Lunta ja lumihiutaleita

Saisi kyllä jo tämä lumentulo loppua. Lumenmäärä ylipäätään tälläkin hetkellä alkaa olla kyllästyttävä ja huolestuttava: tänä perjantaina (<3) lähdemme hakemaan Lumihiutaletta ystäväni kyyditsemänä äitini autolla, joten hänen ajotaitonsa laitetaan koetukselle... Toivottavasti lumi ei pyryttäisi perjantaina ainakaan noin sakeana kuin tällä hetkellä. Tiet ovat myös tosi liukkaat, mutta eiköhän tuostakin hengissä selvitä. Kyllähän se hieman kuitenkin stressaa etukäteen, vaikka kaverini ajotaitoon luotankin.

Ja mitä kyllästymiseen tulee... Viima + lumisade + valtavat hanget = Tara ei arvosta. Lenkit ovat viimeaikoina olleet todella tylsiä, sillä neiti ei pidä nykyisestä ilmastosta yhtään. Tara vaan masistelee ja siristelee silmiään lumisateen keskellä. Hieman kannustamalla, "jesjesjesjesjesjes", neiti vähän kirittää. Kyllä Tara aina innostuu kovaan menoon lumikokkareita ja -palloja jahdatessaan sekä silloin, kun Tonikin on mukana lenkeillä (voimme juoksuttaa Taraa mielin määrin tekemällä niin, että lähdemme kovaa kyytiä eri suuntiin ja piiloudumme, siinä on sitten neidille etsimistä ja vauhtia!). Tara on tosiaan vähän sen tyyppinen eliö, ettei itseliikuttaminen paljoa kiinnosta. Sellaisten koirien omistajat, joiden vuffe kehtaa vähänkin irrota ja juosta ympyrää itsekseen, saavat olla tyytyväisiä. No, tuleepa itsekin liikuttua kunnolla, kun pitää Taraa juoksuttaa. Muuten oltaisiin yhtä rapakunnossa molemmat. :) Tara ei myöskään innostu hankien auraamisesta, joten itsekin on sinne mentävä, jos hankijuoksua mielii hälle tarjota. :D

Taralle kävi viime viikon keskiviikkona pieni vahinko lenkillä, mikä ehkä omalta osaltaan kielii taas siitä, miksi neiti ei aina innostu hyppimään hankiin miten sattuu. Hangen alla oli tosiaan piilossa keppi törröttämässä ja Tara hyppäsi suoraan siihen satuttaen silmänsä... Illalla silmä näytti tosi pahalta, mutta mennessämme seuraavana päivänä lähieläinlääkärillemme, ei hän löytänyt siitä mitään vikaa! Kyllä se vähän yllätti, mutta hieno juttu tietenkin. :) Taran silmään laitettiin ainetta, jonka on tarkoitus paljastaa mahdolliset haavaumat, mutta mitään ei näkynyt. Neiti sai kuitenkin silmätipat viikoksi, niitä tiputtelemme aamuin illoin. Samalla tuli tarkastettua Taran yleiskunto ja hyvältä näyttää.

Jatkossa kaikki maailman kepit saavat tuta Taran raivon ja koston, rawr.

Ja totta tosiaan, pikkuvauva kotiutuu aivan näinä päivinä. <3 Vielä on valmisteltavaa, mutta ne ehtii kyllä  tehdä tämän viikon aikana. Tärkeimpänä on saada Tonin vanhemmilta pätkä verkkoa, jolla tilkitsen pentuportin aukot, sekä luetut Hesarit lattioita suojaamaan. Harmittaa hieman ottaa matot pois, kun lattiat ovat niin liukkaat. Saatan tosin ensin kokeilla mattojen päällystämistä sanomalehdillä, mutta jos huteja tapahtuu useasti, on ne parasta ottaa pois suojaan. :) Lumisade tosiaan ärsyttää myös siinä mielessä, että pennun sisäsiisteyskasvatuksen aloituksesta tulee mielenkiintoista. Toivottavasti lapsi suostuu pissimään nietoksiin, muuten voipi mennä vaikeaksi. Kylmyys on myös toinen iso miinus pennun ulkoilun kannalta, mutta eiköhän se lämpimällä vaatetuksella hoidu...

Vähän myös jännittää se, miten Lumihiutale reagoi jäädessään ensimmäistä kertaa yksin (tosin on Tarakin paikalla), kun menen ensi tiistaina kouluun. Eniten pelkään, että Lumihiutale innostaa Tarankin räksyttämään ja sitten on naapureilla lysti... Tarakin tuli kyllä aikoinaan siihen tilanteeseen, että se jäi heti pääsiäisloman jälkeen yksin kotiin työpäivän ajaksi ja kunnon koira siitä kyllä kasvoi. Kovasti mietityttää, että kannattaako minun jättää portti Taran ja Lumihiutaleen väliin ensimmäisen yksinolopäivän koittaessa vai jätänkö nuo suoraan keskenään. Pitää tarkkailla Taran suhtautumista lapsoseen.

Pennuilla on tänään eläinlääkärintarkastus, joten toivotaan, että kaikki on mallillaan!

Edittiä. Upeaa, mahtavaa, ihanaa, hienoa! Sain kasvattajalta viestiä, että kaikilla pennuilla on puhtaat paperit: silmät terveet, sydämet kuunneltu ja pojillakin kivekset laskeutuneet. Miten tässä jaksaa enää kärvistellä, kun vauva on kohta virallisesti kainalossa, kun kaikki on täydellisen hyvin (ainakin kovasti siltä vaikuttaa!)? :D