25.9.2010

Ahdistusta

Ilmoittauduttiin sitten Neldan kanssa 31.10. pidettävään Lahden KV:hen... En yhtään tiedä, mitä on edessä ja miten tuosta selviydytään, mutta ei se auta kuin kokeilla. :D Toivottavasti paikalla on mukavia sheltti- tai mitä vaan ihmisiä, jotka jaksavat opastaa ensikertalaista, jos ollaan muuten kujalla. Lisäksi olisi erittäin mukavaa, jos tuossa loka-marraskuun vaihteessa ei olisi vielä kamalasti lunta, kun en ole mikään kaksinen autokuski vielä.

Nyt pitää vaan sitten treenailla kaikenlaista Neldan kanssa. Tässä aletaan myös hiljalleen orientoitua siihen, josko keväällä hakeuduttaisiin agility-kurssille. Se nyt on kuitenkin vielä mietintämyssyssä, sillä Neldan kanssa on tuo kontrolli vapaana ollessa/ylipäätään silloin, kun on jotain mielenkiintoisempaa näkyvillä, vielä hakusessa... Kiva, kun aina sanotaan, ettei harrastuksesta kannata ottaa stressiä, mutta kun mä olen vielä ihan keltanokka näissä kaikissa asioissa, niin pistää se kyllä väkisinkin ahdistamaan!

Ostin myös noille koirille autoon ison koirahäkinkin, että voidaan sitten kaksisin tai kolmisinkin kruisailla ympäriinsä. Ei tarvita aina Tonia pitelemään. :) Rahaa on taas palanut satasten edestä noihin karvalapsiin (ja tulee jälleen ensi kuussa kulumaan...), joten TOIVOTAAN, että saan töitä joululomaksi. :D

19.9.2010

Mätsärimenestystä Kirkkonummella

Tänään sitten oltiin Kirkkonummen Veikkolassa mätsärissä luokassa pienet pennut. :) Ennen kuin meidän kehävuoromme alkoi, voivottelin, että mitenköhän saan tuon lapsosen ollenkaan asettumaan, kun Nelda oli jotenkin kauhean täpäkkänä koko ajan haukkumassa ja tekemässä mitä lystää. Kontaktia ei ollut nimeksikään. :D

No, parikilpailussa saatiinkin sitten sininen nauha, mitä osasin kyllä odottaa. Nelda pelkäsi jostain syystä tuomaria hirveästi eikä meinannut antaa koskea ollenkaan. : / Täytyy jollain ilveellä alkaa tuotakin treenaamaan, ei vaan yhtään ole hajua, miten sen tekisi... En mä oikein viitti kadulla alkaa vierailta kyselemään, voitko kopeloida mun koiraani.

Sinisten kisassa sitten Nelda tsemppasikin hirveästi ja kunnon kontakti ja iloinen esiintyminen löytyi. Neiti tuijotti minua suht tiiviisti ja seistäkin jaksettiin hienosti. Tuli kyllä suurena yllätyksenä, että Neldan esiintyminen meni niin nappiin, että saatiin sinisten pentujen ykköspalkinto! Lähdin ihan suu auki kehästä, kun ajattelin alun alkaen, ettei me tulla ollenkaan sijoittumaan, kun Nelda pelkäsi tuomaria ja ollaan treenattu vasta niin vähän aikaa. Ykkösruusukkeen ja pokaalin lisäksi saatiin myös iso ruokapönttö, johon Nelda rakastui ensisilmäyksellä. 




BIS-kehässä Nelda oli ihan muissa maailmoissa ja haikaili ruokapöntön perään, kun olisi pitänyt vielä jaksaa esiintyä. Jos näyttelyistä meinataan innostua, niin pitää kyllä treenata tuota "kestävyyttäkin", sillä loppua kohti Nelda alkaa mennä ihan mahdottomaksi. Maata vaan haistellaan ja puuhaillaan omiaan. Oon kyllä niin ylpeä tosta tytöstä, ei meillö varmaan enää koskaan näin hyvin mene, mutta olipahan meilläkin tähtihetkemme. <3


18.9.2010

Mätsäriterveisiä

Oltiinpa tänään sitteen Neldan kanssa Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa järjestettävässä match showssa. Molemmat meistä siis ensikertalaisia, eikä treeniä juurikaan ollut takana. :D Olin kuitenkin ylpeä Neldan käytöksestä, vaikka välillä meinasi neidillä karata mopo hanskasta, kun ympärillä oli niin paljon vieraita koiria ja ihmisiä. Jäi jotenkin sellanen fiilis, että sain Neldan edes jotenkin esiintymään, vaikkei kaikki todellakaan mennyt putkeen. :)

Harjoitellaan Babulaisen kanssa vähän ennen kehän alkua. Oltiin siis pikkupentujen luokassa.



Pikkupentujen luokkaan osallistui eniten kilpailijoita. Siinä vaiheessa, kun muissa kehissä oltiin jo lopettelemassa, oli meillä vielä koko alkuarvostelu kesken. Paikalla oli tosiaan monta koirakkoa, mutta ilmeisesti huono sää vähän verotti osallistujia. Loppua kohden alkoikin sitten satamaan kunnolla ja Neldaa ärsytti. :)



Saimme tosiaan Neldan kanssa sitten sinisen nauhan, emmekä loppujen lopuksi sijoittuneet. :) Paikalla oli tosi hyviä koiria, joten ei ihme, ettei me treenaamattomat ensikertalaiset oikein pärjätty. :D Hieno fiilis kuitenkin jäi ja olemme heti huomenna menossa uudestaan mätsäriin Kirkkonummelle!




Tuomari kopeloi pikkupennut pöydällä, mikä oli meille vähän yllätys, sillä emme olleet treenanneet sitä yhtään. Alussa Nelda kyllä esiintyi hienosti pöydällä, mutta sitten, kun tuomari tuli kunnolla tarkastelemaa tyttöstä, ei ollutkaan enää yhtään hauskaa. Täytyykin nyt sitten ruveta vahvistamaan tuota, ettei vieraita tarvitse väistää.

14.9.2010

Lauantaina se on menoa sitten... mutta tänään agilityn alkeita

Tuli sellainen muutos suunnitelmiin, että osallistummekin Neldan kanssa Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa pidettävään mätsäriin ensi lauantaina. :D Ennakkoilmoittauduttiin jo, ja maksutkin on maksettu, niin ei voi enää alkaa tässä vaiheessa jänistämään.

Tänään sitten oltiin tosiaan Maijun + shelttien Ledi ja Java kanssa Ojangossa treenaamassa hitusen agilityä ja lenkkeilemässä. Sää oli karmea, vettä vaan satoi ja satoi, muttei se menoa näyttänyt haittaavan. Tara olisi kyllä tuossa vaiheessa ollut ihan depiksessä sään takia, mutta Neldassa onneksi riitti virtaa.

Lähdimme tosiaan Neldan kanssa kohti Ojankoa hieman klo 13 jälkeen ja meidän piti tavata Maiju 14:30... No, totesin kuitenkin, että kentän löytäminen tuolta pöpeliköstä on aika haastavaa ja saimmekin loppujen lopuksi etsiä Neldan kanssa TUNNIN Ojangon agilitykenttää. Maijun piti hakea meidät kaarallaan joltain ABC:ltä, ei oltas omin voimin sinne kyllä löydetty. No, sekoiluistani huolimatta Neldan vire ja mieli oli koko ajan korkealla, vaikka minua vähän stressaskin tuollainen sekoilu. Onneksi Maijulla oli kuitenkin kärsivällisyyttä neuvoa ja hakea meidät oikeaan osoitteeseen.

Itse kentällä teimme Neldan kanssa aika pitkälti erilaisia kontaktiharjoituksia, että neiti pysyisi hanskassani... lapsonen oli nimittäin koko ajan lähdössä Javan perään. Eihän tuosta toki voi kuin itseään syyttää, enemmän vaan kontaktitreeniä. :p Harjoittelimme kentällä myös miniminihyppyä ja suoraa putkea. Nelda oppi menemään putkeen aika kivasti eikä neidin kanssa minun tarvinnut ryömiä itse putkeen kuten Taran kanssa aikoinaan. :D Tästä on hyvä jatkaa, mutta läksyksi meidän on ehdottomasti treenattava kontaktia ja mennä vaikka kisakenttien laidalle heilumaan ja tekemään harjoituksia...

Tässä vähän tärähtäneitä kuvia tältä päivältä (itse agilitytreeneistä ei tullut otettua).

 Epämääräinen kasa shetlantilaisia. Javan ja Neldan leikeissä riitti vauhtia.



Maiju oli niin kaaaamalan pelottava, että piti vähän tehdä tutustumisharjoituksia, ihan näyttelyitä ja muitakin harrastuksia ajatellen.



Java ei ollut kauhean otettu Neldan saamasta huomiosta, ällö pentu. :D



Töks.





13.9.2010

Back in business

Paljon on ehtinyt reilussa neljässä kuukaudessa tapahtua. :) Nelda ei ole enää mikään pikkuvauva vaan neidistä on kasvanut reilut 8 kuukautta vanha lady. Pentumaisuutta lapsosessa edelleen riittää vaikka muille jakaa, mutta selvästi aikuisempi asenne Neldalla alkaa olemaan. Tara puolestaan on sama vanha hursti kuin ennenkin, ainoastaan juoksujen takia rouva on tosin ollut hieman leikkisämpi viime viikkoina. :D

Katosimme tosiaan yllättäen kesätauolle erinäisistä syistä johtuen. Lähinnä blogin päivittäminen alkoi olemaan pakkopullaa niin otettiin sitten kunnolla lomaa siitä. Josko nyt yritettäisiin potkaista tämä uudelleen käyntiin...

Neldan kasvua en enää kesällä seuraillut niin aktiivisesti, mutta aikamoinen jötikkä näyttää hänestä kasvavan, jos mittani ovat menneet oikein. Tällä hetkellä korkeutta näyttää olevan n. 38 cm ja painoa 6,4 kg. Jotenkin kyllä epäilyttää, että onkohan asia nyt noinkaan, kun lapsonen vaikuttaa hirveän kevyeltä. Ehkäpä korkeus/painoero tasapainottuu, kun neiti alkaa saada lihasmassaa. :) Edelleen toivon hartaasti, että neitonen jäisi alle Taran koon... Mutta toivossa on hyvä elää! 

 Korvat on vinksin vonksin...
 


Kaikki hampaat Neldalla ovat vaihtuneet aika päiviä sitten ja hyvältä näyttää. Nelda vaikuttaa myös toistaiseksi luonteeltaan rohkeammalta kuin Tara, vaikka ihmisiin Nelda suhtautuukin välinpitämättömästi tai väistäen. Samanlaista arkuutta Neldalla ei kyllä ole kuin Taralla. Ehkäpä ikä tekee vielä tässä vaiheessa tehtävänsä ja kenties Nelda tuostakin rohkaistuu, näyttelyjen/mätsärien takia olisi ainakin suotavaa, jos niihin koskaan pääsemme... Olen tosin alustavasti suunnitellut meidän osallistuvan Hakunilassa 18.9.2010 pidettävään mätsäriin, mutta saas nähdä. 

Suloisuutta Neldalta ei ainakaan mielestäni puutu. :)



 Kesällä ei tehty oikeastaan mitään erikoista. Nautimme kaikki täysin siemauksin Neldan pentuajasta ja paahtavista helteistä (joiden aikana ulkoilu jäi toisaalta vähemmäksi).

Koirat viettivät kesän kahlaten...




...mutta ennen kaikkea riehuen, niin kuin kuuluukin. :)




Tara oli innostuneempi vesileikeistä kuin Nelda. Tämä luultavasti johtuu siitä, kun Nelda putosi joskus huhtikuussa rannalla olevalta jäälautalta hyiseen mereen (syvyys kohdassa tosin vain n. puoli metriä). Lapsonen tärisi tuolloin kylmyydestä ja kauhusta eikä sen jälkeen ole kuin hieman varpaita kastellut pääasiassa. Tara pienellä kannustuksella kävi jopa muutamaan otteeseen uimassa, mutta eivät nämä mitään vesipetoja ole. :) Tikkujalka-Tara:




On miun tytöt vaan niin kauniita. <3



Lokakuussa pitäisi olla edessä kaikenlaista ohjelmaa... 7.10. menemme joukkotarkastukseen katsomaan Taran polvet, silmät ja sydämen. Nelda on vielä liian nuori, joten hänen kohdallaan katsomme tutkimuksia myöhemmin. Mietin myös, osallistuisinko näyttelykurssille (joka pidetään Hertsikassa!) Neldan kanssa, tapaamiskertoja olisi kurssilla joku 8, mutta 80e hinta mietityttää... No, onneksi on vielä aikaa miettiä tuotakin. :) Hyväähän se vaan Neldalle tekisi.

Huomenna puolestaan ajattelin Maijun kanssa suunnata Ojankoon agilityn merkeissä. Saa nähdä, mitä Nelda tykkää.

Kuvat ottanut Marika M. :)