Agilityura korkattu Ojangossa!

Tänään minulla ja Neldalla oli ohjelmassa ensimmäinen agilitykisamme ikinä. :) En ole siis itse koskaan ollut agilitykisoissa kuin katsojana, eikä Neldakaan ole agilityn suhteen ollut aikaisemmin "tosi toimissa". Pelkäsinkin kovasti, että jännitykseni tarttuisi Neldaan (kuten tokokokeissa...), eikä mistään tulisi mitään. Onnekseni sain kuitenkin huomata, ettei Neldaa haittaa jännitykseni lainkaan kisatilanteessa. 

Minua sen sijaan jännääminen haittasi sen verran, että unohdin radan ekalla startilla. :D Onneksi rata oli kuitenkin tosi looginen ja superhelppo + numerokyltit ohjasivat meitä oikeaan suuntaan. Huvitti kyllä, kun möllien radassa ei varsinaisesti ollut juurikaan ohjausta vaativia kohtia kuin muutama ja niissä heti sitten mokattiin. x) Ekalla startilla saatiin siis 10 virhepistettä ja tokalla vissiin hylsy, kun Nelda suoritti yhden aidan väärinpäin. Nelda oli kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi kuulias ja innokas, oli tosi mukava tehdä töitä Bobon kanssa. :) Saataisiinpa samanlainen fiilis vielä tokokokeisiin.

Harmittaa kyllä, ettei päästä osallistumaan kaikkiin osakilpailuihin, sillä yövuorot alkavat minulla ensi viikolla ja klo. 20:30 pitäisi olla töissä. :/ Toivottavasti ehdittäisiin vaikka vikaan osakilpailuun osallistua, kun kisakärpänen nyt puraisi. :D Hitsin vuorotyöt kyllä...

Suunnittele, pilko, treenaa

Tämänpäiväiseltä Helsingin seudun kennelpiirin järjestämältä tokon teorialuennolta inspiroituneena kehitin itselleni treenimantran, jota toivottavasti muistan noudattaa tokoa treenatessamme Neldan kanssa. Jatkossa yritän suunnitella treenit huomattavasti paremmin, pilkkoa opeteltavat asiat entistäkin pienemmiksi osioiksi, jotta Nelda saa varmasti onnistumisen kokemuksia ja sitten vaan treenataan hullun lailla! :)

Tokoluennon lisäksi olin tänään koirien + Tonin kanssa HSKH:n kentällä Ojangossa vähän agilitaamassa ja tehtiimpä myös tokoa samaisella kentällä, jolla Neldan kanssa tahkottiin loistokas AVO3... Minulla taisi olla aikamoiset traumat kenttää kohtaan, sillä treenit menivät huonosti. :D No mutta tokoluennon jälkeen asiat tuntuvat entistä selkeämmiltä mielessäni, joten toivottavasti jatkossa pystymme tekemään parempia treenejä. 

Agilitykentällä harjoittelin Neldan kanssa lähinnä keppejä, sitten vähän humputeltiin kevyttä ja helppoa aita-putki-sarjaa. Tehtiin myös muutama takaakierto ja eteen lähetys, eipä niistä sen kummempaa. Myös Tara-rouva pääsi kokeilemaan surkastuneita agilitylihaksiaan Tonin kanssa. Taralla oli aivan mahtava meininki, joten on harmi, ettei aksaa oikein voida hänen kanssaan tehdä.

Alempana koiratyttöjen agilitykuvia. :)

 "Katso äiti, olen minikoira!"

 

Onnellinen putkimato. <3

Keppitreeniä. Meni ihan kohtuu hyvin ilman ohjureita. Välillä vaan Nelda alkaa häslää ja fuskaa vikat kepit.

 

Nauratti nämä kolme peräkkäistä otosta kamerassa, kun Nelda on jokaisessa kuvassa raptorina. :D Ihan kuin liikkuisi takajaloillaan ja pitäisi etujalkoja ylhäällä kuin dinosaurus.

Ja palkka lentää!

AVO-luokan korkkaus ja pieni pettymys

Oltiin tänään Neldan kanssa HSKH:n järjestämässä tokokokeessa AVO-luokassa ensimmäistä kertaa. Kaikki ei mennyt todellakaan niin kuin treeneissä, mutta alun pettymyksen jälkeen pystyin löytämään suorituksestamme jotain hyvääkin. :) 

Paikallaolo 3min näkösuojassa 7½: Meni vasta toisella käskyllä maahan (oi miksi Nelda, miksi? :b) ja vaihtoi asentoa lonkalta toiselle kahdesti, joten siitä lisäpistevähennys. Kyllähän se siellä kuitenkin pysyy, hienoa. :)

Seuraaminen taluttimetta 7: Gaah, vihaan seuraamista, maailman tylsin ja ikävin liike. : / Nelda menee aina koetilanteessa ahdistustilaan, sillä mua jännittää niin paljon kilpaileminen. Tämän takia meidän seuraaminen oli tuomarin silmissä ihan kamalaa: välillä edistää, välillä jätättää, haistelee, haahuilee, ei minkäänlaista kontaktia, perusasento jäi tekemättä... 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7½: Tuomari kehui maahanmenoa erittäin hyväksi, mutten muista, mistä pistevähennys tuli. Varmaan joku perusasentoon tuloon liittyvä asia, ennakointi esimerkiksi.

Luoksetulo 0: Juoksi läpi jonnekin mun selän taakse, ihan kuin tätäkään ei olisi tarpeeksi treenattu. (Toim. huom. heti koevuoromme jälkeen teki täydelliset stopit kehän ulkopuolella, kun ei oltu koetilanteessa enää. :D ) Nollattiin sen takia, kun käännyin katsomaan, minne Nelda meni. Jos olisin jatkanut eteenpäin tuijottamista ja kutsunut Neldan sivulle, oltaisiin saatu edes se 5. 

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8½: Vino seisominen, "ei vahva asento", muuten ei muistaakseni isompaa ongelmaa?

Noutaminen 7½: JEI, se ei varastanut kapulaa heitettäessä! :D Hyvällä laukalla kapulalle, ravaten takaisin, joten siitä vähennys. Lisäksi pureskeli kapulaa ja tuli vinoon perusasentoon (nämä perusasennot ei toimi meillä yhtään kokeissa). Olin Neldan noudosta kuitenkin tosi ylpeä, sillä meinasin heittää monesti hanskat tiskiin tämän liikkeen kanssa. :)

Kauko-ohjaus 9: Ensimmäinen nousu vasta tokalla käskyllä, mutta sitä meillä on treeneissäkin välillä ollut. Muut vaihdot täysin puhtaat, hienoa Nelda. :)

Estehyppy 10: Neldan bravuuri, toivottavasti on jatkossakin. :) Tämänkin liikkeen kanssa on taisteltu urakalla.

Kokonaisvaikutus 8: Nämä siis omia kommentteja... mutta kokeissa meidän yhteistyö on aika keskinkertaista ellei jopa huonoa. Koira ei nauti tilanteesta, eikä omistaja varsinkaan ja se näkyy kilometrien päähän. D: Lisätreeniä vaan koetilanteiden suhteen, niin oma jännitys toivottavasti lievenee ja kisarutiinit saadaan kohdalleen.

Yhteispisteet olivat 138,5 ja AVO3-tulos saatiin. Ei se ykkönenkään NIIIIIN kaukana olisi ollut, jos luoksetulo olisi mennyt vähän paremmin. :) Kaiken kaikkiaan tänään kaikilla AVO-koirakoilla meni vähän kehnosti, yhtään 1. tulosta ei tullut kenellekään. Tämän takia sijoituttiin Neldan kanssa seitsemästä koirasta jopa kolmansiksi, "jee". :D

Onneksi on nyt tulossa ainakin pari epävirallista koetta, että päästään koetilannetta treenaamaan. :) Liikkeethän menee treeneissä nappiin (paitsi luoksari ja kaukot ei aina), mutta kehittämistarpeita kyllä riittää. Tärkeimpinä asioina meidän tulisi luoda omat rutiinit koetilannetta varten sekä treenata kaikkea odotettavaa ja odottamatonta, mitä kokeissa voi tulla vastaan. Kaukopalkka toimii hyvin, mutta varmasti ilman palkkaa treenaamista pitää tehdä lisää. Se palkka taskussa on ehkä mulle tärkeempi tuki kuin Neldalle. Heti kehään astuessa alkaa ahdistamaan, kun ei ole namia taskussa ja Nelda heti nappaa mun ahdistelut ja jännittämiset.

Raivotar Nelda

Nyt ollaankin Neldan kanssa ihan olan takaa paneuduttu agilityn ihmeelliseen maailmaan, kun käydään toukokuun ajan aksatreeneissä kahdesti viikossa. :) Enemmän meidän pitäisi kyllä tokoon panostaa (koekin edessä huomenna, jee...), mutta Neldalta agility tuntuu luonnistuvan paaaaaljon paremmin. 

Keskiviikkona olimme I-HAH:n ensimmäisissä treeneissä. Jännitin ihan kauheasti, kun tiesin "joutuneeni" Neldan kanssa vaativampaan treeniryhmään, mutta onneksi treenit menivät ihan mukavasti. :) Kanssatreenaajat olivat oikein kivoja ja agilitykouluttajamme Sanna Ristikartano tuntui löytävän tosi hyvin Neldalle ja Neldan vauhtiin sopivia ratkaisuja! Treeneissä harjoiteltiin aika samanlaisia asioita kuin eilisissä Heli Kallioniemen treeneissä (Etelä-Suomen Shelttien tekniikkatreenit jatkuvat siis vielä tämän kuukauden). Termit on mulla vähän hakusessa, mutta tehtiin mm. hidastamisia ja merkkaamisia (putkijarrutusta jne.) ja Neldalta ne sujuivat mun mielestä ihan kohtuullisen hyvin. Takaakiertoja ja eteenlähettämistä pitäisi treenata omalla ajalla, mutta tässä kuussa päästään hieman huonosti Ojangon ulkokentälle treenailemaan.

Etenkin eilisissä Helin treeneissä tuli taas huomattua, että Nelda on vaan niin nopea, että mun on todella vaikea pysyä sen vauhdissa, mistä johtuen tulee sitten kieltoja ym. Helikin kokeili lopussa tehdä Neldan kanssa rataa ja sai hänkin juosta oikein paljon meidän neidin perässä. :D Täytyy kyllä myöntää, että yllätyin, kun Nelda lähti tuosta vaan semivieraan ihmisen matkaan. Emmä taidakaan Neldalle aivan niin korvaamaton olla. :') Eilen alkoi kyllä taas ärsyttämään oma kömpelyys ja radan unohtamiset. Tiedän kyllä, että ollaan kehitytty viime syksystä paljon, mutta mä en pysy yhtään Neldan kehityksen perässä.

Neldasta kyllä tosiaan huomaa, että viime kuukausien aikana agility on vienyt neidin ihan mukanaan. Aina kun mennään agilitykentälle, alkaa KAMALA räyhääminen ja haukkuminen. Riehuminen pahenee etenkin, kun on muiden koirien ratavuoro ja Nelda joutuu seuraamaan sivusta. Esim. eilen Nelda söi raivokkaana sijaistoimintona mun takkiin reiän, puri mua lahkeeseen, mälväsi hullunkiilto silmissään palloa, kun toiset suorittavat rataa. :D Hävettää kyllä toi Neldan käytös, kun siihen liittyy välillä sitä, että on PAKKO käydä nopeasti rähähtämässä toiselle koiralle, kun päästän Neldan valjaista ja mennään rataa aloittelemaan. Jatkossa aion kantaa Neldan radalle, ettei tällaisia juttuja pääse käymään. Ainakin intohimoa ja sisäistä paloa lajia kohtaan Neldalla riittää. Mites tuo saataisiin tokoon siirrettyä? :D

Olimme tänään myös lenkillä kaverini Marikan ja hänen sammari Tiuhtinsa kanssa Laajasalon Tullisaaressa. Alempana kuvasatoa lenkiltä. :)


Marika on yksi Taran lempi-ihmisistä ja sen huomaa. <3

 THE valkuaiset!

Tara <3 kevät ja oma pallo

Puikkonokka Nelda ei tullut oikein Tiuhtin kanssa toimeen. Koko ajan piti hammastella, mutta ehdittiin välillä poseeraamaankin. :D

"Help me muthafuckers!"

Bonuksena kaunis lumenvalkoinen Tiu, joka oli lenkin jälkeen vähemmän valkoinen. :D

Puuuh!

Agilityn möllikisoihin ei Neldan kanssa eilen ehdittykään, kun jouduin menemään töihin iltavuoroon. Nyt on kuitenkin kahden viikon loma edessä, joten ehditään koirienkin kanssa vaikka mitä puuhastelemaan. :)

Meidät on nyt Neldan kanssa hyväksytty virallisesti I-HAH:n jäseniksi ja tänään tuli kaikenlaista postia. Jäsenmaksuja, treenimaksuja, agilitylisenssejä ja vaikka mitä, huh huh. Lisäksi tuli Helsingin seudun kennelpiiriltä myös kesätreeni-infot ja maksuasiat, että tänään on paljon papereita pyöritelty ja tili huvennut. :D Silloin kun sata vuotta sitten harrastin Taran kanssa agilityä seurassa, ei ollut noita ihme lisenssiasioita... Otin mulle ja Neldalle sitten C-lisenssin, joka on ilmeisesti harkkalisenssi. Otin sen ilman vakuutusta, koska molemmilla meillä on hyvät ja kattavat vakuutukset olemassa. :) Toivottavasti tein oikean valinnan, kun en noista oikein tiedä mitään. No, toivottavasti tässä opitaan. 

Lauantaina 5.5. on edessä ensimmäinen AVO-luokan kokeemme, joten yritetään nyt keskittyä fiilaamaan niitä asioita, jotka eivät ole sujuneet aivan nappiin. Koetilanteessa voi tietysti tapahtua mitä vain ja olen kyllä tiedostanut sen, ettei me olla treenattu tarpeeksi koetilannetta. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei meitä heitetä ulos kokeesta tai jouduta muuten keskeyttämään. :P

Ensi lauantaina sen sijaan meillä on pitkästä aikaa näyttely edessä, joten täytyy alkaa Höbötinttiä jo tänään puunaamaan. ;) Jos edelleen mennään vahvaa EH-linjaa, niin pidetään pidempi näyttelytauko. Nyt on muiden (ja kiinnostavampien :D) lajien suhteen niin paljon rahanmenoa, että näyttelyistä voidaan nipistää pois.

P.S. Äsken oli hiaaanot tokotreenit lähikentällä! Harmi, ettei kokeessa tule sujumaan yhtä hyvin. :D Mä voisin kuvata tuomarille tokokoematskun ja siitä sitten arvostelisi. :b

P.P.S. Nyt tulikin näyttelyyn liittyen yksi kysymys mieleen... Uskaltaakohan sinne lähteä vai onko riski napata sieltä kennelyskä todellinen? Neldalla on kyllä rokotukset ym., mutta jos näyttelyreissun takia menee meidän koesuunnitelmat p*rseelleen, niin suutun. :( Mietin jopa, että jätetäänkö varuilta välistä...

Harkkakoirakkona liikkurikurssilla

Suuntasimme tänään Neldan kanssa Munkkivuoreen Helsingin seudun kennelpiirin liikkeenohjaajakurssille harkkakoirakoksi. Oli ihan hitsin kylmä ja saatiinkin useampi tunti paikan päällä palella. Mahtava treeni kuitenkin saatiin AVO-koetta ajatellen, vaikka kaikki ei mennyt ihan niin kuin piti. ;)

Tehtiin siis koemainen treeni, jonka aikana useat liikkurikurssilaiset siis harjoittelivat liikkeenohjaamista. Me tehtiin Neldan kanssa AVO-kokeen liikkeet, ilman palkkaa. Ennen meidän vuoroamme huomasin taas, että sydämeni hakkaa rinnasta ulos (MIKSI en saa jännittystä kuriin edes treenitilanteessa?!). Tietenkin on luonnollista, että kun todella kokeneet ja taitavat ihmiset arvioivat meidän suoritustamme, jännittää. Nelda vaan taas muuttui kehään astuessamme ihan erilaiseksi, haluttomaksi otukseksi. : / Saatiin kuitenkin kokonainen suoritus tehtyä, mutta etenkin seuraaminen, luoksetulo ja noutaminen menivät peelleen. Väliajoilla, kun tuomarit ja liikkurit keskustelivat keskenään kunkin liikkeen ohjaamisesta, Nelda oli todella levoton, kaahotti ympäriinsä ja yritti livistää kehästä. :P Normaalisti Neldalla on tosi hyvä kontakti, mutta nyt ei todellakaan...

Paikallaolo näkösuojassa meni hyvin. Ei mitään ongelmaa. :)

Seuraamisessa Nelda edisti ½-1 koiran verran, aivan kamalaa. :D Kontakti pysyi kuitenkin hyvin. Ärsyttää, kun ollaan tätä treenattu, mutta edelleen se keulii. : / Tehtiin seuraaminen uudestaan vielä liikkurin kanssa myöhemmin ja se meni onneksi paljon paremmin toisella kertaa! Nelda selvästi keskittyi enemmän ja itsekin ehkä olin jo rentoutunut.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli ok. En ainakaan muista, että siinä olisi juuri ollut sanottavaa. Sen verran, että voisin vielä vähän lähemmäs Neldaa palata, ettei neidin tarvitse kauhean kaukaa pompata sivulle istumaan. :)

Luoksetulo sen sijaan oli farssi; Nelda juoksi läpi, ei mitään aikomusta pysähtyä. Ei tosin tullut perusasentoon, että jotain kummaa siinä nyt kävi. Otettiin luoksetulokin uudestaan myöhemmin, lyhyemmältä matkalta, ja sillä kertaa se meni hyvin mielestäni. :)

Seisomisen seuraamisen yhteydessä myös feilattiin, sillä Nelda LIIKKUI pari askelta perässäni ja kun menin Neldan ohi neidin taakse, KÄÄNTYI Neldan ylävartalo perääni. Siis wtf? Ihan ihme juttuja, joita ei koskaan treeneissä tule. :D Myöhemmin tein tätä yksikseni ja se sujui hyvin, kuten ennenkin.

Noutamisessa Nelda varasti... En ehtinyt antaa käskyä, kun neiti jo ampaisi matkaan. Tehtiin pari pysyvyysharkkaa ja kun uudestaan kokeiltiin myöhemmin, oli nouto hyvä. :) Ainoastaan harmitti, kun Nelda mälväsi kapulaa.

Kauko-ohjaus oli hieno! Mentiin vahingossa (joskin liikkurin ohjeistuksesta ;) ) liian pitkälle ja "jouduttiin" tekemään pari extra vaihtoa, mutta musta Nelda pysyi hienosti aloillaan ja teki ainakin semi puhtaat vaihdot. :)

Estehypyssä ei ollut moitittavaa. Kovin lähelle Nelda jää estettä, mutta kunhan ei kolauta niin ok. 

Ennen koetta pitää päästä treenaamaan vieraille kentille, sillä Nelda vähän vierastaa uusia paikkoja. Lisäksi pitäisi toisaalta treenata kokonaisuutta, mutta toisaalta myös aivan liikkeiden osia. Puuh.

Lisäksi tänään Nelda karkasi TAAS rähisemään tokotreeneistä tutulle koiralle ja sai pienen pöllytyksen. :( Ärsyttää, hävettää ja harmittaa, etten saa omaa koiraani kuriin. Toivottavasti muistin edes pyytää Colalta omistajineen anteeksi, kun menin pieneen paniikkiin...

Hammaskeijulle jäi yksi hammas

Taralla oli eilen hammasoperaatio Anidentissä. Kaikki meni oikein hyvin ja lopulta Taralta tarvitsi tosiaan poistaa vain yksi hammas; se selvästi vaikeammin murtunut vasemmanpuoleinen takahammas (ylä-P4). :) Oikean takahampaan (ylä-P4) terävät murtumat hiottiin ja suojattiin yhdistelmämuovilla. Ennen operaatiota Taralla oli röntgenissä varmistettu, että oikealla puolella ei ole mitään tulehdusta tms., joka voisi vaatia hampaanpoiston. Vasemmalle puolelle oli sen sijaan jo alkanut kehittyä tulehtunut "tasku", jonka pöpöt olisivat kuulemma jossain vaiheessa voineet kasvaa posken läpi ulos, hyi! : / Onneksi mentiin siis tässä vaiheessa leikkaamaan hampit, vaikka mitään oireilua ei ulospäin näkynyt. Samalla paljastui, että Taralta puuttuu ihan taaimmaiset yläleukaluun poskihampaat, mahtava näyttelykoirani. ;)

Hieman ikävämpi asia, joka Taralla myös operaation aikana paljastui, oli, että rouvalla oli alaleukaluun etuhampaiden ja kulmahampaan välissä pieni kasvain ikenessä. :( Eläinlääkäri poisti sen ja näyte laitettiin eteenpäin kudostyypitykseen eli toivottavasti paljastuu hyvänlaatuiseksi. Eläinlääkäri ainakin itse epäili, ettei mistään vakavasta ole kyse. Itse olen kyllä vähän huolestunut asiasta, mutta mä oonkin tämmönen kaikkien maailman murheiden hartioillani kantaja välillä. :)

Taran valkosolut myös osoittautuvat nyt verikokeessa normaaliksi eli tarkempia tutkimuksia ei tarvitse alkaa tekemään, huh! :)

Operaation jälkeen Tara on yhä tälläkin hetkellä vähän "pöllyssä". Hoitaja epäilikin, että pöllyisyys jatkuu tähän iltaan asti, sillä leikkauksessa käytetyt opiaatit vetävät nupin tehokkaasti sekaisin, ihmisilläkin. Tara voi muuten todella hyvin; suusta ei ole vuodellut verta ja rouva on syönytkin jo. Kipeähän tuo suu selvästi vielä on, mutta onneksi saatiin kipulääkkeitä mukaan. Suuta huuhdellaan myös pari kertaa päivässä desinfiointiaineella, mitä Tara ei kyllä kamalasti arvosta. Sen verran tujua kamaa ilmeisesti. Nyt myös muutaman päivän ajan syödään pelkästään mummojen mössöruokaa, jotta suu saa parantua rauhassa. :) 

Vielä eilen Taran silmät möllötti suurina tyhjyyteen, mutta tänään lookki on ollut selvästi Taramaisempi.

Taran vasemman jalan akillesjänne taas muistutteli eilen itsestään eli sekin leikkaus on tässä vielä tulossa. Kun siitäkin leikkauksesta selvitään, niin Taralla ei ole elämänsä aikana enää TOIVOTTAVASTI edessä minkäänlaisia leikkausoperaatioita. :)

P.S. Päästiin Neldan kanssa I-HAH:iin treenaamaan, jes. :) Tänään tuli HSKH:lta myös viesti, että oltaisiin haluamaamme tokoryhmäänkin päässeet, mutta koska treenit ovat maanantaisin, täytyi minun perua se (meillä Helsingin Seudun Kennelpiirin tokotreenit silloin toukokuusta eteenpäin). : /