Hih, huvitti tänään lenkillä, kun ensimmäistä kertaa elämässä tuntui, että koiran kouluttamisesta oli jotain hyötyä. :D Oltiin nimittäin tuolla läheisessä ulkoilupuistossa ulkoilemassa ja koirat olivat irti. No, tuolla on niin hyvät ladut, että hiihtäjiä siellä on kanssa aika paljon, mutta onneksi heidän kanssaan ei ole vielä koskaan konfliktia tullut.
Olimme tosiaan kävelemässä ladun viertä (ympärillä niittyä) ja Taralla kun on tapana mennä tekemään kakkoshätä kauas pöpelikköön, niin nytkin neiti sitten teki näin. Näin, että kaukaa lähestyy hiihtäjä ja ajattelin, että kyllä Tara ehtii tuotoksensa tekemään, mutta ei kun ei. Hiihtäjä sivakoi vaan lähemmäs ja kunnes Tara viimein sai asiansa hoidettua oli hiihtäjä jo kohdalla. Tara lähti juoksemaan hangesta suoraan hiihtäjän eteen, mutta onneksi ymmärsin kylmänrauhallisesti sanoa: "Tara, odota." niin neiti jäi sitten seisomaan paikalleen kuin suolapatsas. :D Hiihtäjä hiihteli rennosti ohi ja Tara törötti hienosti paikoillaan, tulipa vähän ylpis olo, kun muutkin ihmiset näki, miten hienosti koulutettu koira mulla on. <3 Nelda puolestaan oli jo valmiiksi hihnassa, kun en luota siihen. Neiti voi sännätä minkä tahansa ja milloin tahansa perään. Eilenkin lähti kimpassa Taran kanssa jäniksen perään, mutta tulivat melkein heti takaisin, huh.
"Miulla välähti kerrankin!" tuumaa Tara kulmiaan kohottaen. Awwws.
Muita kuvia sitten eiliseltä, olimme läheisellä kentällä hihhuloimassa, vaikka se onkin jäädytetty. :b Tara-raukka ei yhtään tykkää olla jäällä, kun on niin liukasta. Hangessa sen sijaan neiti jaksaa ilakoida.
Kaunis ja paikoillaan, kerrankin. :D
Jäätrinsessa Nelda ja hovilakeija Tara
Yksi Neldan lempinimistä on Kaaoskoira, juuri tämän takia. :D Aina kauhea haukunta ja riehunta päällä. Minusta tämä kuva kiteyttää Neldan luonteen hyvin. :9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti