Uusia vuosia ja sitä rataa!

Joulu oli ja meni

Nyt on sitten joulun pyhät ohitse. Töissä on vierähtänyt kamalasti aikaa, joten on koirien kanssa puuhailu ja siinä sivussa blogin päivittäminen jäänyt tosi vähälle. Pitää taas tammikuussa yrittää ryhdistäytyä, ettei Neldan jo saavutetut tokotaidot valu hukkaan. :) Tammikuun puolessa välissä on kanssa Lahden ryhmänäyttely, joten sinne pitäisi Neldan kanssa myös raahautua. Saas nähdä sitten, onko tuo saanut yhtään lihasta, ettei meitä enää liian hoikiksi haukuttaisi. ;) Karvaa ei ole kyllä ainakaan tullut lisää.

Jouluaaton olin töissä, mutta koirat viettivät silti mukavan joulun ja saivat omat lahjansa. Neldan ensimmäinen joulu kyseessä, kohtahan tyttönen täyttää vuoden. Kamalan nopeasti aika mennyt, mutta näinhän se tuppaa olemaan. Nelda sai puruluumateriaalista tehdyn kuution, jonka sisällä oli herkkupaloja. Ko. herkkulelu menihin aika nopeasti päreiksi, ei Neldan leuoissa kauaa kestänyt. :D Tara puolestaan sai naudan nilkkaluun, mutta en ole uskaltanut aaton jälkeen Taran antaa syödä sitä, sillä rouva alkoi kaasuttamaan _ihan_kamalasti_, enkä halunnut ripuloivaa koiraa näin joulun pyhiksi. Omistajakin (eli siis minä) sain myös oikein mukavan lahjan: järkkärin! Nyt olen koittanut napsia kunnolla kuvia, kun kuvaaminen on jäänyt vähäiseksi huonolla pokkarilla. En vielä oikein ymmärrä noita säädöksiä, mutta opetellaan. :)

Alla kuvia tämänpäiväiseltä lenkiltä.

Taralla on aina kauhea keskittymishäiriö meneillään, kun pitäisi kameraan katsoa. :D Nelda sen sijaan pönöttää kuin tinaukko... (klikkaamalla isommaksi)

Rieeehumista! Oli tytöillä kyllä kivaa, kun viimein tuo lähikenttä oli aurattu lumesta. :)

Sitten muita kuvia aaton jälkeisiltä päiviltä.

Kalju Nelda, aww. <3

Nebulaisen aarrekokoelma. Jos sukkasi ovat yllättäen kadonneet tuolilta, pöydältä, mistä vaan... kannattaa etsiä ensimmäisenä Neldan stasheista niitä.

Sisälläkin meno oli ja on edelleen paikoin aika hurrrrjaa. :D

Kohta vuosi vaihtuu ja uudet kujeet odottavat. Haaveena olisi ensi vuoden puolella päästä Bobon (eli Neldan) kanssa agilitykurssille, jatkaa tokoilua ja pyörähtää näyttelyissäkin, mutta etenkin agin ja tokon harrastamisen kannalta toivon, ettei homma kaatuisi omaan laiskuuteeni... Pitää varmaan tehdä uuden vuoden lupaus, että yritän olla entistä aikaansaavampi. Vuosi 2011 tuo mukanaan myös kaikkea suurta, esimerkiksi minun on tarkoitus valmistua sairaanhoitajaksi tuona vuonna. Lisäksi olisi haaveissa hommata oma autokin keväällä, jotta elämä helpottuisi. Mutta en aio ottaa stressiä, kyllä kaikki selviää lopulta, vaikka isot kuviot jännittääkin kauheasti. :)

Voittajasta elegantti arvostelu

Tänään olimme Messarissa Voittaja-näyttelyssä Neldan kanssa. Kovasti odotin toista virallista näyttelyämme ja kyllä odotus kannatti: saimme H:n kera hyvän arvostelun ja (mielestäni) loistavan esiintymisen! No, tuohon  tulokseen konkarit varmaan sanovat, että huono, keskinkertainen koira, mutta minulle tuo H on hyvä tulos ja etenkin hienosti mennyt esiintyminen tuo plussaa.

Arvostelu kuului siis: "Feminine bitch on the taller side and is too elegant throughout. Long elegant head, eyebrows are a little too defined. Good eye. Good ears. Good neck- and topline. Good angulations. Good forechest. Would prefer more depth of chest. Moves ok from the side but with loose elbows. Is out of coat & tail is too high. Lovely temperament."

Vapaasti suomennettuna: "Feminiininen narttu, joka on koon ylärajoissa ja kaiken kaikkiaan liian hoikka. Pitkä, kapea pää, kulmakarvat hieman liian esiintulevat. Hyvät silmät. Hyvät korvat. Hyvä kaula- ja ylälinja. Hyvät kulmaukset. Hyvä eturinta. Toivoisin syvempää rintakehää. Liikkeet ok sivulta, mutta löysät kyynärpäät. Ei ole turkissa & häntä on liian korkealla. Ihastuttava luonne."

Etenkin tuo viimeinen lause saa sydämeni pakahtumaan ilosta, sillä Nelda seistä tönötti kuin suolapatsas tuomarin arvostellessa. Meillä oli hyvin perusteellinen tuomari (NO Gro Svandalsflona), mutta Nelda vaan jaksoi ja jaksoi vaikka jännitti. Ehkäpä näyttelytreenistä on jonkin verran ollut apua, vaikka sitäkään ei olla nyt kamalasti harrastettu. :D Tuntuu, että myös tosipaikan ollessa kyseessä, Nelda skarppaa kovasti. Sama ilmiö tapahtui Lahden virallisessa, vaikka mätseissä tuo saattaa väistää enemmän.

Nelda saattaa tosiaan olla melko keskinkertainen koira, sillä Lahdessakin neiti oli hyvä sitä ja hyvä tätä, mutta mitään erinomaista ei taida tyttösessä olla. :) Loistava harrastuskoira kuitenkin vaikuttaa muuten olevan, ei siinä mitään. Menemme vielä tammikuun 16. Lahden ryhmikseen ja jos sieltä saamme H:n (tai huonomman, ei koskaan tiedä :D), annamme näyttelyiden olla vähän aikaa. Ehkäpä sitten NUO- tai AVO-luokassa innostumme kokeilemaan, josko sitä punasta nauhaa joskus tulisi. ;)

Kunnon pönötyskuvia pitäisi Neldasta ottaa, kun muuten tämä blogi näyttää aika tylsältä. :D

Voittaja-näyttely oli siis viimeinen näyttelymme tänä vuonna. Edes mätsejä ei ole luvassa kuin vasta ensi vuonna. Olen pitänyt tilastoa Neldan mätseistä ja näyttelyistä ja laitan sen nyt tuohon alas. Klikkaamalla saa isommaksi. Olemme ilmeisesti kuitenkin jonkin verran kehittyneet, kun tuloksia katsoo. :) Ensi vuonna sitten uudet kujeet.

Näyttelytähti, ainakin melkein

Tänään olimme Suomen koirankasvattajien (SuKoKa) järjestämässä mätsärissä Lohjalla. Mätsäri oli tarkoitettu pelkästään puhdasrotuisille koirille ja se pidettiin lämpimässä sisähallissa. Hyvää treeniä siis ensi sunnuntain Voittajaa varten. :D Meillä meni Neldan kanssa nämä mätsit tosi hyvin, vaikka aluksi Nelda olikin ihan holtiton enkä meinannut saada tyttöä ollenkaan esiintymään. Korviakin neiti piti vain luimussa, kun äänet kaikuivat hallissa. No, tuomari kuitenkin piti meistä ja sijoituimmekin punaisten toiseksi. :) FCI 1:ssä pentuja oli noin 19-20 kappaletta eli ihan mukavasti meni. :) Olin kyllä tosiaan äimän käkenä, että pärjättiin noin hyvin.

Iso rosetti pienellä koiralla. :)

Ei kauhean edustavia kuvia, mutta eipä tuon väliä. :D

My babycakes

Tyttöjä tältä päivältä. Tylsää poseeraamista. :D


Nabu Babulainen skarppina (kuten aina).

Tara ottaa chillimmin.

Maanantainen näyttelykurssi meni Neldan kanssa hyvin. Olimme tällä kertaa sisähallissa Pitäjänmäessa ja kyllä eron huomasi... paljon miellyttävämpää siellä oli kuin tuolla pakkasessa. Paikalla oli myös enemmän koiria, joten se loi myös oman haasteensa tunnille. Nelda jaksoi kuitenkin keskittyä minuun tosi hyvin, tehtiin vähän tokojuttuja odotellessamme. :) 

Neldan pääsi ekaa kertaa tällä kurssilla (:b) treenaamaan pöytää. Ekalla kerralla Nelda hieman väisti ohjaajaamme, mutta toka ja kolmas kerta menivätkin tosi hyvin! Tyttönen seisoi kuin patsas. :) Toivottavasti päästäisiin joskus tuosta kopelointipelosta eroon... pöydällä seisominen muuten sujuu loistavasti ja siinä jaksetaan oikeasti töröttää. :D

Uuden opiskelua ja vanhan kertaamista

Olimme nyt perjantaina jälleen tokoilemassa. Kauhean kylmä päivä oli, mutta onneksi sain lainata vanhempieni autoa, ettei tarvinnut bussilla körötellä. Oli myös luksusta odotella hallin oven aukeamista lämpimässä autossa.

Tällä kertaa teimme treeneissä sellaisia juttuja, joita emme olleet aikaisemmin tehneet. Ihan peruskontaktin ja seuraamistreenin lisäksi meillä oli liikkeestä seisomista ja myös tokon hyppyeste esiteltiin koirille ja sitä sitten koklattiin. Liikkeestä seisomista ei olla vielä Neldan kanssa juurikaan treenattu, mutta ihan ok se lähti sujumaan. Nyt pitäisi vaan oikeasti jaksaa treenata pakkasesta ja lumesta huolimatta, mutta läheinen treenikenttä on ihan lumenpeitossa, että siellä treenaaminen ei onnistu enää. Kotonammekin on niiiiin vähän tilaa. :(

Tokohyppy meni myös Neldalta hyvin, neiti ei onneksi vierastanut estettä, vaikka pari muuta ryhmämme koiraa pelkäsi sitä ihan todenteolla. Ajattelin itse jossain vaiheessa väsätä tokon hyppyesteen pahvilootista, jostain netistä löysin ohjeen siihen. Treenimotivaatio on nyt vaan talven tullen ollut niin matalalla, että harmittaa. : / Neldakin palelee tuolla ulkona jaloista (ja ostamieni tossujen käyttö on mahdotonta, yksi jalka kerrallaan pitää totuttaa neiti tossujen pitoon). Ehkäpä tämä tästä.

Palautin tänään vanhemmilleni lainaamani auton ja tullessamme kotiin julkisilla, nappasin metroilijoista kuvan. :) Neldanen ei ole nyt pitkään aikaan voinut pahoin julkisissa, oliskohan oksentelupussin kantaminen varmuuden vuoksi mukana taaksejäänyttä elämää? :b

(Kilpa)varustelua

Ostin tänään Neldalle kunnon heijastinliivin ja tossut pakkasia varten. Heijastinliivi oli kyllä uskomattoman halpa (vain 3e Clas Ohlsonilta, vai miten se nyt kirjoitetaan), mutta tossut olivatkin sitten vähän kalliimmat... Neldan tassuja on ruvennut palelemaan pakkasella, joten pakkohan ne tossut oli kuitenkin tässä vaiheessa ostaa, vaikka ajattelin Neldan pärjäävän ilman niitä. Tarahan sai ekat tossut vasta viime vuonna 6-vuotiaana, sitä aikaisemmin ei ollut tarvinnut. Tarahan tottui omiin töppösiinsä tosi nopeasti (n. 15 sekuntia kesti totuttelu...) ja sitten mentiinkin kuin oltaisiin ne jalassa synnytty. :) Nelda taas vihaa noita koko sydämmestään ja kävely on tuskaa. No, hiljalleen totutellaan.

Ostin Neldalle (ja miksei myös itselleni :b) föönin, niin voidaan sitten näyttelyitä varten pestä ja kuivatella. Eipä ole pelkoa, että karvat kuivuisi yön aikana miten sattuu, kun on tuo kapistus.

Pieni koira näkyy pimeässä.

Tämän talven varustelua... Neldalta tosin jouduttiin loppulenkistä ottamaan töppöset pois, kun elämä oli niiiin vaikeaa niiden kanssa. :D

Sievä.

Täpäkkänä heti, kun bootsit saatiin veke. :D

Tyttö sinä olet tähti

Jälleen tänään näyttelykurssilla saimme Neldan kanssa kiitosta esiintymisestä ja yleisestikin yhteistyöstä. :) Neldalla oli kyllä joku ihme vaihe, että neiti vaan riehui ja haukkui koko ajan... Karkasipa se pari kertaa nuuskimaan kurssilla olevaa gordonia, vaikkei ole niin aikaisemmin tehnyt. No, kaiketi koirilla on huonoja päiviä siinä missä ihmisilläkin?

Tämä näyttelykurssikerta oli tosiaan toisiksi viimeinen ja viimeinen tunti pidetäänkin sitten sisätiloissa. Ohjaaja kehui Neldan liikkeitä ja seisomista. Hän sanoi, että seisominen on ehdottomasti Neldan bravuuri ja olen siitä kyllä samaa mieltä. Nelda on kuin posliinikoira: ei hievahda suuntaan eikä toiseen (paitsi välillä :D). Vaikka oli lumista ja lunta satoi + tuuli edelleen, jaksoi Nelda esiintyä hyvin. Ohjaaja sanoi, että Nelda on muuten täysin valmis näyttelykoira, mutta neiti tarvitsee kopeloimiseen varmuutta. Nyt Nelda hieman väisti ohjaajaa, mutta muuten meni sekin ok, ei ollut pakittamista yms. 

Harjoittelimme Neldan kanssa vuoroa odotellessamme myös tokojuttuja, uusimpana asiana "paikka"-käskyä. Käytän tuota "paikkaa" ainoastaan luoksetulon odotusvaiheessa ja se meni aika kivasti. Paikallaolosta neiti karkasi kerran, mutta muuten meni lyhyellä matkalla ja lyhyellä odotusajalla (n. 20 sekuntia) hyvin ottaen huomion sääolosuhteet ja muut häiriötekijät.

Kunhan saan kameran lisään kuvia...

"Käyttää hyvin peppuaan"

Laitetaan lyhyt päivitys viime perjantaisesta tokotreenistä ATD:n hallilla. Tosi mukavasti meni jälleen. Meillä oli tällä kertaa eri ohjaaja paikalla, mutta ei se menoa lannistanut lainkaan. :D Sain hallille onneksi tällä kertaa isältäni kyydin, sillä semi-traumatisoiduin 1,5h tuntia kestävästä bussimatkasta Malminkartanolle. No, ensi viikolla sitten jälleen busseilemaan. :b Takas kotio joudun joka tapauksessa tulemaan bussilla aina ja kärvistelen sen 1,5-2 tuntia sitten. Olispa mulla jo oma auto.

Tällä kertaa otimme kontaktia ja seuraamisen alkeita, myös maahanmenoa (liikkeestä), paikallaoloa ja luoksetuloa harjoittelimme. Ohjaaja katsoi kunkin koirakin vuorollaan ja Neldaa hän kommentoi sanomalla, että neiti käyttää hyvin peppuaan, kun otimme paikallaan ympäri kääntyilemistä sekä oikeaan että vasempaan suuntaan (vaikea selittää :)). Neldalla on myös oikein hyvä kontakti ja seuraamisen opettelu on lähtenyt sujumaan hyvin. Nelda jaksoi myös olla hyvin paikallaolossa, vaikka otin ensimmäisiä kertoja niin, että kiersin koiran takaa viereen. Luoksetuloa en tällä kertaa ottanut muulla tavalla kuin niin, että ohjaaja piti Neldaa hihnasta ja minä sitten eleettömästi kutsuin neidin luokseni. Ihan ok, mutta tiedän, että tuo voisi olla nopeampikin.

Meidän pitäisi alkaa tosissaan treenaamaan kunnollista luoksetuloa, mutta motivaatio on jossain pyllyssä lumentulon takia. Koirat toki rakastavat lunta (kyllä se mustakin on kiva piristys harmaan syksyn jälkeen), mutta ei tuolla  ulkona jaksa kauaa paikallaan värjötellä. Tokoilu on kuitenkin vähän tuollaista pönöttämistä. Sisällä voisi tietty treenata, mutta mutta... Minkähän tekosyyn tähän keksisin? :D


"Sivu!" "Hieeeno tyttö."

It's a miracle!

Pikapäivitys. :) Loistavat näyttelytreenit tänään kera Neldan! Tyttönen pelitti hienosti ja ainoastaan omistaja sai noottia liian nopeasta juoksuvauhdista. Meillä oli nyt eri ohjaaja kuin aikasemmilla kerroilla ja hän suositteli minulle nopeaa kävelyä Neldan kanssa, sillä jos juoksen, joutuu Nelda ravaamaan liian lujaa eikä tuomari ehdi katsomaan liikkeitä.

Seisominen meni Babulaiselta jälleen tosi hyvin, ei mitään kummempaa siinä. Pelkäsin, että Nelda ei osaa enää seistä kunnolla, sillä olemme treenailleet tokojuttuja nyt enemmän ja Nelda hölmöläinen (vai omistaja hölmöläinen, kun ei osaa kouluttaa :D) tarjoaa mm. maahanmenoa nykyään kaikkeen. No, hyvin tyttö jaksoi tosiaan seistä eikä pahastunut, vaikka jalkoja asettelin. Nelda EI myöskään VÄISTÄNYT (hallelujah!) ohjaajaamme, kun hän tuli kopeloimaan ja katsomaan hampaita. Kyllä Nelda hieman nojasi minua vasten, mutta esim. viimeksi näyttelytreenit menivät tuon osalta paljon huonommin.

Ehkäpä tämä tosiaan tästä siis, jes jes. :) Joku voisi kanssa potkaista mua vähän persuksille, että treenaisin noita tokojuttuja ahkerammin!

Lisätään tähän loppuun kevennyksesti Tarasta "passikuva", kun kamera on edelleen poissa. Neiti on tässä about samanikäinen kuin Neldalainen nyt on. Tara siis tuossa kuvassa 1v 2kk, voi, kun sekin on ollut niin nuori joskus. <3 Joku päivä pitää tännekin laittaa Taran vauvakuvia.
 

Sitten vähän tuoreempaa tältä keväältä. Tara pieni karvajalka, hapsuvarvas, mammanmussukka. <3 Eläisitpä ikuisesti. :(

Tokotokotokotokokoira

Olimme sitten Neldan kanssa perjantaina tokoilemassa Helsingin Seudun Kennelpiirin järjestämässä ryhmässä ATD:n hallilla. Ilmoittauduttiin aika viime tinkaan, mutta onneksi mahduttiin vielä mukaan. :) Kyseessä on kuuden viikon kurssi eikä hintaa tule tuolle kuin 25 euroa... Olin ihan ällikällä lyöty, kun vertaa tuon Silkkitassun hintoihin, mutta se onkin yksityinen koirakoulu. 

Tämä kurssi (toko1) on  tarkoitettu koirakoille, jotka jo käytännössä ovat harjoitelleet ja hallitsevat  HSKP:n pentukurssilla opetetut asiat ja haluavat jatkaa  harjoittelua eteenpäin kohti tottelevaisuuskilpailuja. Pelkäsin, että oltaisiin Neldan kanssa tosi huonoja (tuossa esittelypätkässä kuulosti niin vaativalta ryhmältä, että jotain pitäisi oikeasti jo hallitakin! :D), mutta onneksi asia ei todellakaan ollut näin. Paikalla oli meidän lisäksemme vain kolme muuta koirakkoa ja osaamistaso oli aika kirjavaa. En tiedä, olivatko muut koirat sitten tosi nuoria, mutta olimme Neldan kanssa selvästi edistyneimpiä siellä. En kyllä mitenkään koe, että muiden "ei edistyneisyys" haittaisi meitä mitenkään, kun keskitymme kuitenkin omaan suoritukseemme ja etenkin häiriön alla työskentelyyn (huhtikuista agilitykurssin karsintaa silmällä pitäen).

Treenasimme nyt ekalla kerralla kontaktia, maahanmenoa (myös liikkeestä), hieman paikallaoloa ja luoksetuloa. Muut menivät Neldalla suht ok, kontakti oli jopa yllättävän hyvä tällä kertaa, mutta luoksetulo oli fiasko. :D En ole opettanut sitä Neldalle, joten neiti oli tosi epävarma, että saanko mä nyt ihan oikeasti lähteä tästä tulemaan, vaikka käskit odottamaan... No, sieltä se sitten kuitenkin hiipi hiljalleen luokseni ja meni jopa pari kertaa matkan aikana maahankin. x) Tätä on siis treenattava... kunhan vaan keksisi miten, ettei paikallaolo huonone luoksetulotreenin seurauksena (pelkään siis, että Nelda lähtee varkain tulemaan, kun neiti on kunnon ennakoija kaikissa asioissa). Paikallaolo meni siis myös hyvin, mutta en ottanut pitkiä pätkiä. Liikkeestä maahanmeno oli kelpo ottaen huomioon sen, että ollaan treenattu sitä niin vähän. Miun vaan pitää muistaa olla pitämättä namia kädessä, sillä se tekee kuulemma Neldan maahanmenosta epävarman.

Eiköhän tässä tarpeeksi tältä erää. Harmi, kun tuo tokotreeni on niin myöhään 21-22 ja vielä kovin kaukana täältä Laajasalosta. Meillä meni Neldan kanssa yhteensä reissuun yli kolme tuntia, kun joudutaan julkisilla menemään kolmella eri bussilla. Nelda ei tosin onneksi voinut pahoin kertaakaan, mikä oli hieno homma, kun minun piti vahtia, että osataan jäädä oikealla pysäkillä. :D Pitääpä muuten lisäillä myös jotain treenikuvia tähän wall of textiin, mutta kamera on valitettavasti unohtunut kaverilleni. Pitää noutaa se jossain kohtaa takaisin.

Laitetaan pari ennennäkemätöntä pentukuvaa, jotta olisi edes joku väriläiskä tässä. :)



Babulainen veikeänä n. 4-5 kuukautta vanhana. Niin kauan jo noistakin ajoista. <3

Ekaluokkalaisen hymy, pari hammasta puuttuu. Samanikäinen lapsonen kuin edellisessäkin.

On Nelda muuttunut noista honkkeliajoista. :D "Rumasta" ankanpoikasesta kasvoi joutsen, ainakin omaan silmääni. B) Aika raskaat korvat näyttää Neldalla olleen tuossa 4-5 kuukauden iässä.

Sään armoilla

Tänään olin Neldan kanssa jälleen näyttelykurssilla. Tämänkertainen tunti jäi valitettavasti (vai onneksi) hieman lyhyemmäksi, sillä lunta satoi reippaasti ja raaka tuuli puri luihin ja ytimiin. Päädyttiin siis yhteisymmärryksessä lopettamaan tunti tällä kertaa aikaisemmin (ainoastaan minä ja gordoninomistaja olimme paikalla), sormet olivatkin jo ihan tunnottomat ja Neldaakin palelsi.

Tarkastelimme tänään taas liikkeitä ja seisomista sekä koiria myös kopelointiin. Muut osiot menivät Neldalta ihan ok ottaen huomioon sääolosuhteet, mutta kopeloiminen oli kamalaa Nelda-raukan mielestä. Ohjaaja kopeloi koirat muutamaan otteeseen ja onneksi Neldalla meni toinen kerta hieman paremmin. Ohjaaja myös oli sitä mieltä, etteivät tuomarit välttämättä pistä lainkaan pahakseen, vaikka huomaavat koiran olevan arka. Kunhan tuomarit saavat koiran tutkittua vaivatta, pitäisi kaiken olla ok.

Nelda myös peeloili tänään menemällä välillä istumaan/makaamaan, vaikka olisi pitänyt seistä. En sitten tiedä, johtuiko tuo oikeasti kylmästä (kalju maha UÄ:n oton takia) vai onko tokojuttujen treenaaminen saanut Neldan tarjoamaan minulle istumista/maahanmenoa seisomisen sijasta. No, molempi pahempi. Pitää jatkaa seisomisen käskysanan vahvistamista, sama homma kyllä edessä myös istumisen ja maahanmenon kanssa.

Tara ja erityisesti Nelda olivat kovin innoissaan lumesta. Nelda veti hepuleita koko matkan ajan, kun taivalsimme kohti treenipaikkaa. Kylmyys ei näyttänyt tyttöstä siinä vaiheessa haittaavan, mutta 1,5 tunnin talsimisen jälkeen kodin häämöttäessä edessä, meni Nelda hieman hiljaisemmaksi. Ehkäpä lapsonen oli vain väsynyt, mikä on kyllä siinä mielessä hyvä, ettei Nelda tule herättelemään minua huvikseen tänä yönä niin kuin viime yönä kävi. :b

The Great Babu

Tänään osallistuimme Hollolassa pidettävään mätsäriin ja meillä meni oikein kivasti. :) Nelda joutui osallistumaan pieniin aikuisiin, sillä ko. mätsärissä pentujen yläikäraja oli 9 kk. Neldahan täytti juuri pari päivää sitten 10 kuukautta eli jouduttiin sitten tosiaan hieman kovempaan seuraan esiintymään.

Tuomari oli hyvin tarkka ja tutki koirat + niiden liikkeet huolella monesta kulmasta. Neldalainen jännitti kovasti kopelointia ja pöydällä seisomista eli eläinlääkärireissulta saatiin varmaan sitten tuo yht'äkkinen pöytäkammo. :( No, ei kun lisää vaan treeniä ja tosiaan tämänpäiväisen perusteella eivät kaikki tuomarit ole niin tiukkia sen suhteen, jos koira jännittää.

Tuloksena siis tältä päivältä pienten aikuisten punaisten 4. :) Kaiken kaikkiaan pieniä aikuisia oli 23 ja punaisia 12, Nelda pärjäsi siis tosi hyvin. :D Aikuisilla koirilla voi kuitenkin olla vuosien näyttelykokemus takana, joten olin ihan otettu, että Nelda pärjäsi tässä porukassa näin mukavasti. Suoritus ei ollut kyllä mielestäni paras, joskaan ei mikään huonokaan. Mätsäri pidettiin parkkihallissa, joten se loi omat haasteensa päivälle. Vaikka äänet kovasti kaukuivatkin ympärillä, jaksoi Nelda kuitenkin välillä esiintyä korvat tarkkaavaisina eteenpäin suunnattuna. Tuomarin sanat kyllä lämmittivät kovasti mieltäni: "Näin nuori koira, jolla on vielä vaikka miten hieno ura edessä." Tuota sitten muistelen, kun meinaa epätoivo kalvaa mieltä liikaa.

Pro-tyttönen. <3 Harmi, että tuon ruokasäkin nappulat ovat niin isoja, etten voi meiän tytöille antaa, kun pelkään superahmattien tukehtuvan niihin. :(

Niin, ja sen verran vielä, että osallistumme Neldan kanssa ensi perjantaista alkaen toko1-kurssille. :D Haaveena, ehkä hieman epärealistisena sellaisena, miulla olisi  suorittaa tuon kanssa TK1-tunnus, mutta ainakin toistaiseksi heikolta näyttää... No, onhan tässä aikaa. :)

Loppuun mahtava (ja ylpeä) nokkaeläin Bobo.

Nukkujia

Tyhjentelin kamerani muistia ja sieltä löytyi paljon kuvia lepäilevistä tyttösistä. :D Laitan niitä tänne huvikseni.

Tyynykasan Valtiatar Nelda. Nelda on aina tykännyt, ihan pienestä pitäen, nukkua jonkinlaisen kasan päällä. Oli kasa sitten tehty tyynyistä tai vaikka Tonin reppu, niin kyllä Babulle kelpaa. :)

Spurgu-Nelda herätetty kesken unien. <3

Nelda tietsikkapöydän alla pesässä pöllähtäneenä. :D

Suorajalka kalansilmä-Tara. <3

Kaikkea sitä... ja näyttelykurssi siinä sivussa

Aika pikainen päivitys tähän väliin. Jouduttiin eilen menemään Neldan kanssa eläinlääkärille, kun iltapäivällä tyttöön iski ihan älytön apatia. Nelda kulki pää riippuen pitkin seiniä eikä innostunut mistään. Edes herkkua Nelda ei meinannut haluta syödä loppuun, vaan jätti sen välillä kesken. Tätähän meidän biojätekomposti ei koskaan tee, kaikki kelpaa. 

Olin todella huolissani Neldasta ja eläinlääkärillä sitten lapsi tutkittiin läpikotaisin. Ainoa löydös, jonka tohtori teki, oli kohonnut ruumiinlämpö (39,5 astetta) eikä sekään ollut hälyttävän korkea. Pyysin vielä, että Nelda ultrattaisiin kohdun osalta, sillä pelkäsin neidillä olevan kohtutulehdus... Mitään ei kuitenkaan onneksi löytynyt ja eläinlääkärin mukaan seurantalinja riitti. 

Tänä aamuna Neldalla ei enää ollutkaan edes lämpöä, mutta sheivatut vatsakarvat v*tuttivat tyttöstä. :D Liikkumisesta ei meinannut tulla mitään, vaan Nelda istui koko ajan ja kulki lyhyen matkan kerrallaan. Kyllä shelttiläisen maailma joskus järkkyy pienestä, kuten karvojen ajelusta, sanoi klinikkaeläintenhoitajakin, kun oltiin kotiin lähdössä ja Nelda oli tyytymätön. Kyllähän tuon sinällään ymmärtää, kun nyt käy tuuli ikävästi vatsaan ja ultraamiseen käytetty geeli varmaan kutittaa, vaikka kotona suihkuteltiinkin.

Pääasia, että kaikki on kuitenkin hyvin nyt. Olimme tänään myös sitten näyttelykurssilla, kun Neldan vointi oli hyvä. Liikkeitämme kehuttiin ja Neldan seisominen oli myös kuulemma erinomaista, pitkän harjoittelun tulokset alkavat näkyä. Koiria myös kopeloitiin tällä kertaa ja meidän osaltamme se meni erittäin huonosti, mikä on harmi. :( Nelda varmaan otti itseensä siellä eläinlääkärillä, kun tyttö jouduttiin aika kovakouraisesti kääntämään selälleen karvanajelua ja UÄ:tä varten.

Ei tästä tullutkaan sitten lyhyt ja pikainen, vaan kunnon wall of text. :P

Eka virallinen korkattu!

Nelda Nebulainen osallistui tänään ekaan viralliseen näyttelyyn n. 10 kuukautta vanhana, mahtava kokemus oli! Ei taida tämäkään harrastus nyt pariin viralliseen näyttelyyn jäädä, sen verran innostuttiin. :D Voittaja ainakin nyt seuraavaksi ja jos sitten alkukeväällä keskityttäisiin vähän muuhun ja myöhemmin sitten kehäkettuilua lisää. 8)


Nabu vinkkailee tuomarille.

Suuntasimme siis pikkusiskoni, Tonin ja tietenkin Neldan kanssa kohti Lahden KV näyttelyä. Kello soi jo 5:30, mutta onneksi kelloja oli jouduttu siirtämään yön aikana tunti taaksepäin, niin sai kuitenkin nukkua vähän pidempään periaatteessa. :)

Shelttejä Lahdessa oli narttuja 36 ja uroksia 17 kappaletta, ihan mukava määrä siis! Junnuluokassa narttuja oli 7. Mielestäni Neldan suoritus oli ihan loistava, sillä neitonen ravasi suht nätisti EIKÄ väistänyt tuomaria. Kyllä lapsosta selvästi jännitti, mutta mitään pakitusta tms. ei onneksi esiintynyt. Saatiin sitten tosiaan H eli hyvä. :) Mielestäni arvostelu oli aivan loistava enkä olisi ikinä uskonut, että Babulainen saa noin hyvät arviot, vaikka maailman kaunein koira minusta onkin. <3


Junnutytöt rivissä. 

Arviointi meni siis näin toisella kotimaisella kielellä (ruotsi):

"God typ, tillräckligt utvecklat huvud för ålder, mörka ögon, bra stop, ngt stela öron, önskar mer förbröst, fin kroppslängd, ännu ngt smal i kropp, rör sig med bra steg, bra päls och färg."

Arviointi vapaasti suomennettuna (toiv. ei isompia mokia):

"Hyvä tyyppi, riittävän kehittynyt pää ikäisekseen, tummat silmät, hyvä otsapenger, hieman jäykät  korvat, toivoisin lisää eturintaa, hyvä vartalonpituus, kuitenkin vielä hieman kapea vartalosta, liikkuu hyvällä askeleella, hyvä turkki ja väri."


Mette Tufte (NO) arvioi Neldaa ensin pöydällä, sitten juostiin kolmio, jonka jälkeen siirryttiin seisottamaan koiraa tuomarin eteen ja kehäsihteeri kirjasi arvion.

Nelda osasi olla yllättävän rauhallinen suuressa hallissa, vaikka ei koskaan ollutkaan ollut tuollaisessa paikassa... Tosin ehkä kauppakeskus Itäkeskusta täällä Helsingissä voisi verrata tuollaiseen, mutta kuitenkin. :) Neldalla on sata kertaa paremmat hermot kuin Taralla, mikä on loistavan harrastuskoiran merkki! Tosin Tara-parasta ei voi paljon huonommaksi mennä... :)


Vuoron odottelua ja muiden shelttiläisten ihmettelyä.

Tästä on hyvä jatkaa sitten Voittajaan joulukuussa. ;)

Näyttelykurssi startattu

Tänään osallistuttiin Neldan kanssa Sahaajankadun kentällä pidettävälle näyttelykurssille. Meidän lisäksemme kurssille osallistuvat 1-v. akita ja 7 kk vanha gordoninsetteri. Onneksi koiramäärä ei ole tuon suurempi, sillä muuten kaikkia koiria ei ehkä ehdittäisi käydä tunnin aikana läpi. :) Kurssikertoja on yhteensä kuusi ja tavoitteenani olisi saada Neldan "kopelointipelko" vähenemään... todennäköisesti se ei tule koskaan täysin lähtemään, mutta ohjaajamme vaikutti hyvin pätevältä, joten häneltä saamme varmasti ainakin hyviä vinkkejä.

Nyt ensimmäisellä kerralla lähinnä keskustelimme tavoitteistamme ja historiastamme näyttelyiden suhteen. Myös koirakkojen ongelmakohtia puitiin ja itse nostinkin pahimmaksi ongelmaksemme tuomarin väistämisen. Mainitsin myös Neldan nuuskuttavan välillä maata, kun pitäisi ravata kauniisti sekä neidin välillä innostuvan riehumaan hihnassa, ainakin hetkellisesti.

Ohjaajamme kävi lävitse kaikkien koirien liikkumisen sekä tyylin, jolla liikutamme koiraa. Neldalla meni tämä kerta tosi hyvin ja neiti ravasikin kauniisti vierelläni. Hieman Nelda kiristi välillä hihnaa, mutta ei kuitenkaan sentään missään kuristusotteessa mennyt. Muutaman kerran tyttönen myös hyppäsi minua vasten, mutta muuten suoritus meni nappiin ohjaajankin mielestä. Ainut asia, mitä oikeastaan saatiin viilattavaksi, oli se, että minun pitäisi juosta hieman hiljempää, sillä nyt Nelda joutuu ravaamaan aika lujaa. 

Ensi kerralla paneudumme ilmeisesti koiran kopeloimiseen ja muuhun esittämiseen. Kuvaamme myös ymmärtääkseni digikameralla koiran liikkumista, jotta näemme itse konkreettisesti, miltä se näyttää. Puhumme myös kurssin aikana yleisesti koiranäyttelyistä ja ohjaajamme lupasi antaa hyviä vinkkejä kehien kiertämistä varten.

Katotaas, mitä tästä seuraa. :)

Laitetaan vielä Neldan pöytätreenistä kuva. Piti vähän sutata taustalla olevaa rojua. :b

Mätsärimenestystä

Neldan juoksujen loppumetrejä siis mentiin, joten päätettiin osallistua tänään tuossa läheisellä Sahaajankadunkentällä pidettävään mätsäriin. Paikalla olleet uroskoirat eivät reagoineet Neldaan mitenkään asiaankuulumattomalla tavalla, joten olivat ne juoksut onneksi loppuneet, kun sitä jännättiin. :) En olisi kyllä juoksujen kanssa todellakaan jäänyt paikan päälle muiden suoritusta pilaamaan. 

Mätsäriin tosiaan osallistui yhteensä 57 pentua, mikä on mielestäni huikea määrä. Olimme vuoronumerolla 29, joten odottamista oli ja ilmakin oli huono; satoi ja tuuli. Onneksemme paikalla oli suht paljon sheltti-ihmisiä ja juteltiinkin siinä sitten kahden nuoren sheltinomistajan kanssa. Koirat remusivat ja leikkivät hihnassa sen minkä pystyivät, hauskaa siis oli!

Nelda sitten sijoittui sinisten pentujen 3. (sinisiä pentuja noin 28 kappaletta), joten olen todella tyytyväinen pikkutyttööni! Nelda jaksoi seistä maassa ihan ÄLYTTÖMÄN hienosti, varmasti Neldan paras suoritus tähän asti ellei lasketa mukaan sitä, että juostessa nenukki oli koko ajan maassa. ;) Taisi olla vielä jotain juoksujen jälkihöyryjä, kun juoksujen aikana pikkuneidosta tuli todellinen nuuskija. Tuomaria Nelda kyllä jännitti pöydällä ja pakittikin, mutta nykyään minulla on keino hallita Neldaa siinäkin tilanteessa; sain joltakin joskus vinkin, että tue koiraasi mahan alta, ja se ihme kyllä toimii? Sain ainakin mielestäni Neldan edes pariksi sekunniksi seisomaan ok pöydällä. Harmi kyllä, että tyttö edelleen jännittää tuomareita, mutta minkäs sille mahtaa. Muuten Neldalla on kyllä tosi hauskaa kehässäkin, oikein näkee, miten tyttö keskittyy ja tykkää toiminnasta.

 Nelda ja hiaaanot palkinnot. Uusi piippilelu oli ihan mahtava juttu, kun Nelda olikin jo ehtinyt hajoittaa vanhemman sellaisen. :)

Ensi viikonloppuna onkin jo ensimmäinen virallinen edessä, joten toivotaan, ettei tulla HYLin tai EVAn kanssa veke. Edes T olisi superjuttu, Hsta repisin jo pelihousuni. :D

Jättisheltti vai ei?

Ei hitsit tuon Neldan koon kanssa, itselläni on jotenkin kauhea fiksaatio tietää, onko tyttönen ylisuuri vai ei. Koitin siis tänään taas mittailla säkää & painoa ja nyt näyttäisi taas siltä, että ainakin jälkimmäistä on yllättäen tullut lisää runsaasti (n. 400g). En tiedä, voiko koirallakin paino heitellä tuolla tavalla, mutta ajattelin kyllä alunperin Neldan jäävän alle 7-kiloiseksi. Mutta ei kun ei. Säkä puolestaan näyttää milloin mitäkin, esim. tänään sain lukeman 37,8 cm, joka on siis nartun ihannekoon ylärajoilla... Missäköhän tuon voisi virallisesti mittauttaa, että näkisi, mikä on asian laita? Ainakin Lahdessa tuomari haluaa varmaankin Neldan koon tarkistaa. Graah. :b

Tara KoiraNetissä ja vääntöä Neldan kanssa

Taran viralliset terveystulokset ovat nyt sitten KoiraNetissä. Aika nopeasti sinne ilmaantuivat. :) Unohdin tosiaan, että Taran silmässä havaittiin myös pari hentoa ripseä, joten siitä tuo distichiasis-diagnoosi. Ne eivät kyllä tule vaivaamaan rouvakoiraa koskaan, joten eipä tuolla "kauneusvirheellä" tilastoissa ole väliä. :D

Neldan kanssa ollaan nyt viimeaikoina yritetty tosissaan treenata erilaisia juttuja mahdollista tokouraa silmällä pitäen. Tiedän kyllä, ettei meistä mitään himoharrastajia koskaan tule, mutta silti lapsosen kanssa tuntuu olevan välillä niin kamalan paljon vääntöä. Nelda oppii ja tekee aivan eri tavalla asioita kuin Tara ja jollain tavalla koen Neldan kouluttamisen äärettömän vaikeaksi... : / Tuntuu, etten saa oikein jäämään mitään neidin päähän ja kun miettii, että joskus noita asioita pitäisi osata tehdä vielä häiriön alla, niin se vetää mielen matalaksi. No, mutta me keskitymme nyt harjoittelemaan oppimista temppujen muodossa ja tokoa yritetään välillä siinä sivussa sitten. Olisi pitänyt aloittamaan kouluttaminen aikaisemmin, mutta tässä tapauksessa tekemätöntä ei saa tehdyksi. :)

Piippiippiippiippiip

Neldalla alkoikin nyt jokin aika sitten juoksut, että vähään aikaan ei olla nyt menossa mihinkään. :) Mä olinkin jo viikko, pari sitten ihmetellyt, että miksi ihmeessä Neldasta on tullut kamala piippaaja? No, ilmeisesti syykin tuohon nyt selvisi, kun juoksut alkoivat. Tuntuu, ettei tuo enää muuta teekään kuin piippaa hulluna. Pää räjähtää kohta. :D Pitää keksiä neitoselle jotain actionia, kun ei tuota uskalla nyt vähään aikaan irti laskea... Miten me oikein selvitään näistä juoksuista, kun Nelda on tottunut juoksemaan päivittäin hulluna?

 Nelda nöyristelee ja heiluttaa kauheasti koko ajan häntää Taatalle... Miettii varmaan, olisko siitä miehekkeeksi. :)

Trimmailin muuten yksi päivä Neldan korvakarvoja, kun eräältä foorumilta vinkin siihen sain. Löysin Youtubesta hyvän sheltin korvantrimmaus videon, mutta jälki ei kyllä ollut yhtä hyvää... Nyt vain toivon, että noihin pahimpiin kohtiin kasvaa karvat takaisin, ettei Lahdessa tuomarilta tule sanomista. B)

Karvahirviö ennen ja jälkeen tuhoamistyöni.

Niin... ja eilen sattui myös sellainen tapaus, kun Babulla oli jäänyt paskat housukarvoihin kiinni (jälleen kerran), oli Toni sitten omatoimisesti päättänyt leikata kunnon palan housukarvoja veke, että sai pökäleen irtoamaan. :D Vähän hassunnäköinen tuo on takaapäin, mutta onneksi ei olla niin näyttelyhulluja, että tuosta suuttuisi. :) Ja karvahan on uusiutuva luonnonvara!

Kehäkettu Babu Salossa

Oltiin tänään Salossa asti ja kamera sattui tulemaan mukaan, joten kaiketi sitä voisi kuvia esitellä reissulta. :) Saimme punaisen nauhan ja pääsimme punaisissa jatkoon, mutta emme kuitenkaan Neldan kanssa sijoittuneet. Olin kuitenkin SUPER ylpeä neitosesta, sillä Nelda oikeasti jaksoi kuunnella ja katsoa minua, mutta ennen kaikkea seistä ja esiintyä. Tuomariakaan Nelda ei tänään väistänyt niin paljon kuin ennen, vaikka tuomari kyllä edelleen pelotti Nabua kovasti. Ehkä tämä vielä tästä lähtee sujumaan kuitenkin. :)

Naamaillaan! Tukka hapsottaa mukavasti.

Sitten joitakin kämäsiä seisontakuvia (P.S. En tiedä, miten shelttiä pitää esittää, joten ei kannata ainakaan mallia ottaa, vaikka ei nuo kai nyt niin hirveitä ole.)

Kaunis koiralapseni. <3

Sitten kehässä. Taso oli punaisten koirien kesken aika kova, joten ei ihme, ettei sijoituttu. :) Tuomarilla oli  kyllä hieman outo tyyli jakaa nauhoja... Hän saattoi antaa parikilpailussa molemmille koirille punaiset tai siniset nauhat ja loppujen lopuksi kävikin sitten niin, että punaisia oli paljon enemmän. 

Kehäkettuillaan... :D

Tämä kuva näyttää Neldan aika hyvässä valossa, kun nuo pari koiraa vähän hassuttelevat tuossa. :)

Muutama tuttu koirakko näkyi aikaisemmista mätsäreistä. Neldalla oli todella hauskaa, kun tyttönen sai leikkiä n. 7 kuukautta vanhan shelttilapsen kanssa, hihnassa tosin. Olisi ollut niin hauska päästää parivaljakko juoksemaan kimpassa, olisi varmasti kovaa kyytiä menty, sennäköistä oli meno. :D

Tara ja (lähes) puhtaat paperit!

Olimme tänään frouvasheltin kanssa Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa shetlantilaisten joukkotarkastuksessa. Aika paljon ihmisiä ja mitä suloisimpiä shelttejä oli paikalla. Hienoa, että ihmiset jaksavat olla aktiivisia terveystarkastusasioissa. Mua kyllä toisaalta huvitti se, että muut sheltit siellä oli jotenkin tosi kauniita ja rodunomaisia ja sitten mä tulen sinne tuollaisen monsterisheltin kanssa. :D No, empä antanut sen haitata.

Taralta sitten tosiaan tutkittiin terveeksi polvien ja sydämen osalta. Etenkin sydämen puolesta olen erittäin huojentunut! Silmissä Traalla on edelleen se pentuajan CRD, mikä ei tule tosin koskaan vaikuttamaan rouvan elämään. Lääkäri puhui myös jostain toisesta diagnoosista, jota hän ei tosin Taralle antanut, vaikka jotakin aihetta sille olisi hieman kuulemma ollut. En muista tämän diagnoosin nimeä, mutta siihen ilmeisesti liittyi joku silmän takakapselin (?) löysyys. Tara sai siis lähestulkoon puhtaat paperit ja mä olen tosi onnellinen ja tyytyväinen. :)

Taran kanssa kun reissattiin tuonne kahdestaan (tai no, saatiin isältä kyyti sinne, mutta takasin tultiin julkisilla), muistin taas, miten unelmamatkustaja tuo on... Tara nukkui autossa, bussissa ja metrossa, ihan erilainen suhtautumistapa matkustamiseen kuin Neldalla, joka heiluu ja yrjöää ympäriinsä. Tara on vaan niin loistava. <3

Tuote-esittelyä ja metsäilyä

Ostin tosiaan shelttiläisillä automatkoja varten häkin ja täytyy kyllä myöntää, että ymmärrän nyt, miksi se valtavankokoinen häkki oli niin halpa. :D Tuo on nimittäin ihan täysmetallia ja mahdottoman raskas kantaa... Onneksi sentään mahtui autoon ja koirat tuntuvat viihtyvän siinä (etenkin Nelda, joka ei pidä automatkoista). Ajattelin kyllä raahata tuon häkin sitten näyttelyihin mentäessä ihan halliin asti. Täytyy vaan miettiä, miten saisin sen ja koiran + muut tavarat kulkemaan yhdellä kantomatkalla.

Kauniit neidot esittelevät uutta boksiansa. <3

Ollaan tässä myös ihmetelty syksyn saapumista metsälenkkien muodossa. Kohtahan sitä taas talvi saapuu ja Nelda täyttää vuoden tammikuussa. Uskomattoman nopeasti aika on kulunut.

Nelda on kunnon linssilude ja Tara vaanii makkaraa. :D

Metsälenkin ja hullun juoksemisen jälkeen oltiinkin sitten ihan sippejä.

Nyt jännätäänkin sitten Taran terveystarkkeja, jotka sijoittuvat torstaille. Lisäksi myöhemmin tässä kuussa Lahden KV, mikä on todella iiik, sillä Nelda edelleen on mätseissä väistellyt tuomaria... Tänään ei kuitenkaan pelännyt ketään, kun Itiksessä kiersimme ja kyllä niitä silittäjiä/Neldasta kiinnostuneita edelleen riitti jonkin verran. Pentuaika oli sitten aivan toinen juttu. :)

Tulipahan tänään ostettua myös ohennussakset... Vähän niillä ja napsin Neldan korvakarvoja, mutta en kyllä tiedä, miten toi tyttönen pitäisi trimmata. :D