Osallistuimme taas eilen keskiviikkona Neldan kanssa pentutouhupäivään. Meidän lisäksemme mukana olivat chihutyttö 3kk, chihupoika 5kk (?) sekä westiepoika 5kk. Nelda oli suureksi ilokseni taas tosi reipas muiden pentujen kanssa, vaikka olikin porukan nuorin. Aulatilassa tyttönen oli kyllä kauhusta kankeana, kun odottelimme, että edelliset isompien pentujen touhupäivään osallistujat päättävät oman vuoronsa. Nelda pelkäsi kamalasti oven takaa kuuluvia ääniä, etenkin haukahduksia. Olen pyrkinyt edelleen siedättämään tyttöä haukkumista kohtaan, mutta kunnon edistymistä ei ole havaittavissa... Olisikohan se ihan kamalan väärin tehty, jos veisin Neldan vaikka agikentän laidalle katselemaan kisoja tms., missä haukuttaisiin olan takaa? Jaksaisiko pentu pelätä koko ajan vai "unohtaisiko" se jossain vaiheessa edes olevansa haukkujien keskellä? Tässäpä pohtimista...
Olen treenaillut Neldan kanssa viimeaikoina hieman kontaktia ja luoksetuloa, istumista sekä maahanmenoa. Eivät nuo vielä täydellisesti suju, mutta etenkin neidin luoksetulosta olen ylpeä. Otimme pentutouhupäivässä luoksetuloa ensin niin, että matka oli lyhyempi (n. 3m) ja sitten pidempänä (n. 6m). Nelda juoksi kutsustani tosi nopeasti luokseni ja kävi vielä istahtamaan eteeni, kuten kunnon tokokoiran kuuluu. :D Nebulasta tuskin tulee mitään himotokoilijaa omistajan saamattomuuden vuoksi, mutta viime aikoina mielessäni on kovasti pyörinyt edes TK1 hankkiminen. Saas nähdä, miten onnistun tuon ääniarkuuden pois opettamisessa, saattaa muuten tulla muutama mutka matkaan "tokouralle".
Sitten Tara-ahmatista... Tuossa muutama päivä sitten meinasi käydä todella huonosti, kun Taran ahneus on taas lisääntynyt pennun tulon myötä. Ainoana koirana ollessaan neiti on myös ollut perso ruualle, mutta tuon pennun kanssa tuntuu homma välillä menevän ihan sairaalloisiin mittoihin, tyyliin "en edes pureskele, pakko nielaista kokonaisena, ettei toi kakru saa tätä!".
Ensin Tara oli syömässä purukengästä jotain palasta, joka juuttui sitten ikävästi neidin kurkkuun, kun Tara yritti nielaista sitä Neldan lähestyessä. Sain laittaa sormet tosi syvälle Taran kitaan ja vetää kengänpalan pois sieltä, kun neiti meni tosi vaikeaksi ja nieleskeli hulluna, kun ruuanpalanen jäi sinne. No, se saatiin onneksi pois melko vähällä vaivalla.
Myöhemmin Tara sitten nappasi Tonilta lenkkimakkaran kantapalan (ei edes mikään super iso pala) ja nielaisi sen kokonaisena... Tara meni taas todella vaikeaksi ja nieleskeli kamalasti. Kurkkasin Taran suuhun ja lenkkimakkara oli jäänyt todella syvälle! Se melkein esti Taran hengityksen ja paniikki valtasi minut. Työnsin sormet syvälle Taran kurkkuun, mutta pala tunkeutui vain syvemmälle ja Tara alkoi oksentamaan kelta-valkoista vaahtoa ihan kamalia määriä... Makkaranpala ei meinannut millään irrota, mutta työnsin sormet vielä kerran niin syvälle, että sain Taran oksentamaan sen pois. Olin niin peloissani ja järkyttynyt, pelkäsin, että tuo kuolee käsiini. :( Pitäisi varmaan opiskella koirien ensiavusta pari asiaa, etenkin tuon tukehtumisen suhteen... Ei kai koiraa kuitenkaan voi opettaa vähemmän ahneeksi millään tavalla.
Ensin Tara oli syömässä purukengästä jotain palasta, joka juuttui sitten ikävästi neidin kurkkuun, kun Tara yritti nielaista sitä Neldan lähestyessä. Sain laittaa sormet tosi syvälle Taran kitaan ja vetää kengänpalan pois sieltä, kun neiti meni tosi vaikeaksi ja nieleskeli hulluna, kun ruuanpalanen jäi sinne. No, se saatiin onneksi pois melko vähällä vaivalla.
Myöhemmin Tara sitten nappasi Tonilta lenkkimakkaran kantapalan (ei edes mikään super iso pala) ja nielaisi sen kokonaisena... Tara meni taas todella vaikeaksi ja nieleskeli kamalasti. Kurkkasin Taran suuhun ja lenkkimakkara oli jäänyt todella syvälle! Se melkein esti Taran hengityksen ja paniikki valtasi minut. Työnsin sormet syvälle Taran kurkkuun, mutta pala tunkeutui vain syvemmälle ja Tara alkoi oksentamaan kelta-valkoista vaahtoa ihan kamalia määriä... Makkaranpala ei meinannut millään irrota, mutta työnsin sormet vielä kerran niin syvälle, että sain Taran oksentamaan sen pois. Olin niin peloissani ja järkyttynyt, pelkäsin, että tuo kuolee käsiini. :( Pitäisi varmaan opiskella koirien ensiavusta pari asiaa, etenkin tuon tukehtumisen suhteen... Ei kai koiraa kuitenkaan voi opettaa vähemmän ahneeksi millään tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti