Analysering

Heti kun kevätaurinko hieman suvaitsee pilkistää pilvien takaa, huomaan energisoituvani siitä huomattavasti. Talvet ovat mulle aina todella rankkaa aikaa kylmyyden ja pimeyden takia, mutta hiljalleen alkaa tulemaan fiilis, että kohta sitä aletaan olemaan voiton puolella. :) Ensimmäistä kertaa elämässäni kesällä on myös luvassa viikon palkallinen vapaa eli siihen keskittyen jaksetaan tsempata. Tästä innostuneena päätinkin pohtia ja analyseerata viime viikkoisia agility- ja tokotreenejä. Agilityä olen kyllä aika huono analysoimaan, kun tiedän lajista vaan niin vähän. Taran kanssa ei kuitenkaan agilityssä päästy näin "pitkälle" kuin Neldan kanssa nyt ollaan eli kaikki on meille ihan superuutta ja -haastavaa, joskin hyvällä tavalla. :) 

Ollaan siis nyt Neldan kanssa mölliryhmässä ja ryhmämme on tehnyt viimeaikoina 15-20 esteen agilityratoja. Rimat ovat olleet yleensä kisatasolla (Nelda on medi). Haastetta onkin riittänyt alusta loppuun lähinnä mulle, sillä ratalukutaitoni on todella huono. Mulle tulee radalla ihan kunnon blackouteja, etten vaan muista, mikä oli seuraava este. Aina ei auta, vaikka kuinka paljon olisi alussa rataan tutustunut. Uskon, että tätä tapahtuu toki kokeneemmillekin treenaajille, mutta kun sitä haluaisi vaan mennä ihan täpönä eikä onnistu! :D Silloin kun mulla on "kirkas hetki" ja muistan radan hyvin, on meno aika vauhdikasta. Nelda on niin nopea, että mä en pysy sen perässä, kun en osaa lukea rataa sillä tavalla, että mistä saisin pari metriä oiottua Neldaa kiinni. Meno on siis meillä  hyvin vauhdikasta ja riehakasta, mutta vähän sellaista tök tök tök, kun Nelda ehtii tulla kysymään multa, että minnes sitten. Tekniikka-asioita pitäisi myös hioa, esim. Nelda ei tee kamalan tiukkoja käännöksiä, vaan kaartaa aika lailla. Kun Ojangon kenttä taas aukeaa, niin sinne päästään taas kaikenlaisia juttuja tekemään. :) Sen lisäksi jatkamme Neldan kanssa nyt huhtikuun loppuun asti Etelä-Suomen shelttien tarjoamalla kurssilla. Mennään Neldan kanssa tekniikkaryhmään eli joskohan mullekin alkaisi hiljalleen selvitä nämä agilitykiemuroiden salat. Mölliagilitykisoihin osallistumisesta myös haaveilen salaa, mutta tiedän, että feilattaisiin rata ihan urakalla. Mutta toisaalta sitten, mitä väliä? 


Tällaisia kurveja Nelda voisi agilityssäkin tehdä. :D

Tokossa puolestaan ollaan käyty aikamoista tahtojen taistoa, kun mä en vaan ole jaksanut treenata kotosalla, minkä vuoksi olen sitten ryhmätreeneissä ollut hyvin pettynyt omaan suoritukseemme. Neldan vikahan se ei ole missään nimessä, mutta neiti käy aika paljon samalla tuulella kuin minä eli jos mä olen suuttunut, rupeaa Nelda rauhoittelemaan ja välttelemään mua. Tarakin on kovin ohjaajaherkkä, mutta vielä enemmän kuin Nelda. Nelda säilyttää yleensä toimintakykynsä ihan hyvin, mutta rupeaa tekemään asioita teatraalisen hitaasti rauhoitellakseen mua. Noidankehä on sitten valmis, kun Neldan hidastelu raastaa minua ja Nelda hidastelee vielä enemmän mun ärsytyksen noustessa. Yleensä treeneissä ollaan sitten pidetty muutaman minuutin breikki ja sen jälkeen kokeiltu uudella innolla. :) Nämä mun shetlantilaiset vaan ovat tällaisia mimosankukkia eli todella kauniisti ja herkästi tulee heitä käsitellä. :D Neldalle tosin ei liikaa voi vapauksia antaa, sillä muuten mun mimosankukasta kuoriutuu pikkusika, jolla ei ole mitään käytöstapoja. Jonkinlainen tasapaino siis täytyy olla. :)

Mutta jos mietin ihan viimeisintä tokotreeniämme, meni meillä siellä todella hyvin. Ihan kuin Neldan päässä olisivat taas loksahtaneet (ilman treenaamista) jotkut palikat kohdalleen tai sitten vaan satuttiin tekemään asioita, jotka olivat Neldalle helppoja. Otettiin mm. paikallaoloa niin, että meidän väliimme jäi monta koirakkoa tekemään kiertoja kepin ympäri (siihen yhdistettynä sitten maahanmenoa ja pysähtymistä) eli ääntä ja vauhtia kyllä riitti. Lisäksi monet tuolla palkkaavat koiraansa leluilla eli haastetta oli! Nelda pysyi kuitenkin erittäin hienosti täysin aloillaan, vaikka näki, että neiti olisi halunnut syöksyä pallojen ja muiden koirien perään. Mä olin niin ylpeä, koska tiedän tehneeni aikaisemmin kovasti duunia Neldan itsehillinnän kehittämiseksi. :) Edelleenkään neidin itsehillintä ei ole täydellistä, mutta pienet höyrynpäästelyt annetaan anteeksi tuollaisen suorituksen jälkeen! Paikallaolon lisäksi tehtiin tosiaan myös noita kepinkiertoja Neldan kanssa ja hyvin neiti menee liikkeestä maahan käskettäessä. Liikkeestä pysähtymistä vielä hiotaan, mutta sekin alkaa sujumaan. Kunhan vaan jaksettaisiin tehdä viimeinen silaus. Tehtiin myös Neldan kanssa kaukoja (pelkät AVO-kaukot) ja nekin menivät todella hyvin! Mä en ymmärrä, missä tuo on oppinut, että sitä pebaa ei liikutella. Ollaan me toki niitä kaukoja pikkasen treenattu aina silloin tällöin, mutta silti! Takamus siis pääasiallisesti pysyy hyvin aloillaan, vaikka viidestä metristä käskyttäisi, jes. :) Otettiin treeneissä myös noutoa ja sekin meni ihan hyvin. Pitäisi vaan vahvistaa kapulan poimimista maasta (toko-ohjaajamme mukaan sheltin pitkä nokka saattaa aiheuttaa hankaluutta kapulan poimimiseen) + vähän vauhtia jos saataisiin lisää. Muuten sitten alkaisi sekin olemaan pulkassa. Toki joudutaan Neldan kanssa tekemään vielä iso työ sen suhteen, että saisin neidin kokeissa toimimaan hyvin ilman palkkaa, mutta se on myöhempien aikojen murhe. Nyt pyritään vaan pitämään toko kivana juttuna ja käytetään paljon makupaloja.

Koitetaan siis kovasti kaivella sitä taistelufiilistä esille. :) Loppuun vielä kaverusten rallatusta ja vähän muutakin.

 Ei ollutkaan hyvä idea! Peruutetaan, tööt tööt.

Sanakirjassa sanan "juonikas" kohdalla on Neldan kuva.
 

Muotopuoli herppaderppa.

Valintoja, valintoja

Sairaanhoitajaksi valmistuminen häämöttää edessä ja stressiä pukkaa vielä näin loppuvaiheessakin kovasti. Jotenkin on alkanut viime aikoina (lue: viimeiset kaksi kuukautta) kovasti tuntumaan siltä, että mun täytyy kyllä valita Neldan kanssa, jatkanko sekä agilityssä että tokossa vai miten teen. Treenihalua (tai -iloakaan) ei ole nyt hetkeen ollut ja lähinnä treeneihin lähtiessä tuntuu, että TAASKO sinne pitää mennä. Ei hyvä. Nelda kyllä rakastaa touhuilua ja nauttii yhdessä tekemisestä, mutta en halua vielä polttaa itseäni loppuun tässä vaiheessa elämää. Lisäksi musta on tullut luovuttaja, joka ei jaksa edes yrittää, jos hommat eivät suju (esim. viime tokotreenit olivat totaalinen romahdus, viime viikolla en niissä käynytkään). Jotenkin tämä opiskelu ja samalla 100 % työnteko ovat vaan vieneet tänä talvena voimat ihan totaalisesti, mutta onneksi helpotus häämöttää toivottavasti pian edessä... Toivon, että saisin stressin lauettua taas sen fiiliksen, että haluan treenata ihan täpönä, mutta jos sitä ei tule, on edessä valintoja.

Olen tykännyt aina tokosta kovasti ja se on mun mielestä ollut mun ja Neldan päälaji. Nelda toimii siinä hyvin, on innokas ja motivoitunut, mutta treeneissä kyllä näkyy, että me ei olla nyt jaksettu treenata yhtään. Ei se riitä tässä vaiheessa, että ehkä kerran viikossa otan seuraamista kymmenen metriä ja kaksi luoksetulon stoppia. Musta tuntuu, että ei olla ehkä Neldan kanssa tarpeeksi motivoituneita ja sitoutuneita tuohon ryhmään. Haluaisin tehdä ja treenata vaan AVO-luokan juttuja, kun se olisi seuraavaksi edessä, mutta meidän treeneissä tähdätään vähän korkeammalle. Olenkin erittäin turhautunut treeneissä välillä, kun mulla ei ole mitään motivaatiota opetella mitään ruutuja sun muita, kun haluan ensin AVO:n kuntoon. En edes halua välttämättä jatkaa AVO:sta eteenpäin. Tällä tahdilla tosin näyttää, että ei olla AVO-luokkaakaan pääsemässä läpi, kun mä en vaan jaksa.

Agilitystä olen sen sijaan alkanut pitämään enemmän. Ehkä sitä itsekin alkaa viimein tajuamaan, mistä koko lajissa on kyse. :) Viime treenit ovat menneet kyllä vähän niin ja näin, mutta musta on kivaa, kun päästään radalle! Välillä saattaa kyllä Neldan käyttäytyminen (ja oma töppäily) hermostuttaa, mutta tällä hetkellä agility vaikuttaa paljon mielekkäämmältä harrastukselta. Siellä on aina jotenkin niin rento ja hyvä fiilis. Tokossa sen sijaan mua ahdistaa, kun en yllä tavoitteisiin, joita mulle asetetaan. 

Saas nyt nähdä kuin tässä käy... Agilityä jatketaan ainakin nyt huhtikuuhun asti, mutta tokon kohtalosta en tiedä. Tokoa meillä on huhtikuun loppuun, mutta sen jälkeen en tiedä, jaksanko jatkaa sitä enää (tai sitten meidät potkitaan pihalle, kun ollaan niin huonoja :P). Katsellaan siis tilannetta.

t. marisija-Tiina + supertreenaaja-Nelda

Oodi Taralle

Vaikka hiljaiseloa vietelläänkin, on minulla toki jaksamista juhlia parhaan ystäväni syntymäpäivää. :) Nimittäin yhdeksän vuotta sitten, juuri ennen ystävänpäivää, minulle syntyi ystävä. Tämä ystävä tulee minulle vuosi vuodelta yhä tärkeämmäksi, vaikka yhteiset vuodet hiljalleen vähenevätkin. Tämä ystävä on auttanut minua selviämään läpi teinivuosieni ja pysyy uskollisesti rinnallani yhä edelleen ollessani nyt nuori aikuinen. Tämä ystävä on minulle erittäin rakas ja tärkeä, toivottavasti meillä on vielä paljon yhteistä aikaa jäljellä. Tämän ystäväni nimi on Tara.  :) Paljon onnea siis rakkaalle 9-vuotiaalle mummukalleni! Sinua ei tule koskaan korvaamaan mikään.

Synttäri-ilme. :D

Mummukan talvinuttu

Olin ihmetellyt viime päivinä, että miten hitsissä Tara on niin supermasentunut lenkeillä. Rupesin jo pohtimaan, että onko sillä kuitenkin kipuja ja pitäisikö taas mennä tohtorille. Taraltahan ei ole mitään selittävää syytä löydetty hidastelulle ja ontumisille lihasjumien lisäksi ja siksi tämä tuntuukin välillä niin riivaavalta.

Päätin tänään kuitenkin kokeilla Taralle jo näissä asteissa (-14 C) talvitöppösiä ja -takkia. Yleensähän Tara on sietänyt pakkasta paljon paremmin, mutta näköjään rouvaikään päästyään siitä on tullut paljon kylmänarempi. Nimittäin noiden varusteiden kanssa Tara oli aivan eri koira! Tunnin lenkin ajan Tullisaaressa Tara vain juoksenteli ja spurttailu kuin mikä. Oli kyllä helpotus todeta, että Taran masistelut näyttäisivät pääsääntöisesti johtuvan kylmästä. Aivan lenkin lopussa rouva rupesi kyllä jälleen hidastelemaan, mutta tossuihin oli päässyt lunta eli liekö varpaita palelsi... Pitänee kuitenkin varustella rouva jatkossa talvikamppeisiin, oli niin hauska katsoa, kun Taralla oli ihan superkivaa Neldan kanssa. :)

Vanha rouva ja lihava balleriina silakka fysioterapiassa

Tämän päivän ohjelmassa meillä oli koirien kanssa fysioterapiaa. En ole koskaan ollut aikaisemmin itse, enkä elukoideni kanssa moisessa sessiossa osallisena. Tietoa fysioterapeutin työstä kyllä sikäli on, kun olen itse töissä hoitoalalla ihmispotilaiden parissa. Olihan se silti tosi jännää ja uutta, miustakin koirien lisäksi. :)

Kävimme Tamara Merenvallan vastaanotolla Käpylässä, sillä eläinlääkärimme oli suositellut häntä. Täytyykin heti alussa todeta, ettei turhasta suositellut, sillä todella ihana ja ammattitaitoinen fyssari tämä Tamara oli. Hän käsitteli koiria todella kivasti, vaikka Tara-rukka onkin aikamoinen pelkuri, mitä vieraisiin ihmisiin tulee. Neldan hoitokielteisyydestäkään ei ollut haittaa, vaan hän jaksoi tosi nätistä sähköjäniksenkin kanssa. :) Huvitti kyllä, kun Taran terapian aikana Neldan piti koko ajan joko tutkia pientä huonetta (kiipeili tuoleilla ja penkeillä), haistella Taraa tai fysioterapeuttia silmästä ja korvasta tai sitten muuten vaan olla osallisena tilanteessa. :D

Ensimmäisenä käsiteltiin siis Tara-rouva, jonka takia alunperin tuohon fysioterapiaan lähdettiinkin joulukuisen eläinlääkärikäynnin jälkeen. Eläinlääkäri oli todennut Taralla kireyttä takaselän ja etureisien lihaksissa, ja samaan lopputulemaan fyssarikin tuli. Hän kävi todella perusteellisesti läpi vanhan rouvan liikeradat, minkä jälkeen alettiin venytyksin laukaisemaan kireyttä lihaksista. Oli kyllä todella hienonnäköistä nähdä ammattilainen työssään, kun itselle eläimen anatomia ja fysiologia on vähän hakusessa, eroaahan se ihmisten vastaavasta kuitenkin huomattavasti. Taralla todettiin siis jonkinlaisia "ongelmia" ranteissa (joskin ei mitään suurta), takaselässä, reisissä sekä rintalihaksissa. Taran akillesjänne on taas hieman oikutellut, joten saatiin siihenkin todella hyviä jumppaohjeita. Täytyy muistaa joka päivä niitä sitten tehdä, siinä ei kauaa mene ja auttaa varmasti. Muuten fyssari sitten kehui Taraa todella tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, rouva on myös hyvässä lihassa tällä hetkellä, mikä oli mukava kuulla.

Neldasta fyssari kommentoi, että neiti on aikamoinen silakka. :D Nelda pyöri ja hyöri herkkujen perässä ja oli aikamoinen väkkärä muutenkin. Neldan nivelet olivat myös todella joustavat ja oikein hyvässä kunnossa, kuulemma balleriinan nivelet. :) Muutenkin koko tyttö oli kaiken kaikkiaan tasapainoinen pakkaus, mutta Neldalla on vähän liikaa rasvaa kyljissä eli laiharille mennään. *nolo* Neldan hartia-, selkä-, pakara- ja reisihaksia fyssari kehui, mikä sinänsä en yllättynyt, kun neiti on aikamoinen turborotta lenkeillä. Varmasti myös agista on saanut lihaksia. :) Sen sijaan "ongelmia" Neldalla oli rintalihaksissa, ristiselän alueella sekä pakaroissa ja reisissä. Hartioistakin löytyi aikamoista kireyttä. Mä olin itse jotenkin ajatellut, että Neldalla on yläselkä kireä, mutta näin ei ollutkaan. Neldan selkä oli fyssarin mielestä todella hyvässä kunnossa, kaunista selkälinjaa myös kehuttiin. Verryttelyohjeita saatiin siis rintalihaksia, pakaroita ja reisiä varten.

Mennään uudestaan sitten maaliskuun lopussa. Hyvää tekee miun tyttösille. :)

Taran suunvenytystreenejä ennen fyssaria herkun kanssa. :D

Talvikoomailua jälleen

Oh dear, oh dear. Ollaan taas jonkin sortiin koomaan vaipumassa. Neldan kanssa ollaan käyty nyt kerran viikkoon sekä agilityssä että tokossa, mutta mistäs sen treeni-ilon (tai lähinnä treenihimon) saisi kaiveltua esille? Treeneissä meillä on kyllä aina kivaa, mutta vielä kivempaa olisi, jos kotona jaksailtaisiin treenata juttuja, eikä sitten treeneissä tarvitsisi miettiä, miksei homma skulaa. :D 

Agilityssä ollaan Neldan kanssa mölleissä. Ihan ok on mennyt Neldalla, mulla taas ei oikein. Noi ohjauskuviot on mulle täyttä hepreaa, mitä tuolla treeneissä tehdään, ja se kyllä näkyy. Viime viikon perjantaina meni tosin yllättävän hyvin, kun kurkkukivussa treenasin. Nelda on ihan sairaan nopea, saa juosta toden teolla. Neiti myös irtoaa paremmin kuin aikaisemmin eli 1,5 kk tauko agilitystä teki hyvää. :)  Neldasta tulisi varmasti tosi hyvä agilitykoira, jos jaksaisi treenata ahkerammin, ei oo miun neiti mikään jolkottelija treeneissä, ei todellakaan. :D Sata lasissa mennään. Kaikki esteet sujuvat tällä hetkellä ihan ok (jopa kepit yllätyksekseni!), vaikka ollaan nostettu rimatkin nyt medien kilpailutasolle. Viime treeneissä kyllä pisti huvittamaan, kun Nelda ponnisti pituudelta pitkään hyppyyn, ei siis hypännyt sen yli, vaan käytti sitä ponnahduslautana. Pro tyttöseni. :D

Tokossa ollaan kilpailevissa koirakoissa. Treeneissä treenaillaan uusia, korkeampien luokkien juttuja, esim. viimeksi ruudun alkeita tapailtiin. Mä oon kyllä niin lusmu, etten jaksa alkaa Neldalle tuota ruutua nyt  kotona opettamaan, keskitytään ensin AVO-luokan juttuihin. Monipuolista kaukojumppaakin ollaan treeneissä tehty, jonkin verran Nelda tuntuu sitäkin jo hokaavan. Musta vaan noiden kaukojen opettaminen on niin sairaan tylsää, etten ole perehtynyt asiaan niin paljon kuin pitäisi. Kaikkia muita AVO-juttuja ollaan jaksettu treenata edes joten kuten, joskin kotosalla vähänlaisesti... 

Puuh, miten sitä jaksaisi taas innostua mistään? Ulkonakin taas sata metriä satanut lunta, ei oo oikein mitään paikkaa, missä treenatakaan... Ääh.

Uudempia kuviakaan ei naikkosista oikein ole. Nyt Tiina herääääääätyyyyys!

Neldan päivä

Elämäni ilo, aamujeni valo, iltojeni tähti kirkkain. Pienisuuri shetlantilainen, Boboseni, Höbötintti Hobolainen, Princess of Krumeluu. Päällepäsmärini, öykkärini, herkkikseni, unelmieni täyttymys ensikohtaamisestamme lähtien. Täytät tänään kaksi vuotta, toivottavasti meillä on vielä moninkertainen määrä vuosia jäljellä. Rakas. <3

 Synttärivieraana Tara-pulleroinen feat. verinen puruluutähti. :)