"...voi tarjota sinulle ja koirallesi tällä kertaa treenipaikkaa...", alkoi viesti kutakuinkin HSKH:lta. No ei mahda mitään, pitää vaan laittaa nyt uutta kalaa onkeen. :) Emme tosiaan päässeet Neldan kanssa edes agilityn alkeiskurssin testitilaisuuteen, vaan karsinta tehtiin aivan muin perustein (ei varmaan vaikutettu kauheen aktiivisilta jäseniltä, kun olen passiivisena vaan toistaiseksi maksanut jäsenmaksua?). Olisin toivonut, että oltaisi päästy edes vähän testailemaan, että miten Nelda olisi kokeessa hörhöillyt, mutta ehkäpä jonakin toisena kertana tärppää. :) Kattelen vielä muita seuroja, mutta saattaapi mein agilityt venyä ensivuoden puolelle (mitä nyt ehkä tulee käytyä jotain tekemässä omatoimisesti kaverin ohjauksessa). HSKH:lle oli tosiaan tullut 109 hakemusta, joista 30 ilmeisesti saa paikan. Aikamoinen tunku siis!
Treeni-intoa meillä kuitenkin riittää. Ollaan nyt koitettu tokoa tehdä jossain muodossa päivittäin. En ole mikään superkouluttaja, joten hitaasti edistytään (en uskalla sanoa hitaasti, mutta varmasti :D). Tällä hetkellä meillä suurimmat ongelmat ovat seuraamisessa. Kokeilin toisenlaista tekniikkaa, jotta saisin Neldan katsekontaktin paremmaksi (makupala tulee suusta) ja sainkin neidin aika hyvin tapittamaan mua jopa liikkeessä. Seuraamisen tiiviyttä treenataan nyt, ehkä 2-3 askelta päästään tiivisti eteenpäin. :D Tai vaihtoehtoisesti jos haluan pidemmän matkan kulkea niin pitäisi hokea "seuraa seuraa seuraa", mutta siihen en rupea. :P Olen opettanut Neldalle myös kurre-temppua (etujalat sievästi ilmassa, istuu persuksellaan) sekä hieman kosketusalustaa, joka on meillä jostain kumman syystä lautanen. Aika nopsaa tyttö pääsi kärryille.
Käyrä tapitus by Maiju K.
Neldalle pitäisi varata noita terveystarkkeja. Harmi, että ovat Kannelmäessä asti, kun täältä ei oikein pääse kätevästi julkisilla sinne. Pitänee varmaan isukilta kerjätä autokyytiä sinne ja takaisin... Lisäksi olen salaa ruvennut miettimään, että pitäisikö tuolloin 10.4. osallistua Taran kanssa möllitokoon, joka myös silloin pidetään. :D Ei me olla treenattu vuosiin aktiivisesti ja liikkeet on retuperällä, mutta Tara on nykyään niin varma suorittaja, et ei jouduttas varmaan ihan nollille... Tietenkin, kun kisa olisi vieraalla maaperällä niin saattaisi rouvaa ruveta ahistamaan sen verran, ettei mikään luonnistuisi. Katellaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti