Analysering

Heti kun kevätaurinko hieman suvaitsee pilkistää pilvien takaa, huomaan energisoituvani siitä huomattavasti. Talvet ovat mulle aina todella rankkaa aikaa kylmyyden ja pimeyden takia, mutta hiljalleen alkaa tulemaan fiilis, että kohta sitä aletaan olemaan voiton puolella. :) Ensimmäistä kertaa elämässäni kesällä on myös luvassa viikon palkallinen vapaa eli siihen keskittyen jaksetaan tsempata. Tästä innostuneena päätinkin pohtia ja analyseerata viime viikkoisia agility- ja tokotreenejä. Agilityä olen kyllä aika huono analysoimaan, kun tiedän lajista vaan niin vähän. Taran kanssa ei kuitenkaan agilityssä päästy näin "pitkälle" kuin Neldan kanssa nyt ollaan eli kaikki on meille ihan superuutta ja -haastavaa, joskin hyvällä tavalla. :) 

Ollaan siis nyt Neldan kanssa mölliryhmässä ja ryhmämme on tehnyt viimeaikoina 15-20 esteen agilityratoja. Rimat ovat olleet yleensä kisatasolla (Nelda on medi). Haastetta onkin riittänyt alusta loppuun lähinnä mulle, sillä ratalukutaitoni on todella huono. Mulle tulee radalla ihan kunnon blackouteja, etten vaan muista, mikä oli seuraava este. Aina ei auta, vaikka kuinka paljon olisi alussa rataan tutustunut. Uskon, että tätä tapahtuu toki kokeneemmillekin treenaajille, mutta kun sitä haluaisi vaan mennä ihan täpönä eikä onnistu! :D Silloin kun mulla on "kirkas hetki" ja muistan radan hyvin, on meno aika vauhdikasta. Nelda on niin nopea, että mä en pysy sen perässä, kun en osaa lukea rataa sillä tavalla, että mistä saisin pari metriä oiottua Neldaa kiinni. Meno on siis meillä  hyvin vauhdikasta ja riehakasta, mutta vähän sellaista tök tök tök, kun Nelda ehtii tulla kysymään multa, että minnes sitten. Tekniikka-asioita pitäisi myös hioa, esim. Nelda ei tee kamalan tiukkoja käännöksiä, vaan kaartaa aika lailla. Kun Ojangon kenttä taas aukeaa, niin sinne päästään taas kaikenlaisia juttuja tekemään. :) Sen lisäksi jatkamme Neldan kanssa nyt huhtikuun loppuun asti Etelä-Suomen shelttien tarjoamalla kurssilla. Mennään Neldan kanssa tekniikkaryhmään eli joskohan mullekin alkaisi hiljalleen selvitä nämä agilitykiemuroiden salat. Mölliagilitykisoihin osallistumisesta myös haaveilen salaa, mutta tiedän, että feilattaisiin rata ihan urakalla. Mutta toisaalta sitten, mitä väliä? 


Tällaisia kurveja Nelda voisi agilityssäkin tehdä. :D

Tokossa puolestaan ollaan käyty aikamoista tahtojen taistoa, kun mä en vaan ole jaksanut treenata kotosalla, minkä vuoksi olen sitten ryhmätreeneissä ollut hyvin pettynyt omaan suoritukseemme. Neldan vikahan se ei ole missään nimessä, mutta neiti käy aika paljon samalla tuulella kuin minä eli jos mä olen suuttunut, rupeaa Nelda rauhoittelemaan ja välttelemään mua. Tarakin on kovin ohjaajaherkkä, mutta vielä enemmän kuin Nelda. Nelda säilyttää yleensä toimintakykynsä ihan hyvin, mutta rupeaa tekemään asioita teatraalisen hitaasti rauhoitellakseen mua. Noidankehä on sitten valmis, kun Neldan hidastelu raastaa minua ja Nelda hidastelee vielä enemmän mun ärsytyksen noustessa. Yleensä treeneissä ollaan sitten pidetty muutaman minuutin breikki ja sen jälkeen kokeiltu uudella innolla. :) Nämä mun shetlantilaiset vaan ovat tällaisia mimosankukkia eli todella kauniisti ja herkästi tulee heitä käsitellä. :D Neldalle tosin ei liikaa voi vapauksia antaa, sillä muuten mun mimosankukasta kuoriutuu pikkusika, jolla ei ole mitään käytöstapoja. Jonkinlainen tasapaino siis täytyy olla. :)

Mutta jos mietin ihan viimeisintä tokotreeniämme, meni meillä siellä todella hyvin. Ihan kuin Neldan päässä olisivat taas loksahtaneet (ilman treenaamista) jotkut palikat kohdalleen tai sitten vaan satuttiin tekemään asioita, jotka olivat Neldalle helppoja. Otettiin mm. paikallaoloa niin, että meidän väliimme jäi monta koirakkoa tekemään kiertoja kepin ympäri (siihen yhdistettynä sitten maahanmenoa ja pysähtymistä) eli ääntä ja vauhtia kyllä riitti. Lisäksi monet tuolla palkkaavat koiraansa leluilla eli haastetta oli! Nelda pysyi kuitenkin erittäin hienosti täysin aloillaan, vaikka näki, että neiti olisi halunnut syöksyä pallojen ja muiden koirien perään. Mä olin niin ylpeä, koska tiedän tehneeni aikaisemmin kovasti duunia Neldan itsehillinnän kehittämiseksi. :) Edelleenkään neidin itsehillintä ei ole täydellistä, mutta pienet höyrynpäästelyt annetaan anteeksi tuollaisen suorituksen jälkeen! Paikallaolon lisäksi tehtiin tosiaan myös noita kepinkiertoja Neldan kanssa ja hyvin neiti menee liikkeestä maahan käskettäessä. Liikkeestä pysähtymistä vielä hiotaan, mutta sekin alkaa sujumaan. Kunhan vaan jaksettaisiin tehdä viimeinen silaus. Tehtiin myös Neldan kanssa kaukoja (pelkät AVO-kaukot) ja nekin menivät todella hyvin! Mä en ymmärrä, missä tuo on oppinut, että sitä pebaa ei liikutella. Ollaan me toki niitä kaukoja pikkasen treenattu aina silloin tällöin, mutta silti! Takamus siis pääasiallisesti pysyy hyvin aloillaan, vaikka viidestä metristä käskyttäisi, jes. :) Otettiin treeneissä myös noutoa ja sekin meni ihan hyvin. Pitäisi vaan vahvistaa kapulan poimimista maasta (toko-ohjaajamme mukaan sheltin pitkä nokka saattaa aiheuttaa hankaluutta kapulan poimimiseen) + vähän vauhtia jos saataisiin lisää. Muuten sitten alkaisi sekin olemaan pulkassa. Toki joudutaan Neldan kanssa tekemään vielä iso työ sen suhteen, että saisin neidin kokeissa toimimaan hyvin ilman palkkaa, mutta se on myöhempien aikojen murhe. Nyt pyritään vaan pitämään toko kivana juttuna ja käytetään paljon makupaloja.

Koitetaan siis kovasti kaivella sitä taistelufiilistä esille. :) Loppuun vielä kaverusten rallatusta ja vähän muutakin.

 Ei ollutkaan hyvä idea! Peruutetaan, tööt tööt.

Sanakirjassa sanan "juonikas" kohdalla on Neldan kuva.
 

Muotopuoli herppaderppa.