Ollaan tässä Tonin kanssa huomattu, että Nelda pelkää tosissaan muiden koirien haukuntaa. Ulkonakin kaukaa kuuluva yksittäinen haukauhdus saa neidin varuilleen, mutta onneksi Nelda pystyy kuitenkin suht' nopeasti rentoutumaan ja unohtamaan kuulleensa tuon niin pelottavan äänen.
Olenkin nyt sitten tässä aamupäivällä soitellut YouTubesta random koiran haukuntaa, Nelda reagoi siihenkin selvästi pelokkaasti. Hieman se vaikuttaa jo kuitenkin rentoutuneen, kun soitin about 10 minuuttia putkeen haukkumista. Pitää vaan olla huomioimatta lapsosen pelokkuutta ja kehua, kun neiti on reippaana pelottavasta äänestä huolimatta.
Toivon syvästi, ettei tästä tulisi ongelmaa. Meillä on kuitenkin jonkin verran harrastussuunnitelmia tulevaisuuden varalle, mutta haukkumista (ja varmasti sen seurauksena muitakin koiria) pelkäävä harrastuskoira ei ole paras mahdollinen. No, ainakin omaksi iloksemme voitaisiin sitten harrastaa. :)
Ajattelinkin jo tuossa jossain vaiheessa, että miten ihmeessä olen saanut täydellisen pennun, joka ei pelkää mitään. :D Onhan se tavallaan hyväkin huomata, että Nelda ei tosissaan ole mikään "ylikoira" vaan ihan normaali pennunkoltiainen pelkoineen, ihmetyksenaiheineen ja riemuineenkin.
Loppuun vielä vauhdikas kuva Traan ja Nebulan leikistä. Näyttävät kyllä vähän mielenkiintoisilta ko. kuvassa, miun kaunottaret. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti