Ei varmaan pitäisi sanoa, että lisään kuvia myöhemmin, kun koko homma unohtuu sitten siihen. :) Mutta maanantaina 26.4. Nebula tosiaan täytti 4 kuukautta, mikä on eräänlainen rajapyykki minulle. Tuntuu, että tuosta eteenpäin ei kakru ole enää niin lapsonen, vaan hiljalleen pitäisi alkaa järkeä tulemaan päähän. Saas nähdä, milloin lamppu virallisesti syttyy.
Alkuviikosta Neldan sääksi mitattiin n. 31 cm ja painoksi 4,2 kg. Ei kyllä tule miniä enää tästä tytöstä, vaikka voissa paistaisi. Sheltin aikuiskokoahan voidaan arvioida siten, että otetaan tuo säkä, kun pentu on 4kk ja siihen lisätään 6 cm. Neldasta siis pitäisi tulla about 37-säkäinen aikuisena, mikä kyllä riittää ihan hyvin. Kunhan nyt jäisi Taraa pienemmäksi. :)
Sisäsiisteysongelmien kanssa taistellaan edelleen, mutta täydellistä sisäsiisteyttä alan odottaa vasta 6 kuukautta vanhalta pennulta. Neldalla on nyt myös alkanut esiintymään _todella_ rasittavaa tapaa pissata sänkyyn... Ei neiti joka päivä sänkyyn sentään pissi, mutta silloin tällöin. Käytiin tuossa vappuaattona ottamassa tehosterokotteet + rabies ja samalla tuli eläinlääkärin kanssa puhetta tuosta pissimisestä. Hän ei uskonut, että Neldalla olisi mitään tulehdusta ja kehotti lähinnä estämään sänkyyn pääsyn, kun täällä laatikkoyksiössä ei voi tilaa oikein rajaa.
Viimeisimpien bussimatkojen aikana lapsosella on myös ollut pahoinvointia niin että laatat ovat lentäneet, mutta tuohan nyt on aika tavallista koirien keskuudessa. Pitää vaan varustautua muovipussilla ja paperilla, jos Neldaa alkaa nikotuttamaan. Nyt ei olla tosin autoilla ajeltu (lähinnä vaan busseilla), joten en osaa sanoa, voiko kakru huonosti tavallisessa henkilöautossakin.
Teimme tänään pitkän lenkin lähimetsässä ja katsellessani Neldan ja Taran riehuntaa, tuli minulle todella hyvä fiilis. Vaikka kahdesta koirasta, ja etenkin villiviikari pennusta, on enemmän taakkaa kuin yhdestä vaatimattomasta löppänästä, joka Tarakin ennen oli, olen vakuuttunut päätökseni oikeellisuudesta ottaa Nelda Taran kaveriksi. :) Ihana katsoa, kun vanha frouva kurvailee ympäriinsä miten sattuu ruskea ketunpoika kannoillaan. <3 Ennen saatoin ajatella ihmisseuran korvaavan lajikumppanin, mutta nyt olen todellakin eri mieltä. Mielestäni jokaisella koiralla tulisi olla mahdollisuus kaveriin (tai ainakin säännöllisiin koirakontakteihin) omistajan resurssien mukaan tietysti.
Meille kuuluu tosiaan tällä hetkellä tällaista. Kirjoittelu on nyt hieman tauolla, kun elämässä on paljon muuta meneillä, mutta eiköhän me kesällä taas aktivoiduta! Ties vaikka kesäkuussa mentäisiin ekoihin näyttelyihinkin Nebulan kanssa. :D Saattaa tosin olla toiveajattelua.
Alkuviikosta pari huonoa kuvaa. Jostain syystä sain tällä kertaa pelkästään tärähtäneitä kuvia. :b
"Wiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!"
Hanhenkakkojen etsintä ja syöminen on Neldan uusin ja tällä hetkellä rakkain harrastus. :x
Vanha kurppani pätevännäköisenä.
