Värkit pois

Varasimpa tänään sitten Neldalla ja Taralle molemmille sterilointiajan perjantaiksi 8.4. klo 16. :D Mennään Sopulitien eläinlääkäriasemalle, hintaa operaatioille tuli yhteensä 580e. Kyllä se vähän kirpasee, mutta tiedän, että tuolla takaan koirilleni paremman loppuelämän. :) Taralla toivottavasti alapäävaivat helpottavat, Neldan kanssa ei tarvitse pitää enää treenitaukoja ja molemmilta naisiltani lähtee kohtutulehduksenriski kokonaan pois, jes. Nisäkasvainriskiin näin "myöhään" steriloiminen ei taida kummankaan kohdalla enää vaikuttaa..? Koen ainakin kantaneeni vastuuni koiranomistaja, kun leikkautan turhat systeemit pois. Toivottavasti sterkkaaminen ei kauheasti vaikuttaisi Neldan turkkiin ja luonteeseen, sillä tykkään kovasti niistä tuollaisenaan. :D

Peruuntuupa nyt tämän sterkkaamisen johdosta tuo 10.4. oleva mätsäri/möllijuttukin, mutta ehtiihän noita kiertää. Tärkeintä on, että lapsoseni toipuvat leikkauksesta. Vähän kyll mammaa jännittää... :)

"Mitäs se eukko oikein juonii meidän varalle?" tuumii Nelda. :D

Kevättä vastassa

Ottelin ulkosalla kuvia koiralapsista. Meillä on koulussa taidekurssi (kyllä, sairaanhoitajakoulussa :D), jota varten tänään lähinnä kuvailin. Saa nähä, uskallanko lykätä tuotokseni jossain kohtaa tänne näytille. Meidän pitää luoda voimauttava kuva ja haluan sen liittyvän koiriin ja sielunkumppanuuteen. :)

Tässäpä muita samalla reissulla otettuja kuvasia. Ensin kuvakollaasi hanskan ryöstöstä. Taisi Taran pistävä katse vakuuttaa Neldan. :>

Sitten perseenhaukkaaja Nelda

Ja loppuun vielä kaunokaiset yhdessä

"Valitettavasti emme..."

"...voi tarjota sinulle ja koirallesi tällä kertaa treenipaikkaa...", alkoi viesti kutakuinkin HSKH:lta. No ei mahda mitään, pitää vaan laittaa nyt uutta kalaa onkeen. :) Emme tosiaan päässeet Neldan kanssa edes agilityn alkeiskurssin testitilaisuuteen, vaan karsinta tehtiin aivan muin perustein (ei varmaan vaikutettu kauheen aktiivisilta jäseniltä, kun olen passiivisena vaan toistaiseksi maksanut jäsenmaksua?). Olisin toivonut, että oltaisi päästy edes vähän testailemaan, että miten Nelda olisi kokeessa hörhöillyt, mutta ehkäpä jonakin toisena kertana tärppää. :) Kattelen vielä muita seuroja, mutta saattaapi mein agilityt venyä ensivuoden puolelle (mitä nyt ehkä tulee käytyä jotain tekemässä omatoimisesti kaverin ohjauksessa). HSKH:lle oli tosiaan tullut 109 hakemusta, joista 30 ilmeisesti saa paikan. Aikamoinen tunku siis!

Treeni-intoa meillä kuitenkin riittää. Ollaan nyt koitettu tokoa tehdä jossain muodossa päivittäin. En ole mikään superkouluttaja, joten hitaasti edistytään (en uskalla sanoa hitaasti, mutta varmasti :D). Tällä hetkellä meillä suurimmat ongelmat ovat seuraamisessa. Kokeilin toisenlaista tekniikkaa, jotta saisin Neldan katsekontaktin paremmaksi (makupala tulee suusta) ja sainkin neidin aika hyvin tapittamaan mua jopa liikkeessä. Seuraamisen tiiviyttä treenataan nyt, ehkä 2-3 askelta päästään tiivisti eteenpäin. :D Tai vaihtoehtoisesti jos haluan pidemmän matkan kulkea niin pitäisi hokea "seuraa seuraa seuraa", mutta siihen en rupea. :P Olen opettanut Neldalle myös kurre-temppua (etujalat sievästi ilmassa, istuu persuksellaan) sekä hieman kosketusalustaa, joka on meillä jostain kumman syystä lautanen. Aika nopsaa tyttö pääsi kärryille. 

Käyrä tapitus by Maiju K.

Neldalle pitäisi varata noita terveystarkkeja. Harmi, että ovat Kannelmäessä asti, kun täältä ei oikein pääse kätevästi julkisilla sinne. Pitänee varmaan isukilta kerjätä autokyytiä sinne ja takaisin... Lisäksi olen salaa ruvennut miettimään, että pitäisikö tuolloin 10.4. osallistua Taran kanssa möllitokoon, joka myös silloin pidetään. :D Ei me olla treenattu vuosiin aktiivisesti ja liikkeet on retuperällä, mutta Tara on nykyään niin varma suorittaja, et ei jouduttas varmaan ihan nollille... Tietenkin, kun kisa olisi vieraalla maaperällä niin saattaisi rouvaa ruveta ahistamaan sen verran, ettei mikään luonnistuisi. Katellaan. :)

Treeniä pukkaa, ainakin jonkin verran

Edellisestä postauksesta onkin kulunut jo jonkin aikaa. Päivitetääs nyt sitten sen verran, että kolme viime viikonloppua ovat olleet aika meneviä, ainakin mun mielestä. :D Tänä viikonloppuna oli tarkoitus mennä testailemaan agilityä Neldan kanssa (Maiju koirineen messissä), mutta valitettavasti kenttää ei ollut vielä aurattu lumesta. :( Mentiin sitten ihan vaan lenkille (kestiköhän se reilun tunnin) ja Nelda sai juosta ihan hurmiossa muiden shelttisten parissa. :D Kotona nukuttiinkin sitten sikeästi, meinasi Nelda jo bussiinkin sammua, vaikka normaalisti inhoaa niissä matkustamista. Jonkin verran testailin lenkillä Neldaa siinä mielessä, että kiinnostaako toiset koirat enemmän kuin minä, niin olihan noi tulokset aika vaihtelevia. Välillä tultiin luokse intopinkeänä ja välillä oli korvat ties missä. Ollaan me toki kehitytty tässä matkan varrella paljonkin ja tuntuu, että kyllä neitiä taitaa jonkin verran mun liikkeet kiinnostaa. Ei tässä auta kuin treenata ahkerammin nyt kun ollaan talvikoomasta herätty viimein. :)

Toissa ja sitä edeltävänä viikonloppuna oltiin puolestaan seuraamassa Maijun ja Javan kisoja Riihimäellä. Siellä sain taas kunnolla testattua Neldaa, että onko remmirähjääminen yhtään vähentynyt... ja olihan se! :) Uskalsin muutamaan otteeseen jopa treenata Neldaa irti hallin pihalla ja hyvin jaksoi tyttö keskittyä muhun. Toki neiti välillä remusi hihnan päässä, etenkin jos mentiin halliin sisälle, kun oli niin ahdasta ja vieraat koirat oli ihan iholla. Hyvin Nelda kuitenkin aina lopetti, kun vähän karjasin. :D Ja namia vaan nassuun hienosta käytöksestä! Täytyy kyllä kans myöntää, että agilitykärpänen purasi pahemman kerran, kun kisoja seurasi. Voi kun päästäisiin Neldan kanssa treenaamaan. :)

Lähdössä Itikseen Maijun kyytiä odottelemaan...

Seuraavat kuvat Maiju K.:n ottamia 6.3. epävirallisten agilitykisojen jälkeen. Kyllä vauhtia riitti edelleen. :D

Karkuun!

Neldaa koitettiin maistellakin. :D

Ja hei, sehän oikeesti näyttää jo sheltiltä!

Ollaan nyt muutaman päivän ajan koitettu treenata kunnon seuraamista. Haluaisin tosi kiinteän ja jatkuvan kontaktin siihen seuraamiseen (en samanlaista löysäilyä kuin Taralla :D) ja ihan hyvin Neldalla aktiivisuutta ja intoa riittää, mutta kanavoipa se sitten juuri siihen seuraamiseen... No, me jatketaan harjoittelua, josko vaikka Nelda 10v. seniori sitten joskus korkkaisi tokouransa... :)

Ilmoittauduttiinpa muuten näyttelyynkin joka pidetään huhtikuussa Lahdessa. Saa nähdä, mihin suuntaan ollaan reilussa 4 kuukaudessa kehitytty. :D

RÄY RÄY RÄY

Kamalaa... Oon nyt todella herännyt siihen, että Nelda saattaa olla jonkin sortin remmirähjä, lievimmästä päästä tosin. :/ Oonhan mä jo aikaisemminkin huomannut, että toisinaan Nelda saattaa innostua haukkumaan ohimenevälle koiralle, etenkin, jos toinen koira provosoi Neldaa jotenkin. Parina viime päivänä on vaan tuntunut siltä, että toisen koiran ei tarvitse kuin kävellä ohitse (edes Neldaa katsomatta) niin heti on neidin pakko päästää sananen suustaan. Nelda ei siis ole aggre, mutta haluaisi päästä moikkaamaan.

Babuhan on aina ollut vähän sellainen, että neiti on hirveen kiinnostunut muista koirista: Nelda kyttää, vaanii ja tuijottaa eli käytöstavat kohdata toinen koira on hukassa (omistajan vika, I know). Nyt kun toivottavasti agilityn alkeiskurssin testitilaisuuteen osallistuminen lähestyy, on mun pakko alkaa opettamaan tolle jonkinlaista hihnakäyttäytymistä. Siis ei Nelda ole joka päivä ja koko ajan tuollainen kyttääjävaanija, mutta viime viikkoina toiminta on selvästi lisääntynyt. Oon selvästi pitänyt liian höllää kuria ja Neldan murkkuikä kanssa varmaan painaa päälle. 

Meinaan nyt yrittää tästä lähtien joka lenkille ottaa namipussin ja mahdollisesti naksun mukaan muiden koirien varalta. Iltalenkillä sain jo aika hyvin neidin hallintaan sillä, että kun näin koiran tulevan vastaan, otin Neldan sivulle ja syötin namua suuhun. Aina kun Nelda otti kontaktia minuun, sai neiti siis palkan. Tosi hyvin tyttönen siinä vierellä sitten pysyikin, mutta heti kun toinen koira oli mennyt ohitse, piti neidin käydä nuuhkasemassa jäljet perästä... työnsarkaa siis riittää.

Kauheeta, kun sitä oli jotenkin sokeesti kuvitellut, että hyvinhän tuo on hallinnassa... Tosiasia on kuitenkin se, että jos Babu olisi sakemanninkokoinen niin olisi mulla hankala ongelma käsissä. Huono omistaja -fiilis pukkaa päälle. :( En halua olla yksi niistä omistajista, joiden pikkuräksy räyhää remmin päässä ja voimalla sitä sitten hallitaan. Kuria siis kehiin nyt!