Sään armoilla

Tänään olin Neldan kanssa jälleen näyttelykurssilla. Tämänkertainen tunti jäi valitettavasti (vai onneksi) hieman lyhyemmäksi, sillä lunta satoi reippaasti ja raaka tuuli puri luihin ja ytimiin. Päädyttiin siis yhteisymmärryksessä lopettamaan tunti tällä kertaa aikaisemmin (ainoastaan minä ja gordoninomistaja olimme paikalla), sormet olivatkin jo ihan tunnottomat ja Neldaakin palelsi.

Tarkastelimme tänään taas liikkeitä ja seisomista sekä koiria myös kopelointiin. Muut osiot menivät Neldalta ihan ok ottaen huomioon sääolosuhteet, mutta kopeloiminen oli kamalaa Nelda-raukan mielestä. Ohjaaja kopeloi koirat muutamaan otteeseen ja onneksi Neldalla meni toinen kerta hieman paremmin. Ohjaaja myös oli sitä mieltä, etteivät tuomarit välttämättä pistä lainkaan pahakseen, vaikka huomaavat koiran olevan arka. Kunhan tuomarit saavat koiran tutkittua vaivatta, pitäisi kaiken olla ok.

Nelda myös peeloili tänään menemällä välillä istumaan/makaamaan, vaikka olisi pitänyt seistä. En sitten tiedä, johtuiko tuo oikeasti kylmästä (kalju maha UÄ:n oton takia) vai onko tokojuttujen treenaaminen saanut Neldan tarjoamaan minulle istumista/maahanmenoa seisomisen sijasta. No, molempi pahempi. Pitää jatkaa seisomisen käskysanan vahvistamista, sama homma kyllä edessä myös istumisen ja maahanmenon kanssa.

Tara ja erityisesti Nelda olivat kovin innoissaan lumesta. Nelda veti hepuleita koko matkan ajan, kun taivalsimme kohti treenipaikkaa. Kylmyys ei näyttänyt tyttöstä siinä vaiheessa haittaavan, mutta 1,5 tunnin talsimisen jälkeen kodin häämöttäessä edessä, meni Nelda hieman hiljaisemmaksi. Ehkäpä lapsonen oli vain väsynyt, mikä on kyllä siinä mielessä hyvä, ettei Nelda tule herättelemään minua huvikseen tänä yönä niin kuin viime yönä kävi. :b