Parrankasvatusvinkkejä

Nyt alkaa hiljalleen mietityttää, että kasvaako tolle Neldalle ollenkaan muhkeaa rintakarvapartaa? Onhan neiti kuitenkin jo lähes tulkoon vuoden ja kaksi kuukautta vanha. Jo silloin kun siirryttiin Neldan kanssa junnuluokkaan, katselin, että aika monilla junnushelteillä oli jo tosi makee turkki, mutta tällä mun ravunsyötillä ei paljon mitään. :D Junnut on kuitenkin 9-18 kk vanhoja, niin on mulla vielä aikaa toivoa, josko tolle joku parta kasvaisi, että voitas vielä kerran käydä junnuissa ennen nuoriin siirtymistä. :) On Neldalla kyllä muuten jo hyvin kehittynyt karva (esim. häntä on tosi tuuhee ollut aina, ei ole ollut sellasta "rotanhäntävaihetta", kuten nuorilla shelteillä usein näkee), mutta tuo kauluksen puuttuminen hämää... siitä tuli silloin Voittajassakin noottia.

Eij oo partaa ei.

Neldalla on kyllä hyvää vauhtia kasvaneet myös noi pulmuset aka pulisongit (kutsutaan kaveripiirissä niitä helmuteiksi/pulmusiksi, niin ei kannata ihmetellä :D). Noita punasella nuolella merkattuja karvoja tarkoitan. Parta siis vaan puuttuu, muuten tykkäisin ihan kybällä lapsosen turkkimallista... Itse nimittäin pidän aika karvasista shelteistä (ei kuitenkaan mitään jenkkityylistä överitukkaa) eli ihan alkuperäislinjan niukkaturkkiset ei ole niin paljon mieleen, vaikka kauniita toki ovat!

Taralla puolestaan on aina ollut kunnon "gandalffi". Tuossa alapuolella olevassa kuvassa Tara on samanikäinen kuin Nelda nyt, mutta kunnon hörhelö näkyy jo neidillä olleen siihen aikaan. Kuva tosin ei ole hirveän hyvälaatuinen, kun se on otettu tosiaan vuosia sitten alkeellisella digikameralla, tulostettu alkeellisella tulostimella paperille ja nyt skannattu sitten koneelle. :)

Tässä kuvassa Tara on puolestaan 1v 5kk vanha ja muistan (kuvasta näkyy myös), että neidillä alkoi tuolloin lähestulkoon olemaan aikuisen sheltin karva pituudeltaan... Taralla turkki kasvoi tosiaan aika nopeasti kokomittaansa, joten ehkä siksi mua vähän oudoksuttaa tämä Neldan turkkitilanne. :)

Tara nyt 8-vuotiaana ja superkarvanlähdössä. Hyvänpituinen parta rouvakoiralla silti!

Neldan antikameli

Hahaa, pääsempä esittelemään piirustustaitojani... NOT. :D Haluan siis kertoa tuosta hassusta ilmiöstä, joka Neldalle käy, kun neiti on innostunut tai muuten vauhdikkaalla tuulella... Neldalla siis nousee tosi hassusti sekä selkäperskarvat että niskakarvat pystyyn, kun neiti leikkii Taran kanssa tai muuten riehuu.  Jää vaan U:n muotoinen kuoppa keskelle selkää. Minusta se näyttää mainiolta ja sanonkin sitä Tonin kanssa "Neldan antikameliksi". Nimitys siksi, koska kameleillahan on yksi kyttyrä keskellä selkää, mutta Neldalla päinvastoin käy niin, että hälle tulee kuoppa keskelle selkää ja "kyttyrät" nousevat sen sivuille. Aaws. <3 Vähän tällanen inside-juttu (eikä edes varmasti niin harvinainen koirien keskuudessa), mutta mulle se on hauska, kun Taralla ei edes niskakarvat nouse koskaan. :>

Nelda antikameloi ja oikea kameli ihmettelee taustalla. Mun pieni persoonallinen eläimeni. <3 (P.S. Minuutissa tehty suttu paintilla, oikeasti. :D)

Syntymäpäiviä ja ystävänpäiviä

Ensi alkuun toivottelen hyvää ystävänpäivää. :)

Nopeasti kyhätty viritelmä, mutta ompahan. :D

Käytiin tänään Itiksessä ostamassa vilukissa-Taralle kunnon Hurtan mantteli (musta, sävy sävyyn :D) ja uudet punaiset tossut kadonneiden/rikkinäisten tilalle. Tosi hyvin nuo Megaeläimestä ostamat bootsit on kyllä kestäneet... ei muuten vanhoissa kengissäkään mitään vikaa, mutta on ne jo aika rispaantuneet, tarranauha on kulunut ja kaksi on jo ehtinyt myös kadota. Rakas Tara täytti tosiaan eilen 8 vuotta ja siirtyy näin ollen virallisesti veteraaneihin (ei me siis näyttelyissä olla käyty, mutta kuitenkin!). :D Vaikea uskoa, että lapsoseni on jo "noin vanha", kun ei rouva sellaiselta tunnu, onneksi. Onhan se kovin rauhallinen, mutta niinhän Taata on aina ollut. Tämä 8 vuotta tuntuu vaan jotenkin jonkinlaiselta etapilta Taran elämässä, kun rouvaa ruvetaan pitämään seniorina nyt. Miun rakas mummoni. <3

Vaikka nyt onkin kaiken maailman varusteet Taralle hommattu lenkkejä varten, toivotaan silti, että pakkaset lauhtuisi, kun ei tuolla ikiroudassa kärsi muut kuin Nelda olla. :9

Taran koiranaiseuden lähteillä

Taitaa olla blogi taas jäämässä unohduksiin, mutta koitetaan nyt tsempata! Tämä on jo vanhempaa asiaa, joten aloitan siis sillä. Kävimme Tartsan kanssa tammikuun puolella eläinlääkärissä rouvan outojen alapäävaivojen takia. Taralla on jo jonkin aikaa ollut sellaista vaivaa, että se kirputtaa ja nuolee alakertaansa niin paljon, että sinne tulee välillä pieniä ihorikkoja. Alapää näyttää myös kutisevan kauheasti, mikä on varmasti epämukavaa frouvalle. Päätin sitten alkaa selvittämään, mikä voisi olla tuon takana, ja saimmekin eläinlääkäriltä vastauksen. Hänen mukaansa Taralla on hormonaalinen ongelma (en nyt ala tarkemmin erittelemään), joka johtaa tuohon kutinaan ja ihorikkoihin. Ilmeisesti alapäässä on jonkin sortin tulehdus vähän väliä eritevuotojen takia (kyse ei kuitenkaan ole virtsatieinfektiosta, se poissuljettiin virtsanäytteellä ja bakteeriviljelyllä).

Eläinlääkäri sanoi, että steriloiminen voisi poistaa ongelman, mutta sekään ei 100%. Ensiavuksi hän sanoi, että alapäätä kannattaa pestä ja laittaa siihen antibioottisalvaa. En nyt kuitenkaan tiedä, onko tuo tilanne Taralla yhtään helpottunut. Nyt minun pitääkin sitten miettiä tätä iso kysymystä eli sterkatako Tara vai ei. Jos rouva olisi muutaman vuoden nuorempi, päätös olisi helpompi. Nyt pelottaa, että nukutus olisi liikaa + toipuminen kestäisi. Silloin kun Tartsalla leikattiin jalka vuonna 2008 niin oli toipuminen jo hidasta... Eläinlääkäri kyllä sanoi, että jalkaleikkauksesta toipuminen on hänen mielestään sinänsä hankalaa, kun siinä joutuu pitämään sidettä eikä saisi varata jalalle. Sterkkauksen jälkeisenä päivänä koira on yleensä jo ihan oma itsensä.

En siis ole mitenkään eläimien kastroimista/steriloimista vastaan. Pelottaa vain, että noin isossa operaatiossa (vatsanpeitteet avataan yms...) voisi käydä jotain. Olisi se kyllä hienoa, jos Taralta saataisiin tuo ongelma poistettua + rouva saisi elää loppuelämänsä ilman pelkoa kohtutulehduksesta tai ylipäätään ilman juoksuja. :) Varmasti siis päädyn operaatioon, mutta haluan, että minulla olisi enemmän kuin viikonloppu vapaata, kun operaatio tehdään. Koulu sinänsä antaisi myöten, mutta ensi viikon jälkeen alkaa työharjoittelu pitkine päivineen. : / Katsellaan siis, mutta eiköhän tuo Tara operaationsa saa! Neldankin steriloimista alan harkitsemaan nyt, kun neiti on vielä nuori.

Huomenna sitten juhlitaankin Taran 8-vuotissynttäreitä. :)

Teoriasta käytäntöön

Hih, huvitti tänään lenkillä, kun ensimmäistä kertaa elämässä tuntui, että koiran kouluttamisesta oli jotain hyötyä. :D Oltiin nimittäin tuolla läheisessä ulkoilupuistossa ulkoilemassa ja koirat olivat irti. No, tuolla on niin hyvät ladut, että hiihtäjiä siellä on kanssa aika paljon, mutta onneksi heidän kanssaan ei ole vielä koskaan konfliktia tullut. 

Olimme tosiaan kävelemässä ladun viertä (ympärillä niittyä) ja Taralla kun on tapana mennä tekemään kakkoshätä kauas pöpelikköön, niin nytkin neiti sitten teki näin. Näin, että kaukaa lähestyy hiihtäjä ja ajattelin, että kyllä Tara ehtii tuotoksensa tekemään, mutta ei kun ei. Hiihtäjä sivakoi vaan lähemmäs ja kunnes Tara viimein sai asiansa hoidettua oli hiihtäjä jo kohdalla. Tara lähti juoksemaan hangesta suoraan hiihtäjän eteen, mutta onneksi ymmärsin kylmänrauhallisesti sanoa: "Tara, odota." niin neiti jäi sitten seisomaan paikalleen kuin suolapatsas. :D Hiihtäjä hiihteli rennosti ohi ja Tara törötti hienosti paikoillaan, tulipa vähän ylpis olo, kun muutkin ihmiset näki, miten hienosti koulutettu koira mulla on. <3 Nelda puolestaan oli jo valmiiksi hihnassa, kun en luota siihen. Neiti voi sännätä minkä tahansa ja milloin tahansa perään. Eilenkin lähti kimpassa Taran kanssa jäniksen perään, mutta tulivat melkein heti takaisin, huh.

"Miulla välähti kerrankin!" tuumaa Tara kulmiaan kohottaen. Awwws.

Muita kuvia sitten eiliseltä, olimme läheisellä kentällä hihhuloimassa, vaikka se onkin jäädytetty. :b Tara-raukka ei yhtään tykkää olla jäällä, kun on niin liukasta. Hangessa sen sijaan neiti jaksaa ilakoida.

Kaunis ja paikoillaan, kerrankin. :D

Jäätrinsessa Nelda ja hovilakeija Tara

Yksi Neldan lempinimistä on Kaaoskoira, juuri tämän takia. :D Aina kauhea haukunta ja riehunta päällä. Minusta tämä kuva kiteyttää Neldan luonteen hyvin. :9

Collien nenä

Ompas taas aikaa ehtinyt vierähtämään viime postauksesta, mutta niin siinä tuppaa käymään, kun kouluhommat alkavat painaa päälle. : / Mutta asiaan. Kävimme Neldan kanssa maanantaina hakemassa 1-vuotisrokotteet (ompa mukava synttärilahja :D) ja samalla kysyin eläinlääkäriltä Neldan nenässä olevasta "haavasta", joka näkyy alapuolella olevassa kuvassa.

Pelästyin ensin, että nyt Nabulla on varmaan joku sieni tai pahimmillaan autoimmuunisairaus ja sen nenä irtoaa... Eläinlääkäri kuitenkin rauhoitteli minua (:D) ja kertoi, että kyseessä on ns. "collie nose", jossa nenän päällimmäinen solukko irtoaa ja menettää näin ollen mustan värinsä. Saattaa jopa olla, että väri ei muutu mustaksi enää koskaan eli Nelda sai kertaheitolla hienon ja persoonallisen kauneuspilkun. Tiedän kyllä, että näyttelyissä noita pigmenttivirheitä ei katsota hyvällä, mutta minusta tuo on söpö ja tuomarin mielipide on yksi hailee. x) 

Sopivasti saimme juuri samalla eläinlääkärireissulla uuden rokotuspassin, sillä olin onnistunut hävittämään vanhan. Myös rekkarit ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, joten tuli nekin Neldalle tilattua. Varmaan heitin Voittajan jälkeen kirjekuoren (jossa saapuvat numerolaput, kutsukirje yms. näyttelyä varten, mutta jossa pidän myös aina näyttelyissä Neldan papruja) roskiin. Go me. :P

Eniten varmaan minua kuitenkin tuossa kauneuspilkussa huvittaa se, että eläinlääkärin mukaan tuollaiset tulevat koirille, jotka tykkävät haudata ruokaansa tai ovat muuten tunkemassa nenäänsä kaikkialle. En voinut muuta kuin olla samaa mieltä. :D

Tara-parasta vielä sen verran, että rouva elää nyt kovia aikoja näin loskan ja superliukkaiden kelien tullen. En tiedä miksi, mutta Tara pelästyy aina ihan hirveästi, kun minä tai Toni meinataan liukastua ja rouva masentuu kovasti... heti alkaa häntä riippua. Yksi veikkaukseni on se, että joskus liukastuessani olen saattanut nykäistä Taraa kovasti hihnasta ja raukka on traumatisoitunut. :( Onneksi täällä kuitenkin hiekotetaan tiet suht hyvin, niin ei tarvitse frouvan koko ajan stressissä olla.

"Ice is not fun!"

Pikku-Neldan juhlapäivä

Tänään enää ei-niin-pieni Neldaseni täyttää yhden vuoden! :) Lahjaksi tyttö sai ison dentastixin ja pilkotun nakin ruokaansa maustamaan, hyvin maistui. :D Synttärivieras Tarakaan ei jäänyt herkuista paitsi. Eipä voi muuta kuin  ihmetellä, että mihin se mun pikkuvauva on mennyt.

Virallinen synttäripäivän poseeraus:

Ja sitten herkuteltiin. <3