Lähdettiin eilen sitten koirien kanssa yölliselle treenille Ojankoon, kun viimekertainen vetämättömyys oli jäänyt kalvamaan mieleeni. Tällä kertaa Nelda jaksoikin paljon paremmin, kun oli vilpoisaa. Tehtiin ihan yksinkertaista radanpätkää (aita-pussi-aita-aita-putki) sekä vähän koklattiin puomia ilman hihnaa. Suureksi yllätyksekseni Nelda pysähtyi kontaktialueelle joka kerralla, jes. :) Nopeasti kyllä oppinut tuon, puomilla vauhtikin oli aika kova, mua ihan hirvitti. :D En tosin tiedä, onko puomin meno ilman hihnaa liian aikaista tähän vaiheeseen, mutta ainakin meni ilman ongelmia. Mitenhän sitä vielä varmistaisi, ettei Nelda loikkaa ylösmenokontaktia, jos tullaan oudosta kulmasta?
Videonpätkää eiliseltä (kannattaa laittaa äänet pois, ei ole kaunista kuultavaa :D).
Mietin, että meneekö Nelda tuossa laiskantuntuisesti jostain selvästä syystä, mitä en näe vai luulenko vain... Ehkä kyse on vielä suoritusepävarmuudesta ja mun osaamattomuudesta ohjaajana. :D Näyttää, ihan kuin Nelda kysyisi pussin jälkeen, et mitäs seuraavaks? Pitänee alkaa vähän kuumuttaa tyttöä ennen radalle menoa niin saadaan nopeutta!
Tokoakin tänään vähän treenattiin. Huomasin, että Nelda on alkanut ennakoimaan "kivasti" liikkeestä seisomista ja maahanmenoa eli ihan yllättäen kesken seuraamista Nelda menee joko maahan tai hidastelee ikään kuin pysähtyäkseen... mitenhän tästäkin selvitä? x)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti