystä Nelda laittoi kapulan välillä jo kokonaan suuhunsa (en kuitenkaan irrtottanut kapulaa missään vaiheessa).
Nelda ei ole missään vaiheessa ollut superkiinnostunut kapulasta, joten neiti tarjosi jo alun alkaen huonosti sitä, että katsoisi edes kapulaa päin, saati sitten koskisi siihen sen ollessa maassa. Lopulta huomasin, että Nelda alkoi paineistumaan koko hommasta (ah, nämä herkkäsieluiset sheltit :) ), kun palkkaa ei kuulunut. Päätettiin sitten muuttaa koko systeemiä ja toivottavasti saataisiin tällä tavalla toimimaan.
Tokotreeneissä tehtiin myös eilen AVO-luokan kaukoharjoituksia. Itse otan Neldalle taktiikaksi sen, että takajalat pysyvät paikoillaan. Ihan hyvin lähti niiden opettaminen sujumaan. Kokeillaan ehkä Neldan kanssa kosketusalustaa jossain kohtaa (takajalkojen tulee olla alustalla ja hiljalleen alustaa pienennetään), mutta nyt mennään vielä tosi paljon ihan käsillä ohjaten, kun Nelda on aika passiivinen tarjoaja välillä ja paineistuu herkästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti