Aina ei voi onnistua

Käytiin tänään koirien kanssa ihan kirjaimellisesti pyörähtämässä Ojangon agilitykentällä, joku 10 minuuttia viivyttiin. :) Jo lähtiessä mietin, että on täällä aika lämmin, mutta päätin kuitenkin pakata koiranaiset autoon ja lähteä katsastamaan, mikä olisi tilanne sitten Vantaan puolella. Noh, päästiin sitten ihan jopa kentälle asti ja kokeiltiin jos jonkinlaisia ohjausjuttuja aitojen parissa, mutta ei vaan kulkenut. Epäonnistuneeseen treeniin Neldan kanssa on varmasti kaksi hyvin selkeää syytä, siis ensinnäkin kamala paahde (tyhmä minä, ei olisi vaan pitänyt lähteä, kun Nelda vihaa muutenkin helteitä D:) ja toiseksi tein varmasti liian vaikeita juttuja... Jälleen siis otan askeleen jos toisenkin taaksepäin tässä jutussa. Koklattiin myös muutaman kerran keinua ja puomia ja niissä meni kontaktit kyllä ihan hyvin. :) Putkeenkin Nelda menee käskystä hienosti, kunhan ohjaa vähän niin kuin sinne päin. :D 

Mutta mutta, ei lannistuta. :) Pitää etsiä jostain aloittelijoille treenivinkkejä. Tokoa meinataan tänään taas vähän treenata, jos muistan. :D Päätin, että osallistutaan Neldan kanssa heinäkuussa Espoossa pidettävään harkkatokojuttuun, jossa treenataan kisaamista varten. Toivottavasti saadaan paketti kasaan siihen mennessä, erityisesti liikkeestä seisomisen treenaaminen pitäisi aloittaa ja vapaahyppyä harjoitella enemmän.

Räpellystä

Nyt on ollut oikein tehoviikonloppu koirien kanssa, kun oltiin taas eilen käymässä Ojangossa. :) Tämä treenikerta oli kuitenkin aika lyhkänen, mutta silti huomasin, että Nelda pikkusen väsyi. Täytynee siis vaan edelleen lyhentää treenejä ja pidentää taukoja, jotta motivaatio ja oikeanlainen vireystaso säilyvät. Tiedän, että Nelda on kyllä halutessaan nopsa, mutta mun hitaus ja (vielä) osaamattomuus ohjaajana sekä Neldan väsymys ei ole hyvä yhdistelmä, kun neiti rupeaa vähän jätättämään ja menemään laiskasti. Täytyy vaan ymmärtää, kun lajikin on Neldalla tosi uusi vielä, niin ei se kerta kaikkiaan vaan jaksa. Joka kerta, kun tuolla ollaan, raksuttaa neidin hoksottimet kuitenkin täysillä. :D

Tällä treenikerralla huomasin ilokseni, että Nelda alkaa jo ehkä ihan vähän ymmärtämään ohjauksen päälle. Tehtiin pientä radanpätkää + harjoiteltiin puomin kontaktiosuuksia + opeteltiin rengasta muutaman kerran. Radanpätkää, joka on suherrettuna tuossa alempana, otettiin eka osissa, muutama este kerrallaan, mutta lopussa pystyttiin vetämään se kokonaan, mikä oli tosi jees. :) Tässä vaiheessa Nelda vielä jaksoi keskittyä ja oli musta tosi nopea. 3. ja 4. esteen välissä oli tarkoitus treenata vähän takaaleikkausta, mutta se ei nyt oikein mennyt niin kuin piti. Tai sitten tuossa ei ollut edes tarpeen tehdä takaaleikkausta, mutta mistäs minä tiedän. :) Joku kokeneempi osaa varmaan sanoa. Jyrkkä kohta tuossa kuitenkin on, vaarana, että koira sinkoutuu eteenpäin huitsin nevadaan. :D

Puomin kontaktit menee jo tosi kivasti. Nelda osaa jo aika hyvin rauhottaa alastuloa ja pysähtyä kontaktialueelle. Menohaluja olisi kyllä kovasti, kun palkka odottelee nokan edessä. :) Rengas puolestaan alkoi sujua ihan ok, mutta ei me olla todellakaan vielä vauhdista sitä ottamassa. Pääasia on, että Nelda hyppää sen läpi ehkä 75% varmuudella, kun kovasti osoittelen ja herkulla houkuttelen.

Tarakin sai tehdä tuon samaisen radan, mutta ilman pientäkään hyppyä. Vitsit, kun muori oli niin sairaan nopea!

Vaivoja, kremppaa ja pikkasen liitelyä

Oi ja voi. Tarallahan on tosiaan sellainen tilanne, että saatiin eläinlääkäriltä kehotus poistaa nuo yläposkihampaat, kun ne on jostain syystä murtuneet. Tällainen operaatio voidaan tehdä vain Veikkolan Anidentissä, joten laittelin sinne viestiä hinta-arviosta ja mitä operaatioon sisältyy. Vastaukseksi saatiin, että pikkasen vajaalla tonnilla (1000 e) selvittäisiin. Tämä hieman kyllä kylmäsi mieltä (opiskelijalla ei ole koskaan liikaa rahaa D:), mutta pakkohan tuo muori on hoitaa kuntoon. Soittelen tässä kesäkuussa vielä tuonne Tapiolaan, missä vakuutukset ovat, ja kyselen vähän, kuinka paljon on mahdollista saada korvausta. Onneksi nuo hampaat eivät vaivaa Taraa vielä mitenkään, mutta ehdottomasti hoidetaan ne kuntoon kuitenkin. :) Taatalla on myös tuo vanha tuttu akillesjänne ruvennut taas vaivaamaan. Täytynee käydä senkin suhteen vielä jossain vaiheessa tohtorilla, jos pahenee. Tylsää, kun sekin täytyisi nyt kolmannen kerran leikata, mutta eipä mahda mitään. Haluan kuitenkin taata Taralle hyvän ja aktiivisen koiranelämän, joten jos mikään alkaa missään vaiheessa rouvaa rajoittamaan, se hoidetaan kuntoon, jos voidaan. :) Tuossa Taran akillesjänteessä on sinällään jännä juttu, että ekan kerran se leikattiin muistaakseni 2005, sitten 2008 ja nyt 2011 pitäisi taas leikata. Näyttää, että jänne kestää sen kolmisen vuotta ja sitten operaatio on taas edessä.


Muori hiippailee kesätukassa biitsillä.

Vaikka mieli on hieman matalalla Taran vaivojen takia, kävin kuitenkin tänään molempien shelttiläisten kanssa Ojangossa vähän agiliitelemässä. :) Tara sai tehdä pelkästään putkea ja pussia + hieman aitajuttuja ilman että tarvitsee hypätä. Muori nautti täysin rinnoin tekemisestä, ei vaivannut mikään, kun tukka putkella mentiin. :D Neldan kanssa puolestaan tehtiin takaaleikkauksia ja takaakiertoja. Kai ne jotenkin sujuivat. x) Oma silmäni ei ole vielä niin harjaantunut, että osaisin sanoa, tehtiinkö edes mitään oikein, mutta ainakin hyvältä tuntui. Sitten treenattiin pikkasen lähettämistä ja sen sellaista. Pussia myös koklattiin ja loistavasti alkoi sujumaan. Lisäksi kolauteltiin vähän keinua ja sekin meni loistavasti. Nelda jopa karkasi kerran yksin keinulle (ilman, että mikään olisi pehmentämässä alastuloa) ja neiti suorittikin sen aivan oikeaoppisesti. :D Onneksi ei mennyt rämäyttämään tai muutakaan... kontaktitkin meni hienosti, mutta ei me vielä olla noin sitä valmiita suorittamaan, paitsi ehkä Bobon mielestä! 

Pikkiriikkisen oli hallintaongelmia Neldan kanssa kentällä. Pari kertaa piti karjaista, kun neiti lähti juoksemaan kohti toista koiraa, MUTTA tulipahan Nelda kuitenkin takaisin ja sai sitten mahtavankokoiset kehut. :) Oon edelleen vissiin liian tylsä Neldan mielestä. Ensi kerralla pitää varmaan pukeutua pelleasuun, kun Ojankoon mennään.

Omatoimista toilailua (tai ainakin melkein :D)

Kävästiin sitten tänään Neldan kanssa kahden kesken tuolla Ojangon agilitykentällä, kun kerrankin oli aikaa ja jaksamista. Nyt kun on tuo (rahasyöppö) autokin, pääsee sillä oikein mukavasti "pöpelikköön" treenaamaan. :) Sääkin oli mukavan puolipilvinen, joten ei ollut lainkaan kuuma, mutta aurinko silti välillä pilkisteli pilvien raoista.

Tosiaan oltiin nyt ensimmäistä kertaa ihan omatoimisesti tuolla Ojangossa. Yritin kovasti pitää mielessäni Maijun antamia hyviä vinkkejä treenaamiseen, mutta kyllä tuli huomattua, että oltiin me Bobon kanssa aika keltanokkia siellä. :D Onneksi muut treenaajat eivät ainakaan ihan kamalasti touhujamme ihmetelleet... Tehtiin loppujen lopuksi kuitenkin tooosi simppeleitä harjoituksia ja uskaltauduttiin jopa kokeilemaan muutaman esteen helppoa radan pätkää, kun niin hyvin harjoitukset tuntuivat menevän. Kuitenkin välillä huomasin, että vaadin Neldalta liikaa osaamistasoon nähden, joten otettiin kunnon harppaus aina taaksepäin, jos tällaista ilmeni. 

Harjoiteltiin siis ihan näitä perustavanlaatuisia ohjausteknisiäjuttuja, putkea ja puomin kontaktia pysäyttämällä. Nelda on mun mielestä aivan mahtava, se jotenkin niin lukittautuu edessä olevaan esteeseen, ettei sillä ole aikaa tai halua tuijotella mua. Tosin koska olen vielä niin tumpelo ohjaaja (:D), joutui neiti välillä kysymään multa, että "Anteeks, mitä seuraavaks?" kera turhautuneen haukun. x) Olen ihan varma, että Neldasta tulisi tosi hyvä, jos vain olisi taitoa treenata sitä. Agilityn alkeiskurssille osallistumiset jäi meidän osalta nyt ensi syksyyn, kun missattiin epähuomiossa I-HAH:in alkeiskurssisysteemit. No, ei pidä lannistua, kuten Maiju sanoi. :)

Ihmeitä tapahtuu, onneksi!

Nyt ollaankin oltu kesätauolla jonkin aikaa, mutta tämänpäiväinen tapahtuma on pakko tulla hehkuttamaan. :) Oltiin siis Neldan kanssa tänään Riihimäen KV:ssä pyörähtämässä ja vaikka ennusmerkit eivät todellakaan luvanneet hyvää (ei melkein onnistuttu löytämään näyttelypaikalle, oli kiire, kauhea sade + ei kunnon sadekamppeita, Neldan sateesta liiskaantunu turkki...), oli Neldan tuloksena kuitenkin JUN-ERI 3.! Kun tuomari sanoi minulle arvosteltuaan Neldan "Excellent!", olin tipahtaa maahan suorilta jaloilta, sillä olin niin yllättynyt. :D Neldalla oli kuitenkin erinomainen päivä tänään käyttäytymisensä suhteen, vaikka minua aina kehässä jännittääkin. :) Nelda liikkui tosi kauniisti eikä sellaista tavanomaista riekkumista ollut, vaikka muutaman kerran Nelda innostuikin sanomaan "RÄYH!".

Arvostelu kuului englanniksi: "Bitchly head with very good expression. The bone over the eyes a little bit too strong. Very good top- and underline. Correct legs. Wellset tail. Good coat. Very good movement and temperament."

Ja sama suomeksi: "Narttumainen pää, jossa hyvä ilme. Silmien yläpuolella oleva luu hieman liian voimakas. Erittäin hyvä ylä- ja alalinja. Oikeanlaiset raajat. Hyvinasettunut häntä. Hyvä turkki. Erittäin hyvät liikkeet ja luonne".



 Vaanijakyylä muutaman viikon takaa.

Nelda kyllä jännitti tuomarin (romanialainen Roberto Schill) kopelointia, mutta ei lainkaan niin pahasti kuin alussa pelkäsin. Tehtiin Tonin kanssa ennen arvostelua muutaman kerran tiukka kopelointitreeni, joka ehkä omalta osaltaan auttoi, vaikkei Nelda jännääkään siis Tonia. Pyysin myös erään sheltti-ihmisen käymään Neldan läpi ja ystävällisesti hän auttoikin. :) Nelda kuitenkin siinä vielä jännäsi aika paljon, mutta ehkäpä tuo pöydällä tutkiminen vaan on eri asia kuin maassa.

En sitten tarkemmin tiedä, onko Schill tiukka vai lepsu tuomari, mutta hän jakeli laatuarvosanoja (sen mitä seurasin) ainakin T:stä ERI:in, ellen väärin nähnyt. Neldan suoritukseen olen kuitenkin tänään supertyytyväinen, olisi arvosana ollut sitten se vanha tuttu H tai vaikkapa huonompikin. :) Syksyllä sitten varmaan seuraavat kehänkierrot edessä nuorten luokassa!

(Junnunarttuja oli Riihimäessä 12 kappaletta, joista 4 sai ERI:n. Uroksia oli junnuissa sen nelisen kappaletta.)


Sitten hieman kesätunnelmia. :)


Keppikonflikti. Taralla painava sana sanottavana.

Tara arvostaa, Nelda sen sijaan ei.

Baywatcher ja vino horisontti med joutsenet. :)