Tyttöset olivat siis 8.4. steriloinnissa ja toipuvat parhaillaan hyvää vauhtia. :) Nelda on jo "lähestulkoon normaali", hieman varoo hyppyjä sängylle/tuolille. Muuten pikku(eunukki)neiti remuaakin jo melkein entiseen malliin, hieman kyllä on masu vielä kipeä ja sitä neiti selvästi varoo. Tara puolestaan ei oikein välitä liikkua ollenkaan, lähinnä nukkuu ja lepäilee. Pakolliset tarpeillakäymislenkit rouva haluaa aina hoitaa nopeasti pois alta. Onhan Tara kyllä sen verran jo Neldaa vanhempi, että varmasti toipuminen on hitaampaa. Hyvä, että on kuitenkin noita kipulääkkeitä, joita annan kerran päivässä, vielä kahdelle päivälle tabuja jäljellä.
Leikkauspäivänä minua kyllä jännäsi kovasti. Mietin, että miten oikein pärjään kotona kahden leikkauksesta toipuvan koiran kanssa, mutta onneksi Toni on ollut jeesaamassa. Leikkaukset menivät siis molemmilla hyvin, tosi pienet haavat vaan vatsassa. Odotin jotenkin isompia, mutta parempi näin. :) Eläinlääkärin mukaan haavat kyllä kestävät koirien liikkumisen eli mitään rajoituksia sen suhteen ei ole. Eli heti kun tytöt jaksavat tehdä asioita, niin sitten antaa vaan mennä. Neldan kanssa voisi varmaan jo käydä vähän pidemmällä lenkillä, mutta en ole vielä uskaltanut... Ehkä maanantaina sitten, vielä nyt tuntuu kovin aikaiselta. Leikkauksessa ihana eläinlääkäri puhdisti Taralta hampaat hammaskivestä. Hän huomasi siinä samalla, että Taran takimmaiset (molemmat) poskihampaat ovat jotenkin murtuneet ja ne täytyy poistaa. : / Pitääpä soitella siis tuonne Anidentiin jossain vaiheessa, kunhan toivutaan nyt tästä ensin.
Ensimmäisen leikkauksenjälkeisen illan koirat olivat ihan sekaisin... Tässäpä pari tunnelmakuvaa, aika hurjannäköistä oli kyllä, kun kielet vaan roikkuivat kuivana ulkona. :o
Tara vetää sikeitä ja Nelda ottaa lukua... :D
Sitten vielä kuvia tältä päivältä, leikkauksenjälkeistä muotia. :) Noillahan ei todellakaan pysy ne tötsät päässä, heti vapautuvat niistä. Jouduin siis luomaan hienot suoja-asut, jotta tytöt eivät nakertaisi tikkejään. Yritys on kyllä kova. :p
Neldalla on pieni kyhmy selässä, kun täytyy kiristää tuota paitaa vähän hiuslenksulla, ettei neiti vapaudu asustaan.
Kohta lähdenkin Itikseen ostamaan koirille sitten PlagueOffia... Pakko kokeilla sitä kyllä, jäi jotenkin omatunto vaivaamaan tuosta Taran hammasjutusta, vaikka lääkäri sanoi, ettei ahkera harjaaminen olisi noita hampaita pelastanut. Nyt otan itseäni niskasta silti kiinni ja rupean harjailemaan tyttöjen hampeja vähän useammin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti