21.5.2012

Nollakirous

Hui, kun nuo työt ovat vieneet niin paljon aikaani viime viikkoina, ettei tässä ole ehtinyt oikein elämäänsä elää. :D Pikainen päivitys siis mm. viime viikolta, jolloin olimme Neldan kanssa toisessa AVO-luokan kokeessamme Orimattilassa. Sielläpä tuli todettua, että meitä on alkanut vaivata nollakirous, sillä nyt ollaan molemmissa kokeissa nollattu yksi liike, vieläpä tärkeä sellainen (mm. x3-kerroin niissä ollut...). Orimattilassa oli siis PAIKALLAOLON (?!?!) vuoro epäonnistua, joten loistava alku ainakin kokeelle oli... :D Paikallaolohan meillä on ollut jo yli vuoden ajan supervarma liike, en muista, milloin Nelda olisi siitä viimeksi noussut. Orimattilan kokeessa en tosiaan ehtinyt edes näkösuojaan, kun Neldaa ahdistutti ja neiti nousi seisomaan sekä otti muutaman askeleen perääni. :( 

Nyt tuntuu, että tästä suosta on erityisen vaikea nousta, kun nämä varmat jutut alkavat menemään huonosti. Toki täytyy mainita, että kokonaisuudeltaan koe meni paremmin kuin ensimmäisemme, mutta nuo tärkeiden liikkeiden nollaukset harmittaa. Ja sitäkin vielä enemmän harmittaa se, etten saa Neldaa iloiseksi koetilanteessa. Huomasin, että heti kehätarkin jälkeen Neldalta tulee levoton ja välttelevä koira, joka ei halua olla mun kanssa mistään hinnasta siellä kehässä. Neitikoira on kaiketi oppinut, että kehätarkin jälkeen kamaluus alkaa, koska vielä kehän ulkopuolella Nebulla oli hyvä fiilinki. Nelda ei varsinaisesti pelkää vieraiden ihmisten (aka tuomarin) kosketusta, mutta siitä näyttää tulleen tyttöselle merkki, että voi ei, nyt aletaan ressaa!

Onneksi tämän viikon torstaina on ohjelmassa epävirallinen tokokoe Ojangossa, joten päästään palkkaamaan ja rikkomaan noidankehää. :)

Tara puolestaan on aloittanut jo kesälomansa. Rouva lähti vanhempieni kanssa mökille Pohjois-Karjalaan viime viikon perjantaina (kamala ikävä ensipäivästä lähtien <3). Isi on lähettänyt kamalasti Taran kuvia mailiini, mutta niitä en pysty tänne valitettavasti liittämään (joku muoto-ongelma). Kuvissa ja puhelinkeskusteluista päätellen rouvaskoira näyttää nauttivan täysin rinnoin kesästä ja vapaana sompailusta mökkimaisemissa. Lisäksi ranta on on 100 metrin päässä, joten rouva pääsee myös lempielementtinsä ääreen päivittäin. 

P.S. Palasimme juuri tokotreeneistä ja toko-ohjaajamme Pirkko loi taas vähän uskoa meidän tekemiseen. <3 Puhui niin nätisti Neldasta ja meidän touhuilusta. Tuli taas sellainen fiilis, että voi v*ttu, kyllä me nämä ongelmat nyt selätetään ja pidetään vaan hauskaa! Vaikka kilpaileminen ei vielä ole meidän juttu, niin onhan meillä vuosia aikaa opetella tässä! :)

Ei kommentteja: