Shelttikaravaanarit

Tänään oltiinkin Taran kanssa sitten vähän pidemmällä reissulla. Vähän kymmenen jälkeen aamulla lähdettiin Viikkiä kohti tarkoituksenamme tavata Maiju sheltteineen. No, tapani mukaan olin paikalla "vähän" liian ajoissa ja matkalla Maijun luokse yksi Taran tossuistakin katosi bussiin. Eli rest in peace tossunen, hyvin palvelit nämä kuukaudet. Ei taida enää löytyä. Onneksi Maiju toi meille kuitenkin varatossun, ettei Taran pikkuvarpaiden tarvinnut olla aivan jäässä.

 Tara rupesi vähän angstaamaan, kun jouduimme hetken odottelemaan Maijua + Lediä ja Javaa, mutta kun kaverukset tulivat näköpiiriin, niin johan Tarankin askel kepeni ja häntä heilui korkealla! Taralla on tosi vähän koirakavereita, vaikka tässä vaiheessa on tullut aika selväksi, että neiti sellaisia kuitenkin kaipaa. Ledillä ja Javalla oli omat leikkinsä, eikä frouva mahtunut niihin oikein mukaan (tai halunnut lähteä), mutta eiköhän Lumihiutaleesta Tara saa kelpo kaverin. Pystyn jo mielessäni kuvittelemaan, miten Tarakin sitten myöhemmin revittelee Lumihiutaleen kanssa läheisellä nurmialueella, kun kevät koittaa, ah. <3 Ledillä tuntui tänään olevan vähän omat intressinsä Taraa kohtaan; neiti tuoksui niin hyvältä, että piti ihan helmojen alta kaivella. Juoksut Taralla oli kuukausia sitten, joten siitä ei todellakaan ollut kyse... Liekö jäbä halunnut jatkaa springrotilaisten sukulinjaa..? Tai sitten kevät sekoittanut poitsun pään.

 

Kaiken kaikkiaan oli aika virkistävää kahlata puoleen reiteen (ja syvemmässäkin) asti olevassa hangessa! Maijun urhoollisesti auratessa tietä edessä kameroineen Viikin luontopoluilla, käyttivät sheltit hyväkseen muodostuneita polkuja... tai ainakin Tara käytti. Javalla oli suhteellisen helppoa, kun neiti pystyi kömpimään lähestulkoon hangen pinnalla. Springrotilaiset puolestaan upposivat hieman syvemmälle, mutta hauskaa kuitenkin oli. Jopa Taralla heilui häntä, vaikka normaalisti neiti ei tykkää ollenkaan hangissa römyämisestä. Koirakaverit tuntuivat toimivan hyvänä motivaattorina. Ehkä ensi talvena Tarakin saattaa vapaaehtoisesti mennä nietosten keskelle, kun kakru on tsemppaamassa.

Kuvassa shelttikaravaani ja Maiju. Tara oli kyllä varsinainen tulppa välillä, kun mennessään jonon ensimmäisenä neiti yllättäen pysähtyä ja/tai kääntyi ihan toiseen suuntaan ja/tai oli muuten hidas. Näin sairaanhoitajaopiskelija tuli mieleen ihan tukkeutuvat verisuonet. :D Oli kovin hupaisanäköistä, kun Java ja Ledi pyrkivät hirveällä innolla ohitse, kun valtava Tara-blokkeri möllötti edessä...

 

Taran kanssa oltiin kotona vasta kello 14 jälkeen. Ei olekaan hetkeen tullut reippaultua tällä tavalla ja sen huomasi kyllä Tarastakin: neiti on rötköttänyt koko loppupäivän suhteellisen väsyneenä. Kotimatkallakin Tara istui metrossa jaloissani ja nojasi niihin silmät kiinni. Täytyy kyllä ottaa joskus uusiksi!

Käytiin myös tuossa iltasella Tonin kanssa hakemassa Ikea-kassillinen vanhoja Hesareita roskiksesta. Nyt pitäisi ainakin hetkeksi riittää pennulle pissa-alustoja. Vielä, kun sen verkon saisi siihen pentuporttiin, olisi kaikki valmista. :)