22.2.2012

Valintoja, valintoja

Sairaanhoitajaksi valmistuminen häämöttää edessä ja stressiä pukkaa vielä näin loppuvaiheessakin kovasti. Jotenkin on alkanut viime aikoina (lue: viimeiset kaksi kuukautta) kovasti tuntumaan siltä, että mun täytyy kyllä valita Neldan kanssa, jatkanko sekä agilityssä että tokossa vai miten teen. Treenihalua (tai -iloakaan) ei ole nyt hetkeen ollut ja lähinnä treeneihin lähtiessä tuntuu, että TAASKO sinne pitää mennä. Ei hyvä. Nelda kyllä rakastaa touhuilua ja nauttii yhdessä tekemisestä, mutta en halua vielä polttaa itseäni loppuun tässä vaiheessa elämää. Lisäksi musta on tullut luovuttaja, joka ei jaksa edes yrittää, jos hommat eivät suju (esim. viime tokotreenit olivat totaalinen romahdus, viime viikolla en niissä käynytkään). Jotenkin tämä opiskelu ja samalla 100 % työnteko ovat vaan vieneet tänä talvena voimat ihan totaalisesti, mutta onneksi helpotus häämöttää toivottavasti pian edessä... Toivon, että saisin stressin lauettua taas sen fiiliksen, että haluan treenata ihan täpönä, mutta jos sitä ei tule, on edessä valintoja.

Olen tykännyt aina tokosta kovasti ja se on mun mielestä ollut mun ja Neldan päälaji. Nelda toimii siinä hyvin, on innokas ja motivoitunut, mutta treeneissä kyllä näkyy, että me ei olla nyt jaksettu treenata yhtään. Ei se riitä tässä vaiheessa, että ehkä kerran viikossa otan seuraamista kymmenen metriä ja kaksi luoksetulon stoppia. Musta tuntuu, että ei olla ehkä Neldan kanssa tarpeeksi motivoituneita ja sitoutuneita tuohon ryhmään. Haluaisin tehdä ja treenata vaan AVO-luokan juttuja, kun se olisi seuraavaksi edessä, mutta meidän treeneissä tähdätään vähän korkeammalle. Olenkin erittäin turhautunut treeneissä välillä, kun mulla ei ole mitään motivaatiota opetella mitään ruutuja sun muita, kun haluan ensin AVO:n kuntoon. En edes halua välttämättä jatkaa AVO:sta eteenpäin. Tällä tahdilla tosin näyttää, että ei olla AVO-luokkaakaan pääsemässä läpi, kun mä en vaan jaksa.

Agilitystä olen sen sijaan alkanut pitämään enemmän. Ehkä sitä itsekin alkaa viimein tajuamaan, mistä koko lajissa on kyse. :) Viime treenit ovat menneet kyllä vähän niin ja näin, mutta musta on kivaa, kun päästään radalle! Välillä saattaa kyllä Neldan käyttäytyminen (ja oma töppäily) hermostuttaa, mutta tällä hetkellä agility vaikuttaa paljon mielekkäämmältä harrastukselta. Siellä on aina jotenkin niin rento ja hyvä fiilis. Tokossa sen sijaan mua ahdistaa, kun en yllä tavoitteisiin, joita mulle asetetaan. 

Saas nyt nähdä kuin tässä käy... Agilityä jatketaan ainakin nyt huhtikuuhun asti, mutta tokon kohtalosta en tiedä. Tokoa meillä on huhtikuun loppuun, mutta sen jälkeen en tiedä, jaksanko jatkaa sitä enää (tai sitten meidät potkitaan pihalle, kun ollaan niin huonoja :P). Katsellaan siis tilannetta.

t. marisija-Tiina + supertreenaaja-Nelda

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Älä nyt vaan luovuta! Pidät vähän taukoa, vaikka kaikesta reenaamisesta ja sitten aloitat uudestaan :) Kyllä se siitä lähtee, Nelda nauttii tekemisestä niin paljon, että kun läydät vaan taas sen oman motivaation niin hyvä tulee! Ja varmasti tauko tekisi hyvää Neldallekin, voit vaikka keskittyä harjoittelemaan vain välillä jotain hömppätemppuja, missä molemat saa pitää hauskaa, ja unohtaa hetkeksi kaiken vakavan reenaamisen. t: toinen shelttitokoilija Hämeestä :)

Tiina kirjoitti...

Kiitos tsempityksistä! Veikkaampa, että kun kevät tässä nyt kovasti tekee tuloaan, löytyy treeni-intoakin taas enemmän. :) Viime viikon tokotreenit menivät todella hyvin, mikä antoi meille taas vähän puhtia ainakin hetkeksi. :D