24.5.2011

Lenkillä punkkimetsässä :D

Olimme Maijun ja koirien kanssa lenkillä Viikin metsässä viime lauantaina. Viimeksi olin käynyt tuolla lenkillä, kun oli vielä talvi, joten maisema oli muuttunut siihen nähden aivan älyttömästi. Tuo Viikki vaikuttaa niin idylliseltä paikalta asustaa koirien kanssa, lenkkimaastot olivat ihan ässiä. :) Ainoa miinus näin kesällä (vai onko vielä kevät?) oli se, että punkkeja riitti... Niitä kiipeili koirissa ja löysimpä itsekin yhden punkin imemästä minua säärestä, hyi! Taralla ja Neldalla on onneksi nuo punkkimyrkyt, mutta eivät ne estäneet punkkeja silti tarttumasta koirien karvoihin. 

Lehmiäkin nähtiin ja etenkin Nelda ja Lux jaksoivat pällistellä niitä. Taisipa Babu sanoa jopa "BUH!", kun alkoi ärsyttämään. :D Muut koirat ottivat nautaeläimet aika coolisti. Oltiinkohan me reilut pari tuntia käppäilemässä, ainakin älyttömän väsyneitä Tara ja Nelda olivat lenkin jälkeen. Aurinkokin paistoi ihanasti, että meillä oli ihan täydellinen lenkkisää.


Nelda ja Lux löysivät heti yhteisen sävelen, kakaroita kun ovat vielä molemmat. :D Neldaa tosin jouduin välillä hieman toppuuttelemaan, kun neiti ei tuntunut tajuavan, että toinen on oikeesti niin sairaan mini vielä, ettei sitä voi piestä kuten Taraa. x)



 



Lasta väsyttää. :)





 Nelda ja Neldan esiintulevat kulmakarvat. <3





Tara, metsien trinsessa.





"YAAAAAAAAAAAAWN!"





Nelda rankaisee Tara-muoria. :D


14.5.2011

Mätsärilihasten verryttelyn vuoro

Oltiinpa tänään Neldan kanssa Sahaajankadun kentällä mätsäressä. Paikalla oli yllättävän vähän koiria (ainakin muissa luokissa kuin juuri siinä, johon me osallistuimme :D), luultavasti erittäin tuulinen sää oli karkottanut osan osallistujista.

Osallistuin Neldan kanssa tosiaan pieniin aikuisiin, sillä tyttöä ei enää katsota pennuksi, kun ikääkin on jo 1v ja 4kk. :) Saimme pariksemme parikilpailussa bedlingtoninterrierin, jonka kanssa oli selvästi enemmän treenattu esittämistä. Mehän olemme viimeksi pyörähtäneet kehässä Voittaja-näyttelyssä 12.12., jolloin homma sujui ainakin loistavasti. :) Tänään Bobolla oli ehkä tauosta johtuen vähän huonompi päivä, eikä pöydällä seisominen onnistunut lainkaan. Neiti pelkäsi tuomaria myös, mikä oli yllättävää. Onneksi tuomari oli kuitenkin ymmärtäväinen. Noottia tuli myös siitä, että juoksutin Neldaa makupalan kanssa, sillä silloin koira ei esiinny vapaasti, vaan pitää tiukkaa kontaktia. En olisi ilman neuvomista tuotakaan tajunnut. Täytynee alkaa harjoitella taas liikkeitä ja etenkin pöydällä seisomista. Veikkaan, että viimeaikaiset eläinlääkärikäynnit ja ikävät kokemukset pöydällä, ovat vaikuttaneet tuohon pöytäpelkoon taas... Sinällään harmittaa, kun Voittajassa pöytä sujui täydellisesti. D:

Sinisten loppukisassa sijoituttiin Neldan kanssa kuitenkin hienosti ensimmäiseksi. :) Nelda jaksoi seistä upeasti korvat eteenpäin suunnattuina, vaikka tuuli kovasti. Olin kyllä ihan ällikällä lyöty, vaikka tiedän seisomisen olevan Neldan vahvuus kehässä.







BIS-kehässä Neldalla eivät kuitenkaan hermot enää pitäneet, vaan neiti rupesi haukahtelemaan muille koirille ja selvästi turhautumaan. Harmittaa sinänsä, koska BIS-kehässä meillä meni muuten hyvin, kun tuomarit tulivat silittelemään koiria, ei Nelda väistänyt, vaikka korvat menivätkin vähän luimuun. Pitäisi treenata Neldan kanssa kärsivällisyyttä, mutta ei taida omistajallakaan olla tarpeeksi kärsivällisyyttä seisottaa koiraa paikoillaan sata vuotta. :P

9.5.2011

Agility-lihasten verryttelyä

Olimme tänään Taran ja Neldan kanssa Maijun johdolla treenaamassa agilityä Ojangossa. Maijulla oli mukanaan Javan ja Ledin lisäksi valloittava pikku-Lux. <3 Kauhea pentukuume aina nousee, kun näkee tuollaisia pieniä karvaeläimiä, voih... Meille ei ole kyllä nyt muutamaan vuoteen uutta lasta tulossa, joten täytynee vain kärvistellä ja muiden pentuja tuoksutella. :D

Maiju tosiaan veti miulle ja Neldalle vähän alkeistreeniä ja mun mielestä lähti sujumaan tosi hyvin! Ennen kaikkea olin _todella_ ylpeä siitä, että Nelda jaksoi keskittyä vain minuun ja seurata minun menemisiäni. Välillä innostuessaaan Bobo lävi vetämässä kunniakierroksen muiden koirien luona (aka karkasi :D), mutta kaarsi heti takaisin, kun rääkäsin. Ihan mieletön tyttö! Tehtiin tosiaan ihan perusjuttuja matalilla rimoilla, tyyliin kaksi hyppyä ja putki. :) Tosi hyvin Nelda tuntui tajuavan jutun juonen, eikä putki ollut enää lainkaan pelottava juttu kuten vielä viime vuonna ekaa kertaa sitä kokeillessa. :D Nelda kieltäytyi putkesta tosin muutaman kerran, mutta rimoja neiti ei kiertänyt lainkaan, vaikka itse menin pidemmälle ohjaamaan. Olen niin ylpeä. <3 Sitten harjoiteltiin kanssa keinun ja puomin alkeita, ei vielä menty koko estettä. Päätettiin Maijun kanssa opettaa Neldalle kontaktit pysäyttämällä, kun se on meille aloittelijoille varmasti helpompi ja selkeempi juttu. Nelda ei tosiaan yhtään pelännyt keinun rämähdystä, mikä oli ihan uskomatonta. Taran kanssa harrastaessa tottui siihen, että mikään ei oikein mennyt putkeen. : /

Taran kanssa mentiin hulluna putkea ja pussia, sillä rouva rrrrrakastaa niitä! Hullua ajatella, että Tara on agilityä tehnyt viimeksi useampi vuosi sitten, mutta silti oli vanhoja juttuja hyvin muistissa. :) Kepit meni kyllä vähän niin ja näin, kun kaksi kertaa kokeiltiin, mutta eipä sen väliä. Tehtiin Taran kanssa kanssa ilman rimoja kaikenlaisia kiertoja ja muita hyppyesteiden kanssa (en tiedä virallista termiä noille "tempuille"), tosi nopea rouva kyllä oli ja ihan huomasi, miten Taran silmiin syttyi sellainen tulinen palo kuin 6 vuotta sitten, kun oltiin alkeiskurssilla. Tara lovettaa agilityä kyllä ihan kybällä, mutta ei voi jalkavaivojen takia enää koskaan harrastaa sitä tosissaan. Harmi juttu sinänsä, mutta voihan aina kaikkea tällaista pientä tehdä vaarantamatta koiraa. :)

8.5.2011

Kaikille äideille!


Tara ja Nelda omistajineen toivottavat upeaa äitienpäivää kaikille äideille (myös omilleen :D)! Taran mamma Oona ei tosin taida enää olla keskuudessamme, mutta onneksi koirat eivät osaa murehtia tällaisista asioista. Neldalta pusut Pimu-äidilleen. :) (kuvaa klikkaamalla isommaksi)

Kohta lähdetään koirien kanssa viettämään äitienpäivää vanhempieni luokse. Pääsevät matkustamaan julkisilla pitkästä aikaa. :D Ilmeisesti tiistaina saan viimein oman auton (jee!), joten meidän reissaaminen helpottuu miljoonakertaisesti ja päästään enemmän tekemään juttuja. Enää ei olla riippuvaisia vanhempieni autoista, jes. :)

Maanantaina sitten Maijun kanssa aikaisin aamusta kokeilemaan agia Taran ja Neldan kanssa. Saas nähdä, onnistunko saamaan Neldan keskittymään mihinkään muuhun kuin muihin koiriin. Tara puolestaan rakastaa lajia, mutta frouvaa ei voi valitettavasti hypyttää akillesjänneleikkausten takia. Mutta Taran rakastamaa putkea ja pussia rouva voi tehdä mielin määrin. :) Heinäkuussa yritetään Bobon kanssa päästä I-HAHin riveihin... toivottavasti päästäisiin edes niihin karsintoihin. :D

Ilmoitin Neldan kanssa nyt kesäkuussa olevaan näyttelyyn Riihimäessä ja sinne todellakin mennään sitten. Saa nähdä, onko plikka kehittynyt mihinkään suuntaan.


Loppuun vielä extrana keväiset kerrostalokyylät + p*skaiset ikkunat. B)


4.5.2011

Koomailua

Mikähän ihmeen kooma taas näyttää iskeneen, kun mikään ei huvita. D: Blogiakaan en ole nyt jaksanut päivitellä, mutta laitetaas nyt edes jotain tänne! 

Koiranaiset ovat siis toipuneet leikkauksesta aivan loistavasti. Olen 100% varma, että tein oikean päätöksen leikkauttaa molemmat, vaikka etenkin Neldan kohdalla asia mietitytti. Nyt vaan toivon, ettei sterkkaamisesta seuraa pidemmällä aikavälillä mitään tylsiä ongelmia kuten turkinlaadun muuttumista tai virtsankarkailua... Onneksi tohon pissajuttuun on olemassa kyllä lääkitys, jos niikseen tulee. Uskon parantaneeni koirieni elämänlaatua tällä päätöksellä. :)

Sitten lisää hyviä uutisia... Olimme Neldan kanssa 14.4. Kannelmäen Mustissa&Mirrissä Etelä-Suomen Sheltit ry:n järjestämässä joukkotarkastuksessa. Neldalta tsekattiin sydän, polvet ja silmät. Sydän kuunneltiin terveeksi, samoin polvet olivat. Muistaakseni oikeasta silmästä löydettiin YKSI pitkä ripsi, mistä syystä neidille langetettiin distichiasis-diagnoosi, höh. :) Eläinlääkäri jo innostui, että onko tämä ensimmäinen hänen tutkimansa sheltti, jolla ei ole noita ripsiä. No, ei mahda mitään. Onneksi tuo ei tule todennäköisesti koskaan haittaamaan Neldan elämää. KoiraNetistä voi katsella tuloksia, kun ne sinne joskus tulevat. Klik. 

Jotenkin ärsyttää taas oma saamattomuus. Ei olla kunnolla nyt treenattukaan vähään aikaan. Yritetään kyllä nyt tässä toukokuussa edes päästä yhteen mätsäriin ja tuonne Aptukseen, jos rahatilanne antaa myöten. Ensi viikon maanantaina ollaan menossa Maijun kanssa Ojankoon katselemaan. Nyt herätys, Tiina. :D