Kaiken maailman menoa

Pakko hehkuttaa, kun tutkimus-/ruuanhakuretki meni niin hyvin. :) Käytiin siis Nebun kanssa tänään Itäkeskuksessa hakemassa karvasille ruokaa sekä Neldalle isompi panta. Tarttuipa mukaan myös kuivattu sian saparo, kun Nelda varasti sen laatikosta myyjän silmien alla enkä kehdannut laittaa takaisin.

Nelda oli ihan älyttömän reipas lapsi ihmisvilinässä. <3 Välillä häntä saattoi laskeutua hetkellisesti, mutta pääasiassa pujoteltiin ihmisten lomitse sikari pystyssä. Tuli haisteltua niin lapsia, vanhuksia pyörätuolissa kuin spurguakin. :D Ei tehnyt Neldalle edes tiukkaa, vaikka hää ei ryntääkään avosylin halaamaan kaikkia vieraita. Mieluummin random ihmisiin neutraalisti/välinpitämättömästi suhtautuva koira kuin arka sellainen kuitenkin (sori Tara!). :)

Nelda 12 vko eli 3 kk

Tänään 29.3. Neldanen täytti 3 kuukautta. :) Juhlimme "rajapyykin" ylittämistä käymällä Neldan ensimmäisellä eläinlääkärireissulla rokotuksia hakemassa. Nelda sai siis perusrokotteet + rokotteen kennelyskää vastaan (vai onko se aina ollut perusrokotteisiin kuuluva?). 

Eläinlääkäri oli oikein mukava. Hän kuunteli sydämen ja kopeloi Neldan päästä varpaisiin ja kaikki oli ok. Nelda suhtautui tilanteeseen aika neutraalisti. Eihän rakastanut eläinlääkäriä, mutta ei pelännytkään. Jostain syystä pöydällä seisominen oli vähän jännää. Rokote meni niskanahkaan suht kivuttomasti lapsen syödessä naksuja. Pentuja on helppo huijata. :D

 Nyt 3 kuukauden ikäisenä Nelda painoi eläinlääkärillä 2,9 kg. Kotimittauksella saatiin eilen 3,1 kg, mutta muistaakseni Nelda oli juuri syönyt hetkeä ennen. Säkä on tällä hetkellä noin 26,5 cm eli taitaa tyttönen hujahtaa minishelttiä isommaksi... Tapasin toisaalta kotiinmenomatkalla ilmeisesti colliekasvattajan ja hän vähän tykkäsi, että Neldan kasvupatit eivät kyllä ole kauhean isot. Paha siis sanoa mitään, en minä ainakaan osaa noita kasvupatteja verrata. :) Nelda oli hänen mielestään kaunisilmeinen pentu, en väitä vastaan. <3

Shelttilöisiä ja pientä stressiä

Olimme Maijun, Ledin ja Javan kanssa ulkoilemassa torstaina täällä meillä päin Tullisaaren-ulkoilupuistossa. Montaa tuntia ei ehditty tallustamaan, kun Maijun piti olla 17:30 koulutuksissa, mutta kuulemma tuli paljon hyviä kuvia tuolta reissulta! Laitan tähän "maistiaiseksi" digipokkarillani ottamia kuvia, myöhemmin saan Maijulta hänen kunnon kamerallaan otettuja. :)

Ensin Traan ja Neldan touhuiluja. :D Isosisko halaa pikkusiskoa. <3

 

Taralla oli lenkin aikana kovasti asiaa! Ohi menneelle kultsullekin piti jotain ujeltaa.

 

Tämä kuva naurattaa minua kamalasti jostain syystä. :D Jotenkin niin kaoottinen; Lettu juoksee päin iloinen ilme naamallaan, Nelda sinkoilee vähän minne sattuu ja Java on skarppina. Harmi, ettei Tara päässyt tähän kimppakuvaan.

Tara ihmettelee kaula pitkänä Ledin aivoituksia.

Java opettaa "ällölle" lapsoselle tapoja. :) Nelda tykkäsi jostain syystä kovasti Javan härnäämisestä, mutta onneksi Java ei pannut pahakseen vaan tytöt leikkivät myös (tai ehkä Javan puolesta se oli enemmän leikki-komentelua).

Loppuun vielä söpöstelykuva, jossa Nelda esittelee myös uuden nimilaattansa. :)

Sitten stressinaiheista... Lupasin alunperin itselleni, etten alkaisi stressaamaan turhia Neldan koon puolesta. Meistä ei ole tulossa himoagilitaajia tai -näyttelyttäjiä, joten Neldan koolla ei olisi mitään väliä, mutta tahtoisin niin kovasti pienen sheltin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tyttönen on kasvamassa kovaa vauhtia, veljenkin koon ohi ollaan jo menty. Graah, vaikea suhtautua tähän, lähinnä omista oikuistani on kuitenkin kyse. Tara kun on jo tuollainen iso mörssäri niin ei toista samanlaista haluaisi. Voihan tuo Neldan kasvu vielä tuosta hidastuakin niin että neiti jää hyvänkokoiseksi (sallittu säkä nartuilla muistaakseni 35 cm ja +-2,5 sentin poikkeamat sallittuja). Pitää vaan toivoa parasta, ihana tyttönen hän on silti, vaikka kasvaisi 50-säkäiseksi. :)

Nelda 11 vko

Tänään jälleen ihan pikapäivitys Neldan kasvusta, kuvat tyttösestä laitan varmaan vasta huomenna. :) Eli tänään 22.3. Neldalla säkäkorkeus näytti hyvin epämääräiset 25,6 cm ja painoa 2,7 kg. Näyttäisi kovasti siltä, että tuota painoa tulee aika tasaset 400 g viikossa lisää. :D Säkäkorkeuden lisääntyminen taas heittelee, mutta about ~1,7 cm sitä näyttäisi viikossa tulevan. Voi, kun Neldanen jäisi pikkuruiseksi.

Ensi viikolla Neldalla onkin sitten ohjelmassa rokotukset, pitää aika vielä varata. Tänään annettiin matokuurin viimeinen tabletti, yllättävän helposti ne menivät alas. Nelda nyt kuitenkin on tuollainen, joka maistelee ihan kaikkea. :)

Ulkona on nyt viimeaikoina sää kovasti vaihdellut loskan ja lumen välillä... Nelda ei tykkää yhtään loskasta ja neiti usein istuttaakin pienen peppunsa maahan eikä halua liikkua mihinkään ja katselee meitä surkealla ilmeellä. Vähän, kun lasta kuitenkin maanittelee, niin kyllähän se neiti sieltä tulee. :) Sulaisi nyt äkkiä kaikki jää ja lumi pois ja tulisi kevät! En malta odottaa, mitä Nelda tuumaa kevään ensimerkeistä, Tarallehan ne ovat seitsemän vuoden kokemuksella jo aika tuttua kauraa. ;)

Lisätääs nyt noita maanantaisia kuvia tyttösestä.

Nelda 11 viikkoa. Malli on vähän hassunnäköinen tuossa seisontakuvassa ja raejuustoakin on nenän päällä. :D

Vertailun vuoksi vielä Nelda maanantaina (vasen) ja Nelda ensimmäisenä päivänä luonamme (oikea). Mihin miun pikkupyörylä on mennyt? :) Neiti alkaa oikeasti jo muistuttamaan shelttiä!

Shelttiseura tekee terää

Ihan superpikapäivitys vaan... Pakko sen verran hehkuttaa, että vaikka Nelda näyttää muuten kavahtavan kovia, yllättäviä ääniä, ei neiti kuitenkaan tänään lenkillä pelännyt _ollenkaan_, vaikka Santahaminassa jysäyteltiin ihan olan takaa! Ensimmäisen pamauksen kuullessaan Nelda pysähtyi kuuntelemaan, mutta jatkoi matkaansa reippaasti hetken ihmeteltyään. :)

Tarastakin pakko kertoa sananen; neiti sekoili tänään lenkillä ihan urakalla (sai hepuleita ainakin kaksi kertaa!), vaikka ei ole saanut niitä oikeasti vuosiin. Harvinaista herkkua siis, taitaa Neldan seura tehdä hyvää rouvalle. Niin ihanasti leikkivät tänään läheisessä ulkoilupuistossa (Tullisaaressa) että sydäntä ihan lämmitti. <3 Muutenkin tosi kiva lenkki, kun ketään ei tullut vastaan ja koirat saivat hurvitella reilun tunnin vapaana. Normaalisti pitää olla ottamassa vähän väliä kiinni. Ehkäpä loska on karkoittanut muut ulkoilijat.

Viimeviikkonen kuva, mutta eipä meno ole muuttunut. :) Bestikset.

Pennunpalleroisia jälleen sekä pari läheltä piti -tilannetta

Osallistuimme taas eilen keskiviikkona Neldan kanssa pentutouhupäivään. Meidän lisäksemme mukana olivat chihutyttö 3kk, chihupoika 5kk (?) sekä westiepoika 5kk. Nelda oli suureksi ilokseni taas tosi reipas muiden pentujen kanssa, vaikka olikin porukan nuorin. Aulatilassa tyttönen oli kyllä kauhusta kankeana, kun odottelimme, että edelliset isompien pentujen touhupäivään osallistujat päättävät oman vuoronsa. Nelda pelkäsi kamalasti oven takaa kuuluvia ääniä, etenkin haukahduksia. Olen pyrkinyt edelleen siedättämään tyttöä haukkumista kohtaan, mutta kunnon edistymistä ei ole havaittavissa... Olisikohan se ihan kamalan väärin tehty, jos veisin Neldan vaikka agikentän laidalle katselemaan kisoja tms., missä haukuttaisiin olan takaa? Jaksaisiko pentu pelätä koko ajan vai "unohtaisiko" se jossain vaiheessa edes olevansa haukkujien keskellä? Tässäpä pohtimista...

Olen treenaillut Neldan kanssa viimeaikoina hieman kontaktia ja luoksetuloa, istumista sekä maahanmenoa. Eivät nuo vielä täydellisesti suju, mutta etenkin neidin luoksetulosta olen ylpeä. Otimme pentutouhupäivässä luoksetuloa ensin niin, että matka oli lyhyempi (n. 3m) ja sitten pidempänä (n. 6m). Nelda juoksi kutsustani tosi nopeasti luokseni ja kävi vielä istahtamaan eteeni, kuten kunnon tokokoiran kuuluu. :D Nebulasta tuskin tulee mitään himotokoilijaa omistajan saamattomuuden vuoksi, mutta viime aikoina mielessäni on kovasti pyörinyt edes TK1 hankkiminen. Saas nähdä, miten onnistun tuon ääniarkuuden pois opettamisessa, saattaa muuten tulla muutama mutka matkaan "tokouralle".

Sitten Tara-ahmatista... Tuossa muutama päivä sitten meinasi käydä todella huonosti, kun Taran ahneus on taas lisääntynyt pennun tulon myötä. Ainoana koirana ollessaan neiti on myös ollut perso ruualle, mutta tuon pennun kanssa tuntuu homma välillä menevän ihan sairaalloisiin mittoihin, tyyliin "en edes pureskele, pakko nielaista kokonaisena, ettei toi kakru saa tätä!".

Ensin Tara oli syömässä purukengästä jotain palasta, joka juuttui sitten ikävästi neidin kurkkuun, kun Tara yritti nielaista sitä Neldan lähestyessä. Sain laittaa sormet tosi syvälle Taran kitaan ja vetää kengänpalan pois sieltä, kun neiti meni tosi vaikeaksi ja nieleskeli hulluna, kun ruuanpalanen jäi sinne. No, se saatiin onneksi pois melko vähällä vaivalla.

Myöhemmin Tara sitten nappasi Tonilta lenkkimakkaran kantapalan (ei edes mikään super iso pala) ja nielaisi sen kokonaisena... Tara meni taas todella vaikeaksi ja nieleskeli kamalasti. Kurkkasin Taran suuhun ja lenkkimakkara oli jäänyt todella syvälle! Se melkein esti Taran hengityksen ja paniikki valtasi minut. Työnsin sormet syvälle Taran kurkkuun, mutta pala tunkeutui vain syvemmälle ja Tara alkoi oksentamaan kelta-valkoista vaahtoa ihan kamalia määriä... Makkaranpala ei meinannut millään irrota, mutta työnsin sormet vielä kerran niin syvälle, että sain Taran oksentamaan sen pois. Olin niin peloissani ja järkyttynyt, pelkäsin, että tuo kuolee käsiini. :( Pitäisi varmaan opiskella koirien ensiavusta pari asiaa, etenkin tuon tukehtumisen suhteen... Ei kai koiraa kuitenkaan voi opettaa vähemmän ahneeksi millään tavalla.

Nelda 10 vko ja kolmen kopla

Tänään 15.3. Nelda täytti tasan 10 viikkoa. Painoksi mittasin 2,3 kiloa ja säkä oli (jälleen) epämääräiset 24,1 senttiä. :) Kyllä neiti kovaa vauhtia selvästi kasvaa, vaikkei sitä itse meinaakaan millään huomata. "Juhlimme" Nebun 10 viikon rajapyykin ylittämistä menemällä Itäkeskukseen ihmettelemään maailmanmenoa, sitä ennen oltiin käyty molempien tyttöjen kanssa läheisellä kentällä juoksentelemassa (Taralla oli hieman rajut otteet leikissä niin ei oltu kauaa). Itiksestä (käytiin 4Petsissä ja Stockalla) mukaan tarttu pikku-kongi sekä paljon herkkuja (sekä Taralle että Neldalle). Nelda oli taas tosi reipas, vaikka välillä pikkasen jännittikin välillä. Ihmiset ihmettelivät neitiä kovasti ja silittäjiä riitti pikkulapsista vanhempiin taapertajiin. Neiti otti ihmiset hyvin vastaan, ei mitenkään yli-innokkaasti, mutta rauhallisesti heitä haistellen. Nelda antoi myös silittää itseään ja erään pikkutytön halata. :) Kyseinen tyttö (~7v.) opetti Neldalle eläinkaupassa myös tassun antamista, mutta se ei lähtenyt vielä sujumaan. :D

Lauantaina olimme (minä, Tara, Nelda ja Toni) siskoni ja hänen poikaystävänsä luona kylässä. Teimme ruokaa ja katselimme leffaa koirien kera. Seuraavaksi reissulta hieman kuvia. 

Tässä on siskoni Tintti-koira alias Tiiti. Tintti on hyvin hyvin hyvin sekarotuinen, mutta terrieriä hänessä ainakin on... Tintin resuinen ulkomuoto saa ihmiset aina ihastelemaan neitiä, etenkin Tintin silmät ovat tosi sympaattiset, kun neiti ihmettelee tapahtumia kulmakarvojensa alta. :) Tintti on kärsinyt vaikeasta eroahdistuksesta jo jonkin aikaa, ja aina välillä tilanne näyttää parantuneen. Nyt Tintillä on eroahdistukseen lääkitys, jonka vaikutuksia seurataan tarkkaavaisesti.

Siskollani on myös pari kappaletta kaneja, Pippuri-tyttö (edessä) ja Rocky-poika (takana). Pippuri taisi olla jonkin sortin hermeliiniristeytys ja Rocky puolestaan leijonaharjasristeytys.  Nelda ei kiinnittänyt pupuihin kamalasti huomiota, mutta kun neiti ne viimein äkkäsi, niin pientä "buhittelua" alkoi kuulumaan (sellaista epävarman koiran hiljaista "buh buh buh" -haukkua).

Loppuun vielä kolmen koplasta pari kuvaa. :D

Kuvakollaasi tältä päivältä

Päivittelen tänne nyt kuvapläjäyksen tästä päivästä, kun ystäväni tuli kameroineen kuvailemaan Taraa ja Neldaa. Kerrankin saatiin hyviä liikekuvia, kun ei tuolla pokkarin rämällä mitään irtoa. :D Toinenkin kaverini oli tänään kylässä. Häntä tulee harvemmin nähtyä, mutta onneksi Nebula otti hänet kuitenkin erinomaisesti vastaan. Tara vähän haukkui ja luimuili, mutta kun neiti ymmärsi, että tuttu ihminenhän tuo on, niin Tara liimautui kaveriini ja nuoli häntä koko ajan. :)

Hyviä kuvia on vaikka kuinka paljon, mutta valitsen tähän nyt vain osan... ehkä laitan myöhemmin lisää.

Neldan korvat repsottavat vähän minne sattuu, mutta eivät ole ainakaan pystyyn nousemassa. Voi, kun pysyisivät tuollaisina... En haluaisi alkaa liimailemaan tms., mutta toista pystykorvaistakaan shelttiä en välttämättä tahtoisi. Eihän noilla korvilla ole mitään väliä, jos koira on muuten ihana ja mieluinen, mutta minusta nuo korvat ovat tärkeä osa shelttiläisten ilmettä!

Nelda on päässyt hyvin ihmislihan makuun meillä vietetyn kahden viikon aikana. :D

Ja sitten ulkoilukuvia. Käytiin kaverien + Tonin kanssa juoksuttamassa noita läheisellä kentällä ja uskalsin vasta nyt pitää Neldaa kunnolla irti... Mitä olen oikein pelännyt? Eihän tuo ole mihinkään karkaamassa! Ehkä Taran pentuajan pelokkuus sai minut varuilleen, sillä Tara olisi pelästyessään lähtenyt kyllä juoksemaan suuna päänä karkuun. Toisella oli niin kivaa punaisessa, kaverin neulomassa villapusakassa. :D

Tara sai saaliiksi Tonin hanskan. Nelda odottaa sopivaa hetkeä ja...

...hyökkää! Tara taas ei ole moksistaan, kunhan "lesoilee" hanskallaan. :D

Heinäsirkka yrittää juosta ison möhkön kiinni.

Tara näyttää jotenkin ilkikuriselta, kun pieni ei ole niin nopea ja hällä on hanska.

Ja loppuun vielä pikkumummokoira nutussaan. <3

Pennunpalleroisia

Olimme Neldan kanssa tosiaan keskiviikkona Koirakoulu Silkkitassun järjestämässä pentutouhupäivässä Helsingin Pitäjänmäessä. Matka kesti parilla eri bussilla paikan päälle tunnin, itse touhupäivä kesti myös tunnin ja paluumatka olikin sitten jo vähän pidempi (klo. 21 jälkeen yksi bussi ei enää mennyt...), joten on sanomattakin selvää, että kyllä tuon yli 3-tuntisen reissun jälkeen oltiin molemmat ihan poikki. :D No, ainakin tuli treenattua kunnolla julkisissa olemista (bussit, metro)!

Reissu oli kyllä erittäin kannattava. Meidän lisäksemme touhupäivään osallistui 14-viikkoinen chihu (uros), yli 6 kuukautta vanha chihu (uros), 5 kuukautta vanha havannankoira (narttu) sekä 11-viikkoinen lagotto (narttu). Kun saavuimme Neldan kanssa paikalle vähän liian ajoissa (yli puoli tuntia, aika tavallista minulle, jos olen menossa vieraaseen paikkaan) jouduimme odottelemaan "aulassa". Siellä Nelda oli jotenkin ihan kamalan peloissaan ja mietinkin, että mitähän tästäkin reissusta tulee, kun lapsonen on jo nyt noin kauhusta kankeana. Välillä Nelda kuitenkin reipastui ja kulki häntä ja suostui leikkimäänkin. Pitää vaan muistaa olla itse rento ja huoleton.

Itse touhuhetken alkaessa ja muut pennut havaittuaan Nelda reipastui silmin nähden eikä aikaisemmasta arkailijasta ollut jälkeäkään. Oli muutenkin helpotus huomata, että muutkin pennut arastelivat alussa, ettei Nelda sentään ollut ainoa. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että vaikka Nebula olikin joukon nuorin, vaikutti se myös olevan rohkein. :) 6-kuukautinen chihupoikakaan ei tosin paljoa mistään hätkähtänyt, mutta hän onkin jo vähän vanhempi kaveri. Olin todella todella todella helpottunut, kun Nelda vaan käyskenteli, juoksenteli ja loikki ympäriinsä, epäröimättä muiden ihmisten (paikalla oli pari lastakin eikä Nelda pelännyt heitäkään, vaan meni syliin jne.) ja koirien keskellä! Kunnolla koiralapset eivät painineet, mutta jahtaamisleikkejä kyllä harrastettiin. Nelda tykkäsi juosta kovasti lagottoneidin perässä, mutta lagoton haukut saivat Neldan kyllä varuilleen. Haukkutreeniä siis jatkettava.

6 kuukautta vanha chihupoika kiinnostui kovasti Neldan tuoksusta. Poika ei oikein keskittynyt mihinkään muuhun kuin Neldan takamuksen nuuhkimiseen ja jahtaamiseen (alistaminen astumalla jne.), taisi vähän hällä hormonit hyrrätä. :) Onneksi ohjaajamme Jenni kuitenkin piti tiukkaa linjaa siitä, että koko homma ei saa mennä jahtaamiseksi ja alistamiseksi. Ei Nelda chihupojan lemmenosoituksista kyllä kamalasti pelästynyt, mutta kuitenkin. Chihupoika joutui olemaan suurimman osan ajasta hihnassa (valitettavasti) ja vaikka otin Neldan ohjaajan pyynnöstä välillä syliin, että poitsu voisi kiinnostua muista koirista, mutta ei kun ei. :) Mitenköhän hyvältä Nelda sitten tuoksuu urosten mielestä, kun neidillä alkaa juoksut, kun jo nyt oltiin noin kiinnostuneita..? Loppua kohden 14-viikkoinen (toinen) chihupoikakin keskittyi lähinnä Neldan takamuksen haistelemiseen ja seuraamiseen... Pojat, pojat. :)

Kaiken kaikkiaan odotan innolla ensi keskiviikon pentutouhupäivää. :) Toivottavasti sekin menee yhtä hyvin! 

Nelda 9 vko

Tänään 8.3. Nelda täyttää 9 viikkoa. Mittailin tuossa neidin säkäkorkeutta ja se näytti olevan tosi epävarmat 22,9 cm. :) Painoa Neldalla henkilövaa'an mukaan on 1,9 kiloa. En sitten tiedä, miten tarkkaan henkilövaaka näyttää noin kevyen lisäpainon (mittaan niin, että ensin käyn itse vaa'alla ja sitten Neldan kanssa yhdessä), mutta ihan mahdollinen paino tuo kyllä on. On se pieni vielä, vaikka pallo neidin rinnalla kutistuukin koko ajan.

Vertailukohtaa päivään, jolloin Nelda kotiutui 7vk ja 4pv ikäisenä. Vasemmalla neiti syömässä ensimmäistä ateriaansa ja oikealla kuva tältä päivältä. :)

Tällä viikolla Neldalla ainakin keskiviikkona ohjelmassa Koirakoulu Silkkitassun järjestämä pentutouhupäivä. Yritän myös viikonloppuna käydä taas vanhemmillani, jotta Nelda saa leikkiä äitini tipsujen kanssa. Eilenkin olimme siellä käymässä ja täytyy kyllä sanoa, että Nelda on aikamoinen pomo tipsuneitien keskuudessa. Tytöt näyttivät alistuvan ja jopa vähän pelkäävän Neldaa (?). En sitten tiedä, muuttuuko suhtautuminen, kun Nelda kasvaa eikä enää ole pentu ja tuoksu viattomalta pikkupennulta. Toisaalta äitini tipsut ovat tällä hetkellä 8-kuukautisia, joten nekin ovat vielä ihan lapsia. Kuvia laitan Sagasta ja Sannista + Neldan vierailusta siellä myöhemmin.

Tällä viikolla jatketaan myös Neldan totuttamista haukkumiseen. Yritetään käydä bussiajelulla ja vaikka Itäkeskuksessakin. Nebushkalla on vatsa ollut tänään vähän sekaisin, mutta toivotaan, että se menee ohi.

Vuf vuf vuf vuf vuf

Ollaan tässä Tonin kanssa huomattu, että Nelda pelkää tosissaan muiden koirien haukuntaa. Ulkonakin kaukaa kuuluva yksittäinen haukauhdus saa neidin varuilleen, mutta onneksi Nelda pystyy kuitenkin suht' nopeasti rentoutumaan ja unohtamaan kuulleensa tuon niin pelottavan äänen.

Olenkin nyt sitten tässä aamupäivällä soitellut YouTubesta random koiran haukuntaa, Nelda reagoi siihenkin selvästi pelokkaasti. Hieman se vaikuttaa jo kuitenkin rentoutuneen, kun soitin about 10 minuuttia putkeen haukkumista. Pitää vaan olla huomioimatta lapsosen pelokkuutta ja kehua, kun neiti on reippaana pelottavasta äänestä huolimatta.

Toivon syvästi, ettei tästä tulisi ongelmaa. Meillä on kuitenkin jonkin verran harrastussuunnitelmia tulevaisuuden varalle, mutta haukkumista (ja varmasti sen seurauksena muitakin koiria) pelkäävä harrastuskoira ei ole paras mahdollinen. No, ainakin omaksi iloksemme voitaisiin sitten harrastaa. :)

Ajattelinkin jo tuossa jossain vaiheessa, että miten ihmeessä olen saanut täydellisen pennun, joka ei pelkää mitään. :D Onhan se tavallaan hyväkin huomata, että Nelda ei tosissaan ole mikään "ylikoira" vaan ihan normaali pennunkoltiainen pelkoineen, ihmetyksenaiheineen ja riemuineenkin.

Loppuun vielä vauhdikas kuva Traan ja Nebulan leikistä. Näyttävät kyllä vähän mielenkiintoisilta ko. kuvassa, miun kaunottaret. :D

Jyrsijän ja rouvakoiran arkea

Nyt tulee päivityksiä kuvasien muodossa, kun niitä tuossa aikaisemmin lupailin.

Suurin osa kuvista on tosiaan tällaisia, kun Neldalla on kameran naru (joka laitetaan ranteen ympärille, ettei kamera putoa) -addiktio. Neiti syöksyy salamannopeasti narun kimppuun, ja lopputulos on liki aina tällainen. :D Mutta erityisesti tämä pieleen mennyt räpsy on jostain syystä tosi hauska, kun Nelda näyttää kovin aikuiselta sheltiltä tuossa. Selvästi huomaa, että lapsi on kasvanut kovasti, kun nokka on pidentynyt ja villapusero on pienempi. :) Kunhan kakrusta ei Taraa isompi kasvaisi kuitenkaan niin olisin tyytyväinen. :3

Plikat tulevat tosiaan mielestäni hyvin juttuun keskenään. Vaikka Taran ilme onkin tuossa kuvassa vähän kyrsiintynyt, niin kyllä minusta tuntuu, että pikkuneidin (leikki)seura on tervetullut lisä vanhan lössykän arkeen ja elämään! Joka päivä (ja ihanasti etenkin iltaisin...) Nelda vetää leikkihepuleita pitkin huoneistoa ja Tara seuraa ja urisee perässä. Sitten tytöt aina asettuvat johonkin kohtaan "painimaan" (ei sitä vielä voi oikein kunnon painiksi kutsua) ja hassunkuuloinen murina vaan kuuluu molempien suusta. Tarakin ihan heittää itsensä välillä leikkimiskutsuasentoon, mikä on rouvalta niin kuin omgomgomg-juttu, sillä eihän Tara sitä ikinä normaalisti kenellekään tee. :D Vaikka Neldan riekkuminen saattaa "vanhusta" välillä rasittaakin, eiköhän näistä sydänystävykset tule. Eihän ihmisen seura välttämättä kuitenkaan koskaan korvaa täydellisesti toisen koiraeläimen seuraa.

Vaikka Tara näyttääkin tässä kuvassa vanhalta ja raihnaiselta (taattua pokkarilaatua), kertoo tämä kuva kyllä hyvin meidän arjesta. :D Taran suussa oleva "kasvishammasharja" on tarkoitettu Neldalle, mutta niin tämäkin, kuin lukuisat muutkin Neldan herkut, päätyvät lopulta suursyömärin suihin. Välillä pitää ihan toppuutella rouvakoiraa, kun lapsen huomion vähänkin herpaantuessa tämä pullasuu varastaa herkut parempaan käyttöön, tai ainakin omasta mielestään. ;) Tuossakin kuvassa Taran ilme kertoo selvästi, että rouva luuli tuonkin herkun olevan hänelle tarkoitettu. Voi meidän keski-ikäistä. :)

Jättinokka ja pikkunokka.

Tässä kuvassa tulevat myös hyvin esiin koirien persoonat. Nelda on elementissään jyrsimenä ja kori saa kyytiä lapsosen leuoissa, kun taas Tara voivottelee taustalla nykynuorison tapoja ja kurittomuutta. :D Ei taida tosin rouva itse muistaa, että taisi hällekin maistua milloin mikin lapsena etenkin hampaiden vaihtuessa.

Colossus vs. Vinkuiita

Lähiaikoina luvassa todennäköisesti pelkkiä pikapäivityksiä, kun koulu ja koirat täyttävät päivän tällä hetkellä aika hyvin. :)

Mutta asiaan. Tara ja Nelda alkavat jo (mielestäni) tulemaan tosissaan juttuun keskenään. Tyttöjen vakileikiksi on tullut "nokkamiekkailu" Taran synttärilahjaksi saamassa pedissä. :D Kamala urina ja napsutus vaan kuuluu, kun Nelda näykkii Taraa joka puolelta ja rouva pyrkii sitten vastaamaan "pistoihin" haukkailemalla. Häntä heiluu molemmilla kovasti, odotan innolla, kun ilmat tästä lämpenevät ja tytöt pääsevät ulos kirmailemaan ja revittelemään. Kyllä Tara osaa myös kunnon jöötä pitää, jos kakru käy liian ärsyttäväksi. Mutta lempein ottein Tara kasvatti siskoni Tintti-koirastakin kelpo koiran, joten en Neldankaan tapauksessa epäile frouvan kasvatustaitoja. ;) Välillä kyllä pelkäsin jostain kumman syystä, että Tara haluaisi Neldalle pahaa, mutta näin ei todellakaan ole. Tara on maailman lempein ja kärsivällisin koira (paitsi silloin, kun on ruuasta kyse).

Harmillisesti ilmat ovat taas kylmenneet ja Neldan sisäsiisteyskasvatuksessa on tullut kovasti takapakkia. En kyllä ala vielä stressaamaan tuosta, kun lapsi on tosiaan vasta 8-viikkoinen. Pissat tulevat pääasiallisesti sisälle minne sattuu ja milloin sattuu (koko yön Nelda kyllä pidättää, mutta aamulla on sitten heti pisut lattialla/matolla/paperilla, ei siihen ehdi oikein edes vielä reagoimaan). Kakat on aika hyvin saatu ulos sihdattua, nyt kylmällä ilmalla siellä vaan ei viitsi kauaa olla, ettei tule virtsatietulehdusta tai pieni muuten kylmety.

Kouluni jatkui tosiaan tuossa tiistaina ja hyvin tytöt ovat pärjänneet poissaolessani (vaikkakin ti siskoni tulikin hoitamaan koiria klo. 10 jälkeen tänne ja tänään Toni oli jo klo. 12 aikaan kotona eli pitkiä poissaoloaikoja ei ole viel ollut eikä mielestäni tarvitsekaan). Pentuportti + lakana + peitto -kombo ovat pitäneet Neldan hyvin  portin oikealla puolella. Muuten voisin kyllä antaa tyttöjen olla samassa tilassa päivän, mutta Neldalla on taipumusta maistella ja natustella asioita ja siksi sähköjohdot ovat vaarana, vaikka niitä onkin peitetty ja Neldan pääsyä niille koitettu evätä. Ehkäpä tässä voisi jo muutaman viikon päästä miettiä portin pois jättämistä?

Tänään käytiin Neldan kanssa ajelemassa bussilla, istuskelemassa metroasemalla ja kaupan tuulikaapissa. Pitkään ei viitsitty olla, mutta tulipahan vähän ihmeteltyä asioita. Kaupassa Nelda tosin oli aika peloissaan, sillä ostoskärryt kolahtelivat niin kovasti ja neiti pelkää kovia ääniä. Toivottavasti lapsosesta ei tule paukkuarkaa, sillä asumme niin lähellä Santahaminaa, että varusmiesten ampumis- ja muut sotaharjoitukset saattavat olla paukkuaralla koiralle tuskaa. Ajattelin hiljalleen siedättää Neldaa koville, yllättäville äänille, eihän tässä ole suinkaan vielä toivoa menetetty. :)

Kuvia lisää myöhemmin.

Nelda 8 vko ja suuuuri maailma

 Ei voi kuin ihmetellä Taran ja Neldan pentuajan erilaisuutta. Eilen olimme Neldan kanssa vanhempieni luona tapaamassa äitini tipsuja Sagaa ja Sannia + siskoni Tintti-ärrierimixiä, joka oli siellä hoidossa. Alussa Neldaa pelotti kamalasti, kun nämä vieraat koirat tulivat valtoimenaan haistelemaan ja ihmettelemään pientä, mutta loppujen lopuksi Nelda kulki kuitenkin "sikari" eli siis häntä (:D) pystyssä koirajoukkion keskellä. Alkuarastelua ja pientä varovaisuutta lukuunottamatta vieraiden koirien treffaaminen meni siis loistavasti! Tara olisi kakruna saanut tuollaisesta varmaan elinikäiset traumat. Nelda keksi eilen myös haukkumisen ihanuuden ja komensi muita koiria parhaansa mukaan. Leikkimään eivät vielä innostuneet, pitää lapsen kasvaa hieman. :) Saas nähdä mitä neiti tuumaa, kun osallistumme 10.3. (sk:ltaan alle 25 cm) pentujen touhupäivään.

Tänään sitten, vapaapäiväni kunniaksi, olimme lapsosen kanssa Itäkeskuksessa tutkailemassa ja ihmettelemässä maailmaa. Jälleen kerran Nelda jännitti alussa aivan kamalasti ja mietinkin hetkisesti, oliko virhe tuoda näin pieni pentu tällaiseen paikkaan, mutta onneksi asiat kääntyivät parhain päin loppujen lopuksi. Menimme Neldan kanssa 4Petsiin etsimään hälle ja Taralle herkkuja ja uusia leluja, ja mukaan tosiaan tarttuikin vaikka mitä. Nelda tutkiskeli kauppaa innoissaan häntä pystyssä viipottaen ja asioita maistellen. Varastipa neiti alahyllystä minisen "kasvishammasharjankin" ja alkoi jäystämään sitä, kun huomioni hetkeksi herpaantui. :D Ostimme tietenkin sen loppujen lopuksi, mutta tällä hetkellä se taitaakin olla päätyneenä parempiin suihun eli Taran kitaan. 

Julkiset kulkuvälineet vähän jännittävät, mutta Nelda pystyy kuitenkin rentoutumaan niissä sen verran, että makupalat maistuvat ja unikin, jos niikseen tulee.

Eilen laittelin OmaKoiran kautta Neldasta omistajamuutoksen/-ilmoituksen (tai mikä lie se nyt onkaan...) ja tänään hankittiin lapselle Tapiolan vakuutus. Siinä tuli sitten vakuutusvirkailijan kanssa puheeksi Tarankin vakuutus (halusin Neldalle samanlaisen vakuutuspaketin kuin Tarallekin) ja Taran kuolemasta korvaus on enää tässä vaiheessa ~500e (ostohinta oli siis 700e ja vakuutus kattoi Taran ollessa nuorempi koko ostohinnan). Pointti siis oli, että tuntui jotenkin niin kamalan haikealta ja vähän surulliseltakin se, että vakuutustyyppienkin mielestä Tara alkaa olemaan vanhahko, kun luonnollisestihan henkikorvauksen määrä pienenee, kun koira vanhenee (aka vanhempi koira kuolee todennäköisemmin kuin nuori). Mutta tällaistahan tämä elämä vähän on. Onneksi Tara on kuitenkin pirtsakka keski-ikäinen vielä eikä tuollaisia kuolemisjuttuja pidä murehtia. :)

Nelda täytti tänään 1.3. tasan 8 viikkoa. Säkäkorkeus on edelleen 20 cm:ssä ja paino 2 kg:n hujakoilla. Ensi viikolla lukemat ovat kyllä jo hieman erilaiset. Pikkusen yritin katsekontaktin alkeita ja istumista opetella, mutta eipä siitä tullut oikein mitään. :D Nelda pyörii kuin mikäkin väkkärä... Ihan erilainen (taas...) pentu kuin Tara oli. Ehkäpä valo syttyy Neldan korvien välissä myöhemmin tällä viikolla. ;)

Yritin ottaa Neldasta jotain rakennekuvaa (pallo toimii koon mittarina), mutta eipä nuo kovin hyvin onnistuneet. Vaikea pitää tättähäärää paikoillaan! :D