Kaiken maailman menoa

Pakko hehkuttaa, kun tutkimus-/ruuanhakuretki meni niin hyvin. :) Käytiin siis Nebun kanssa tänään Itäkeskuksessa hakemassa karvasille ruokaa sekä Neldalle isompi panta. Tarttuipa mukaan myös kuivattu sian saparo, kun Nelda varasti sen laatikosta myyjän silmien alla enkä kehdannut laittaa takaisin.

Nelda oli ihan älyttömän reipas lapsi ihmisvilinässä. <3 Välillä häntä saattoi laskeutua hetkellisesti, mutta pääasiassa pujoteltiin ihmisten lomitse sikari pystyssä. Tuli haisteltua niin lapsia, vanhuksia pyörätuolissa kuin spurguakin. :D Ei tehnyt Neldalle edes tiukkaa, vaikka hää ei ryntääkään avosylin halaamaan kaikkia vieraita. Mieluummin random ihmisiin neutraalisti/välinpitämättömästi suhtautuva koira kuin arka sellainen kuitenkin (sori Tara!). :)

Nelda 12 vko eli 3 kk

Tänään 29.3. Neldanen täytti 3 kuukautta. :) Juhlimme "rajapyykin" ylittämistä käymällä Neldan ensimmäisellä eläinlääkärireissulla rokotuksia hakemassa. Nelda sai siis perusrokotteet + rokotteen kennelyskää vastaan (vai onko se aina ollut perusrokotteisiin kuuluva?). 

Eläinlääkäri oli oikein mukava. Hän kuunteli sydämen ja kopeloi Neldan päästä varpaisiin ja kaikki oli ok. Nelda suhtautui tilanteeseen aika neutraalisti. Eihän rakastanut eläinlääkäriä, mutta ei pelännytkään. Jostain syystä pöydällä seisominen oli vähän jännää. Rokote meni niskanahkaan suht kivuttomasti lapsen syödessä naksuja. Pentuja on helppo huijata. :D

 Nyt 3 kuukauden ikäisenä Nelda painoi eläinlääkärillä 2,9 kg. Kotimittauksella saatiin eilen 3,1 kg, mutta muistaakseni Nelda oli juuri syönyt hetkeä ennen. Säkä on tällä hetkellä noin 26,5 cm eli taitaa tyttönen hujahtaa minishelttiä isommaksi... Tapasin toisaalta kotiinmenomatkalla ilmeisesti colliekasvattajan ja hän vähän tykkäsi, että Neldan kasvupatit eivät kyllä ole kauhean isot. Paha siis sanoa mitään, en minä ainakaan osaa noita kasvupatteja verrata. :) Nelda oli hänen mielestään kaunisilmeinen pentu, en väitä vastaan. <3

Shelttilöisiä ja pientä stressiä

Olimme Maijun, Ledin ja Javan kanssa ulkoilemassa torstaina täällä meillä päin Tullisaaren-ulkoilupuistossa. Montaa tuntia ei ehditty tallustamaan, kun Maijun piti olla 17:30 koulutuksissa, mutta kuulemma tuli paljon hyviä kuvia tuolta reissulta! Laitan tähän "maistiaiseksi" digipokkarillani ottamia kuvia, myöhemmin saan Maijulta hänen kunnon kamerallaan otettuja. :)

Ensin Traan ja Neldan touhuiluja. :D Isosisko halaa pikkusiskoa. <3

 

Taralla oli lenkin aikana kovasti asiaa! Ohi menneelle kultsullekin piti jotain ujeltaa.

 

Tämä kuva naurattaa minua kamalasti jostain syystä. :D Jotenkin niin kaoottinen; Lettu juoksee päin iloinen ilme naamallaan, Nelda sinkoilee vähän minne sattuu ja Java on skarppina. Harmi, ettei Tara päässyt tähän kimppakuvaan.

Tara ihmettelee kaula pitkänä Ledin aivoituksia.

Java opettaa "ällölle" lapsoselle tapoja. :) Nelda tykkäsi jostain syystä kovasti Javan härnäämisestä, mutta onneksi Java ei pannut pahakseen vaan tytöt leikkivät myös (tai ehkä Javan puolesta se oli enemmän leikki-komentelua).

Loppuun vielä söpöstelykuva, jossa Nelda esittelee myös uuden nimilaattansa. :)

Sitten stressinaiheista... Lupasin alunperin itselleni, etten alkaisi stressaamaan turhia Neldan koon puolesta. Meistä ei ole tulossa himoagilitaajia tai -näyttelyttäjiä, joten Neldan koolla ei olisi mitään väliä, mutta tahtoisin niin kovasti pienen sheltin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tyttönen on kasvamassa kovaa vauhtia, veljenkin koon ohi ollaan jo menty. Graah, vaikea suhtautua tähän, lähinnä omista oikuistani on kuitenkin kyse. Tara kun on jo tuollainen iso mörssäri niin ei toista samanlaista haluaisi. Voihan tuo Neldan kasvu vielä tuosta hidastuakin niin että neiti jää hyvänkokoiseksi (sallittu säkä nartuilla muistaakseni 35 cm ja +-2,5 sentin poikkeamat sallittuja). Pitää vaan toivoa parasta, ihana tyttönen hän on silti, vaikka kasvaisi 50-säkäiseksi. :)

Nelda 11 vko

Tänään jälleen ihan pikapäivitys Neldan kasvusta, kuvat tyttösestä laitan varmaan vasta huomenna. :) Eli tänään 22.3. Neldalla säkäkorkeus näytti hyvin epämääräiset 25,6 cm ja painoa 2,7 kg. Näyttäisi kovasti siltä, että tuota painoa tulee aika tasaset 400 g viikossa lisää. :D Säkäkorkeuden lisääntyminen taas heittelee, mutta about ~1,7 cm sitä näyttäisi viikossa tulevan. Voi, kun Neldanen jäisi pikkuruiseksi.

Ensi viikolla Neldalla onkin sitten ohjelmassa rokotukset, pitää aika vielä varata. Tänään annettiin matokuurin viimeinen tabletti, yllättävän helposti ne menivät alas. Nelda nyt kuitenkin on tuollainen, joka maistelee ihan kaikkea. :)

Ulkona on nyt viimeaikoina sää kovasti vaihdellut loskan ja lumen välillä... Nelda ei tykkää yhtään loskasta ja neiti usein istuttaakin pienen peppunsa maahan eikä halua liikkua mihinkään ja katselee meitä surkealla ilmeellä. Vähän, kun lasta kuitenkin maanittelee, niin kyllähän se neiti sieltä tulee. :) Sulaisi nyt äkkiä kaikki jää ja lumi pois ja tulisi kevät! En malta odottaa, mitä Nelda tuumaa kevään ensimerkeistä, Tarallehan ne ovat seitsemän vuoden kokemuksella jo aika tuttua kauraa. ;)

Lisätääs nyt noita maanantaisia kuvia tyttösestä.

Nelda 11 viikkoa. Malli on vähän hassunnäköinen tuossa seisontakuvassa ja raejuustoakin on nenän päällä. :D

Vertailun vuoksi vielä Nelda maanantaina (vasen) ja Nelda ensimmäisenä päivänä luonamme (oikea). Mihin miun pikkupyörylä on mennyt? :) Neiti alkaa oikeasti jo muistuttamaan shelttiä!

Shelttiseura tekee terää

Ihan superpikapäivitys vaan... Pakko sen verran hehkuttaa, että vaikka Nelda näyttää muuten kavahtavan kovia, yllättäviä ääniä, ei neiti kuitenkaan tänään lenkillä pelännyt _ollenkaan_, vaikka Santahaminassa jysäyteltiin ihan olan takaa! Ensimmäisen pamauksen kuullessaan Nelda pysähtyi kuuntelemaan, mutta jatkoi matkaansa reippaasti hetken ihmeteltyään. :)

Tarastakin pakko kertoa sananen; neiti sekoili tänään lenkillä ihan urakalla (sai hepuleita ainakin kaksi kertaa!), vaikka ei ole saanut niitä oikeasti vuosiin. Harvinaista herkkua siis, taitaa Neldan seura tehdä hyvää rouvalle. Niin ihanasti leikkivät tänään läheisessä ulkoilupuistossa (Tullisaaressa) että sydäntä ihan lämmitti. <3 Muutenkin tosi kiva lenkki, kun ketään ei tullut vastaan ja koirat saivat hurvitella reilun tunnin vapaana. Normaalisti pitää olla ottamassa vähän väliä kiinni. Ehkäpä loska on karkoittanut muut ulkoilijat.

Viimeviikkonen kuva, mutta eipä meno ole muuttunut. :) Bestikset.

Pennunpalleroisia jälleen sekä pari läheltä piti -tilannetta

Osallistuimme taas eilen keskiviikkona Neldan kanssa pentutouhupäivään. Meidän lisäksemme mukana olivat chihutyttö 3kk, chihupoika 5kk (?) sekä westiepoika 5kk. Nelda oli suureksi ilokseni taas tosi reipas muiden pentujen kanssa, vaikka olikin porukan nuorin. Aulatilassa tyttönen oli kyllä kauhusta kankeana, kun odottelimme, että edelliset isompien pentujen touhupäivään osallistujat päättävät oman vuoronsa. Nelda pelkäsi kamalasti oven takaa kuuluvia ääniä, etenkin haukahduksia. Olen pyrkinyt edelleen siedättämään tyttöä haukkumista kohtaan, mutta kunnon edistymistä ei ole havaittavissa... Olisikohan se ihan kamalan väärin tehty, jos veisin Neldan vaikka agikentän laidalle katselemaan kisoja tms., missä haukuttaisiin olan takaa? Jaksaisiko pentu pelätä koko ajan vai "unohtaisiko" se jossain vaiheessa edes olevansa haukkujien keskellä? Tässäpä pohtimista...

Olen treenaillut Neldan kanssa viimeaikoina hieman kontaktia ja luoksetuloa, istumista sekä maahanmenoa. Eivät nuo vielä täydellisesti suju, mutta etenkin neidin luoksetulosta olen ylpeä. Otimme pentutouhupäivässä luoksetuloa ensin niin, että matka oli lyhyempi (n. 3m) ja sitten pidempänä (n. 6m). Nelda juoksi kutsustani tosi nopeasti luokseni ja kävi vielä istahtamaan eteeni, kuten kunnon tokokoiran kuuluu. :D Nebulasta tuskin tulee mitään himotokoilijaa omistajan saamattomuuden vuoksi, mutta viime aikoina mielessäni on kovasti pyörinyt edes TK1 hankkiminen. Saas nähdä, miten onnistun tuon ääniarkuuden pois opettamisessa, saattaa muuten tulla muutama mutka matkaan "tokouralle".

Sitten Tara-ahmatista... Tuossa muutama päivä sitten meinasi käydä todella huonosti, kun Taran ahneus on taas lisääntynyt pennun tulon myötä. Ainoana koirana ollessaan neiti on myös ollut perso ruualle, mutta tuon pennun kanssa tuntuu homma välillä menevän ihan sairaalloisiin mittoihin, tyyliin "en edes pureskele, pakko nielaista kokonaisena, ettei toi kakru saa tätä!".

Ensin Tara oli syömässä purukengästä jotain palasta, joka juuttui sitten ikävästi neidin kurkkuun, kun Tara yritti nielaista sitä Neldan lähestyessä. Sain laittaa sormet tosi syvälle Taran kitaan ja vetää kengänpalan pois sieltä, kun neiti meni tosi vaikeaksi ja nieleskeli hulluna, kun ruuanpalanen jäi sinne. No, se saatiin onneksi pois melko vähällä vaivalla.

Myöhemmin Tara sitten nappasi Tonilta lenkkimakkaran kantapalan (ei edes mikään super iso pala) ja nielaisi sen kokonaisena... Tara meni taas todella vaikeaksi ja nieleskeli kamalasti. Kurkkasin Taran suuhun ja lenkkimakkara oli jäänyt todella syvälle! Se melkein esti Taran hengityksen ja paniikki valtasi minut. Työnsin sormet syvälle Taran kurkkuun, mutta pala tunkeutui vain syvemmälle ja Tara alkoi oksentamaan kelta-valkoista vaahtoa ihan kamalia määriä... Makkaranpala ei meinannut millään irrota, mutta työnsin sormet vielä kerran niin syvälle, että sain Taran oksentamaan sen pois. Olin niin peloissani ja järkyttynyt, pelkäsin, että tuo kuolee käsiini. :( Pitäisi varmaan opiskella koirien ensiavusta pari asiaa, etenkin tuon tukehtumisen suhteen... Ei kai koiraa kuitenkaan voi opettaa vähemmän ahneeksi millään tavalla.

Nelda 10 vko ja kolmen kopla

Tänään 15.3. Nelda täytti tasan 10 viikkoa. Painoksi mittasin 2,3 kiloa ja säkä oli (jälleen) epämääräiset 24,1 senttiä. :) Kyllä neiti kovaa vauhtia selvästi kasvaa, vaikkei sitä itse meinaakaan millään huomata. "Juhlimme" Nebun 10 viikon rajapyykin ylittämistä menemällä Itäkeskukseen ihmettelemään maailmanmenoa, sitä ennen oltiin käyty molempien tyttöjen kanssa läheisellä kentällä juoksentelemassa (Taralla oli hieman rajut otteet leikissä niin ei oltu kauaa). Itiksestä (käytiin 4Petsissä ja Stockalla) mukaan tarttu pikku-kongi sekä paljon herkkuja (sekä Taralle että Neldalle). Nelda oli taas tosi reipas, vaikka välillä pikkasen jännittikin välillä. Ihmiset ihmettelivät neitiä kovasti ja silittäjiä riitti pikkulapsista vanhempiin taapertajiin. Neiti otti ihmiset hyvin vastaan, ei mitenkään yli-innokkaasti, mutta rauhallisesti heitä haistellen. Nelda antoi myös silittää itseään ja erään pikkutytön halata. :) Kyseinen tyttö (~7v.) opetti Neldalle eläinkaupassa myös tassun antamista, mutta se ei lähtenyt vielä sujumaan. :D

Lauantaina olimme (minä, Tara, Nelda ja Toni) siskoni ja hänen poikaystävänsä luona kylässä. Teimme ruokaa ja katselimme leffaa koirien kera. Seuraavaksi reissulta hieman kuvia. 

Tässä on siskoni Tintti-koira alias Tiiti. Tintti on hyvin hyvin hyvin sekarotuinen, mutta terrieriä hänessä ainakin on... Tintin resuinen ulkomuoto saa ihmiset aina ihastelemaan neitiä, etenkin Tintin silmät ovat tosi sympaattiset, kun neiti ihmettelee tapahtumia kulmakarvojensa alta. :) Tintti on kärsinyt vaikeasta eroahdistuksesta jo jonkin aikaa, ja aina välillä tilanne näyttää parantuneen. Nyt Tintillä on eroahdistukseen lääkitys, jonka vaikutuksia seurataan tarkkaavaisesti.

Siskollani on myös pari kappaletta kaneja, Pippuri-tyttö (edessä) ja Rocky-poika (takana). Pippuri taisi olla jonkin sortin hermeliiniristeytys ja Rocky puolestaan leijonaharjasristeytys.  Nelda ei kiinnittänyt pupuihin kamalasti huomiota, mutta kun neiti ne viimein äkkäsi, niin pientä "buhittelua" alkoi kuulumaan (sellaista epävarman koiran hiljaista "buh buh buh" -haukkua).

Loppuun vielä kolmen koplasta pari kuvaa. :D