Tokotokotokotokokoira

Olimme sitten Neldan kanssa perjantaina tokoilemassa Helsingin Seudun Kennelpiirin järjestämässä ryhmässä ATD:n hallilla. Ilmoittauduttiin aika viime tinkaan, mutta onneksi mahduttiin vielä mukaan. :) Kyseessä on kuuden viikon kurssi eikä hintaa tule tuolle kuin 25 euroa... Olin ihan ällikällä lyöty, kun vertaa tuon Silkkitassun hintoihin, mutta se onkin yksityinen koirakoulu. 

Tämä kurssi (toko1) on  tarkoitettu koirakoille, jotka jo käytännössä ovat harjoitelleet ja hallitsevat  HSKP:n pentukurssilla opetetut asiat ja haluavat jatkaa  harjoittelua eteenpäin kohti tottelevaisuuskilpailuja. Pelkäsin, että oltaisiin Neldan kanssa tosi huonoja (tuossa esittelypätkässä kuulosti niin vaativalta ryhmältä, että jotain pitäisi oikeasti jo hallitakin! :D), mutta onneksi asia ei todellakaan ollut näin. Paikalla oli meidän lisäksemme vain kolme muuta koirakkoa ja osaamistaso oli aika kirjavaa. En tiedä, olivatko muut koirat sitten tosi nuoria, mutta olimme Neldan kanssa selvästi edistyneimpiä siellä. En kyllä mitenkään koe, että muiden "ei edistyneisyys" haittaisi meitä mitenkään, kun keskitymme kuitenkin omaan suoritukseemme ja etenkin häiriön alla työskentelyyn (huhtikuista agilitykurssin karsintaa silmällä pitäen).

Treenasimme nyt ekalla kerralla kontaktia, maahanmenoa (myös liikkeestä), hieman paikallaoloa ja luoksetuloa. Muut menivät Neldalla suht ok, kontakti oli jopa yllättävän hyvä tällä kertaa, mutta luoksetulo oli fiasko. :D En ole opettanut sitä Neldalle, joten neiti oli tosi epävarma, että saanko mä nyt ihan oikeasti lähteä tästä tulemaan, vaikka käskit odottamaan... No, sieltä se sitten kuitenkin hiipi hiljalleen luokseni ja meni jopa pari kertaa matkan aikana maahankin. x) Tätä on siis treenattava... kunhan vaan keksisi miten, ettei paikallaolo huonone luoksetulotreenin seurauksena (pelkään siis, että Nelda lähtee varkain tulemaan, kun neiti on kunnon ennakoija kaikissa asioissa). Paikallaolo meni siis myös hyvin, mutta en ottanut pitkiä pätkiä. Liikkeestä maahanmeno oli kelpo ottaen huomioon sen, että ollaan treenattu sitä niin vähän. Miun vaan pitää muistaa olla pitämättä namia kädessä, sillä se tekee kuulemma Neldan maahanmenosta epävarman.

Eiköhän tässä tarpeeksi tältä erää. Harmi, kun tuo tokotreeni on niin myöhään 21-22 ja vielä kovin kaukana täältä Laajasalosta. Meillä meni Neldan kanssa yhteensä reissuun yli kolme tuntia, kun joudutaan julkisilla menemään kolmella eri bussilla. Nelda ei tosin onneksi voinut pahoin kertaakaan, mikä oli hieno homma, kun minun piti vahtia, että osataan jäädä oikealla pysäkillä. :D Pitääpä muuten lisäillä myös jotain treenikuvia tähän wall of textiin, mutta kamera on valitettavasti unohtunut kaverilleni. Pitää noutaa se jossain kohtaa takaisin.

Laitetaan pari ennennäkemätöntä pentukuvaa, jotta olisi edes joku väriläiskä tässä. :)



Babulainen veikeänä n. 4-5 kuukautta vanhana. Niin kauan jo noistakin ajoista. <3

Ekaluokkalaisen hymy, pari hammasta puuttuu. Samanikäinen lapsonen kuin edellisessäkin.

On Nelda muuttunut noista honkkeliajoista. :D "Rumasta" ankanpoikasesta kasvoi joutsen, ainakin omaan silmääni. B) Aika raskaat korvat näyttää Neldalla olleen tuossa 4-5 kuukauden iässä.

Sään armoilla

Tänään olin Neldan kanssa jälleen näyttelykurssilla. Tämänkertainen tunti jäi valitettavasti (vai onneksi) hieman lyhyemmäksi, sillä lunta satoi reippaasti ja raaka tuuli puri luihin ja ytimiin. Päädyttiin siis yhteisymmärryksessä lopettamaan tunti tällä kertaa aikaisemmin (ainoastaan minä ja gordoninomistaja olimme paikalla), sormet olivatkin jo ihan tunnottomat ja Neldaakin palelsi.

Tarkastelimme tänään taas liikkeitä ja seisomista sekä koiria myös kopelointiin. Muut osiot menivät Neldalta ihan ok ottaen huomioon sääolosuhteet, mutta kopeloiminen oli kamalaa Nelda-raukan mielestä. Ohjaaja kopeloi koirat muutamaan otteeseen ja onneksi Neldalla meni toinen kerta hieman paremmin. Ohjaaja myös oli sitä mieltä, etteivät tuomarit välttämättä pistä lainkaan pahakseen, vaikka huomaavat koiran olevan arka. Kunhan tuomarit saavat koiran tutkittua vaivatta, pitäisi kaiken olla ok.

Nelda myös peeloili tänään menemällä välillä istumaan/makaamaan, vaikka olisi pitänyt seistä. En sitten tiedä, johtuiko tuo oikeasti kylmästä (kalju maha UÄ:n oton takia) vai onko tokojuttujen treenaaminen saanut Neldan tarjoamaan minulle istumista/maahanmenoa seisomisen sijasta. No, molempi pahempi. Pitää jatkaa seisomisen käskysanan vahvistamista, sama homma kyllä edessä myös istumisen ja maahanmenon kanssa.

Tara ja erityisesti Nelda olivat kovin innoissaan lumesta. Nelda veti hepuleita koko matkan ajan, kun taivalsimme kohti treenipaikkaa. Kylmyys ei näyttänyt tyttöstä siinä vaiheessa haittaavan, mutta 1,5 tunnin talsimisen jälkeen kodin häämöttäessä edessä, meni Nelda hieman hiljaisemmaksi. Ehkäpä lapsonen oli vain väsynyt, mikä on kyllä siinä mielessä hyvä, ettei Nelda tule herättelemään minua huvikseen tänä yönä niin kuin viime yönä kävi. :b

The Great Babu

Tänään osallistuimme Hollolassa pidettävään mätsäriin ja meillä meni oikein kivasti. :) Nelda joutui osallistumaan pieniin aikuisiin, sillä ko. mätsärissä pentujen yläikäraja oli 9 kk. Neldahan täytti juuri pari päivää sitten 10 kuukautta eli jouduttiin sitten tosiaan hieman kovempaan seuraan esiintymään.

Tuomari oli hyvin tarkka ja tutki koirat + niiden liikkeet huolella monesta kulmasta. Neldalainen jännitti kovasti kopelointia ja pöydällä seisomista eli eläinlääkärireissulta saatiin varmaan sitten tuo yht'äkkinen pöytäkammo. :( No, ei kun lisää vaan treeniä ja tosiaan tämänpäiväisen perusteella eivät kaikki tuomarit ole niin tiukkia sen suhteen, jos koira jännittää.

Tuloksena siis tältä päivältä pienten aikuisten punaisten 4. :) Kaiken kaikkiaan pieniä aikuisia oli 23 ja punaisia 12, Nelda pärjäsi siis tosi hyvin. :D Aikuisilla koirilla voi kuitenkin olla vuosien näyttelykokemus takana, joten olin ihan otettu, että Nelda pärjäsi tässä porukassa näin mukavasti. Suoritus ei ollut kyllä mielestäni paras, joskaan ei mikään huonokaan. Mätsäri pidettiin parkkihallissa, joten se loi omat haasteensa päivälle. Vaikka äänet kovasti kaukuivatkin ympärillä, jaksoi Nelda kuitenkin välillä esiintyä korvat tarkkaavaisina eteenpäin suunnattuna. Tuomarin sanat kyllä lämmittivät kovasti mieltäni: "Näin nuori koira, jolla on vielä vaikka miten hieno ura edessä." Tuota sitten muistelen, kun meinaa epätoivo kalvaa mieltä liikaa.

Pro-tyttönen. <3 Harmi, että tuon ruokasäkin nappulat ovat niin isoja, etten voi meiän tytöille antaa, kun pelkään superahmattien tukehtuvan niihin. :(

Niin, ja sen verran vielä, että osallistumme Neldan kanssa ensi perjantaista alkaen toko1-kurssille. :D Haaveena, ehkä hieman epärealistisena sellaisena, miulla olisi  suorittaa tuon kanssa TK1-tunnus, mutta ainakin toistaiseksi heikolta näyttää... No, onhan tässä aikaa. :)

Loppuun mahtava (ja ylpeä) nokkaeläin Bobo.

Nukkujia

Tyhjentelin kamerani muistia ja sieltä löytyi paljon kuvia lepäilevistä tyttösistä. :D Laitan niitä tänne huvikseni.

Tyynykasan Valtiatar Nelda. Nelda on aina tykännyt, ihan pienestä pitäen, nukkua jonkinlaisen kasan päällä. Oli kasa sitten tehty tyynyistä tai vaikka Tonin reppu, niin kyllä Babulle kelpaa. :)

Spurgu-Nelda herätetty kesken unien. <3

Nelda tietsikkapöydän alla pesässä pöllähtäneenä. :D

Suorajalka kalansilmä-Tara. <3

Kaikkea sitä... ja näyttelykurssi siinä sivussa

Aika pikainen päivitys tähän väliin. Jouduttiin eilen menemään Neldan kanssa eläinlääkärille, kun iltapäivällä tyttöön iski ihan älytön apatia. Nelda kulki pää riippuen pitkin seiniä eikä innostunut mistään. Edes herkkua Nelda ei meinannut haluta syödä loppuun, vaan jätti sen välillä kesken. Tätähän meidän biojätekomposti ei koskaan tee, kaikki kelpaa. 

Olin todella huolissani Neldasta ja eläinlääkärillä sitten lapsi tutkittiin läpikotaisin. Ainoa löydös, jonka tohtori teki, oli kohonnut ruumiinlämpö (39,5 astetta) eikä sekään ollut hälyttävän korkea. Pyysin vielä, että Nelda ultrattaisiin kohdun osalta, sillä pelkäsin neidillä olevan kohtutulehdus... Mitään ei kuitenkaan onneksi löytynyt ja eläinlääkärin mukaan seurantalinja riitti. 

Tänä aamuna Neldalla ei enää ollutkaan edes lämpöä, mutta sheivatut vatsakarvat v*tuttivat tyttöstä. :D Liikkumisesta ei meinannut tulla mitään, vaan Nelda istui koko ajan ja kulki lyhyen matkan kerrallaan. Kyllä shelttiläisen maailma joskus järkkyy pienestä, kuten karvojen ajelusta, sanoi klinikkaeläintenhoitajakin, kun oltiin kotiin lähdössä ja Nelda oli tyytymätön. Kyllähän tuon sinällään ymmärtää, kun nyt käy tuuli ikävästi vatsaan ja ultraamiseen käytetty geeli varmaan kutittaa, vaikka kotona suihkuteltiinkin.

Pääasia, että kaikki on kuitenkin hyvin nyt. Olimme tänään myös sitten näyttelykurssilla, kun Neldan vointi oli hyvä. Liikkeitämme kehuttiin ja Neldan seisominen oli myös kuulemma erinomaista, pitkän harjoittelun tulokset alkavat näkyä. Koiria myös kopeloitiin tällä kertaa ja meidän osaltamme se meni erittäin huonosti, mikä on harmi. :( Nelda varmaan otti itseensä siellä eläinlääkärillä, kun tyttö jouduttiin aika kovakouraisesti kääntämään selälleen karvanajelua ja UÄ:tä varten.

Ei tästä tullutkaan sitten lyhyt ja pikainen, vaan kunnon wall of text. :P

Eka virallinen korkattu!

Nelda Nebulainen osallistui tänään ekaan viralliseen näyttelyyn n. 10 kuukautta vanhana, mahtava kokemus oli! Ei taida tämäkään harrastus nyt pariin viralliseen näyttelyyn jäädä, sen verran innostuttiin. :D Voittaja ainakin nyt seuraavaksi ja jos sitten alkukeväällä keskityttäisiin vähän muuhun ja myöhemmin sitten kehäkettuilua lisää. 8)


Nabu vinkkailee tuomarille.

Suuntasimme siis pikkusiskoni, Tonin ja tietenkin Neldan kanssa kohti Lahden KV näyttelyä. Kello soi jo 5:30, mutta onneksi kelloja oli jouduttu siirtämään yön aikana tunti taaksepäin, niin sai kuitenkin nukkua vähän pidempään periaatteessa. :)

Shelttejä Lahdessa oli narttuja 36 ja uroksia 17 kappaletta, ihan mukava määrä siis! Junnuluokassa narttuja oli 7. Mielestäni Neldan suoritus oli ihan loistava, sillä neitonen ravasi suht nätisti EIKÄ väistänyt tuomaria. Kyllä lapsosta selvästi jännitti, mutta mitään pakitusta tms. ei onneksi esiintynyt. Saatiin sitten tosiaan H eli hyvä. :) Mielestäni arvostelu oli aivan loistava enkä olisi ikinä uskonut, että Babulainen saa noin hyvät arviot, vaikka maailman kaunein koira minusta onkin. <3


Junnutytöt rivissä. 

Arviointi meni siis näin toisella kotimaisella kielellä (ruotsi):

"God typ, tillräckligt utvecklat huvud för ålder, mörka ögon, bra stop, ngt stela öron, önskar mer förbröst, fin kroppslängd, ännu ngt smal i kropp, rör sig med bra steg, bra päls och färg."

Arviointi vapaasti suomennettuna (toiv. ei isompia mokia):

"Hyvä tyyppi, riittävän kehittynyt pää ikäisekseen, tummat silmät, hyvä otsapenger, hieman jäykät  korvat, toivoisin lisää eturintaa, hyvä vartalonpituus, kuitenkin vielä hieman kapea vartalosta, liikkuu hyvällä askeleella, hyvä turkki ja väri."


Mette Tufte (NO) arvioi Neldaa ensin pöydällä, sitten juostiin kolmio, jonka jälkeen siirryttiin seisottamaan koiraa tuomarin eteen ja kehäsihteeri kirjasi arvion.

Nelda osasi olla yllättävän rauhallinen suuressa hallissa, vaikka ei koskaan ollutkaan ollut tuollaisessa paikassa... Tosin ehkä kauppakeskus Itäkeskusta täällä Helsingissä voisi verrata tuollaiseen, mutta kuitenkin. :) Neldalla on sata kertaa paremmat hermot kuin Taralla, mikä on loistavan harrastuskoiran merkki! Tosin Tara-parasta ei voi paljon huonommaksi mennä... :)


Vuoron odottelua ja muiden shelttiläisten ihmettelyä.

Tästä on hyvä jatkaa sitten Voittajaan joulukuussa. ;)

Näyttelykurssi startattu

Tänään osallistuttiin Neldan kanssa Sahaajankadun kentällä pidettävälle näyttelykurssille. Meidän lisäksemme kurssille osallistuvat 1-v. akita ja 7 kk vanha gordoninsetteri. Onneksi koiramäärä ei ole tuon suurempi, sillä muuten kaikkia koiria ei ehkä ehdittäisi käydä tunnin aikana läpi. :) Kurssikertoja on yhteensä kuusi ja tavoitteenani olisi saada Neldan "kopelointipelko" vähenemään... todennäköisesti se ei tule koskaan täysin lähtemään, mutta ohjaajamme vaikutti hyvin pätevältä, joten häneltä saamme varmasti ainakin hyviä vinkkejä.

Nyt ensimmäisellä kerralla lähinnä keskustelimme tavoitteistamme ja historiastamme näyttelyiden suhteen. Myös koirakkojen ongelmakohtia puitiin ja itse nostinkin pahimmaksi ongelmaksemme tuomarin väistämisen. Mainitsin myös Neldan nuuskuttavan välillä maata, kun pitäisi ravata kauniisti sekä neidin välillä innostuvan riehumaan hihnassa, ainakin hetkellisesti.

Ohjaajamme kävi lävitse kaikkien koirien liikkumisen sekä tyylin, jolla liikutamme koiraa. Neldalla meni tämä kerta tosi hyvin ja neiti ravasikin kauniisti vierelläni. Hieman Nelda kiristi välillä hihnaa, mutta ei kuitenkaan sentään missään kuristusotteessa mennyt. Muutaman kerran tyttönen myös hyppäsi minua vasten, mutta muuten suoritus meni nappiin ohjaajankin mielestä. Ainut asia, mitä oikeastaan saatiin viilattavaksi, oli se, että minun pitäisi juosta hieman hiljempää, sillä nyt Nelda joutuu ravaamaan aika lujaa. 

Ensi kerralla paneudumme ilmeisesti koiran kopeloimiseen ja muuhun esittämiseen. Kuvaamme myös ymmärtääkseni digikameralla koiran liikkumista, jotta näemme itse konkreettisesti, miltä se näyttää. Puhumme myös kurssin aikana yleisesti koiranäyttelyistä ja ohjaajamme lupasi antaa hyviä vinkkejä kehien kiertämistä varten.

Katotaas, mitä tästä seuraa. :)

Laitetaan vielä Neldan pöytätreenistä kuva. Piti vähän sutata taustalla olevaa rojua. :b