Tänään sitten oltiin Kirkkonummen Veikkolassa mätsärissä luokassa pienet pennut. :) Ennen kuin meidän kehävuoromme alkoi, voivottelin, että mitenköhän saan tuon lapsosen ollenkaan asettumaan, kun Nelda oli jotenkin kauhean täpäkkänä koko ajan haukkumassa ja tekemässä mitä lystää. Kontaktia ei ollut nimeksikään. :D
No, parikilpailussa saatiinkin sitten sininen nauha, mitä osasin kyllä odottaa. Nelda pelkäsi jostain syystä tuomaria hirveästi eikä meinannut antaa koskea ollenkaan. : / Täytyy jollain ilveellä alkaa tuotakin treenaamaan, ei vaan yhtään ole hajua, miten sen tekisi... En mä oikein viitti kadulla alkaa vierailta kyselemään, voitko kopeloida mun koiraani.
Sinisten kisassa sitten Nelda tsemppasikin hirveästi ja kunnon kontakti ja iloinen esiintyminen löytyi. Neiti tuijotti minua suht tiiviisti ja seistäkin jaksettiin hienosti. Tuli kyllä suurena yllätyksenä, että Neldan esiintyminen meni niin nappiin, että saatiin sinisten pentujen ykköspalkinto! Lähdin ihan suu auki kehästä, kun ajattelin alun alkaen, ettei me tulla ollenkaan sijoittumaan, kun Nelda pelkäsi tuomaria ja ollaan treenattu vasta niin vähän aikaa. Ykkösruusukkeen ja pokaalin lisäksi saatiin myös iso ruokapönttö, johon Nelda rakastui ensisilmäyksellä.
BIS-kehässä Nelda oli ihan muissa maailmoissa ja haikaili ruokapöntön perään, kun olisi pitänyt vielä jaksaa esiintyä. Jos näyttelyistä meinataan innostua, niin pitää kyllä treenata tuota "kestävyyttäkin", sillä loppua kohti Nelda alkaa mennä ihan mahdottomaksi. Maata vaan haistellaan ja puuhaillaan omiaan. Oon kyllä niin ylpeä tosta tytöstä, ei meillö varmaan enää koskaan näin hyvin mene, mutta olipahan meilläkin tähtihetkemme. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti