22.1.2011

Teoriasta käytäntöön

Hih, huvitti tänään lenkillä, kun ensimmäistä kertaa elämässä tuntui, että koiran kouluttamisesta oli jotain hyötyä. :D Oltiin nimittäin tuolla läheisessä ulkoilupuistossa ulkoilemassa ja koirat olivat irti. No, tuolla on niin hyvät ladut, että hiihtäjiä siellä on kanssa aika paljon, mutta onneksi heidän kanssaan ei ole vielä koskaan konfliktia tullut. 

Olimme tosiaan kävelemässä ladun viertä (ympärillä niittyä) ja Taralla kun on tapana mennä tekemään kakkoshätä kauas pöpelikköön, niin nytkin neiti sitten teki näin. Näin, että kaukaa lähestyy hiihtäjä ja ajattelin, että kyllä Tara ehtii tuotoksensa tekemään, mutta ei kun ei. Hiihtäjä sivakoi vaan lähemmäs ja kunnes Tara viimein sai asiansa hoidettua oli hiihtäjä jo kohdalla. Tara lähti juoksemaan hangesta suoraan hiihtäjän eteen, mutta onneksi ymmärsin kylmänrauhallisesti sanoa: "Tara, odota." niin neiti jäi sitten seisomaan paikalleen kuin suolapatsas. :D Hiihtäjä hiihteli rennosti ohi ja Tara törötti hienosti paikoillaan, tulipa vähän ylpis olo, kun muutkin ihmiset näki, miten hienosti koulutettu koira mulla on. <3 Nelda puolestaan oli jo valmiiksi hihnassa, kun en luota siihen. Neiti voi sännätä minkä tahansa ja milloin tahansa perään. Eilenkin lähti kimpassa Taran kanssa jäniksen perään, mutta tulivat melkein heti takaisin, huh.


"Miulla välähti kerrankin!" tuumaa Tara kulmiaan kohottaen. Awwws.




Muita kuvia sitten eiliseltä, olimme läheisellä kentällä hihhuloimassa, vaikka se onkin jäädytetty. :b Tara-raukka ei yhtään tykkää olla jäällä, kun on niin liukasta. Hangessa sen sijaan neiti jaksaa ilakoida.



Kaunis ja paikoillaan, kerrankin. :D





Jäätrinsessa Nelda ja hovilakeija Tara





Yksi Neldan lempinimistä on Kaaoskoira, juuri tämän takia. :D Aina kauhea haukunta ja riehunta päällä. Minusta tämä kuva kiteyttää Neldan luonteen hyvin. :9



11.1.2011

Collien nenä

Ompas taas aikaa ehtinyt vierähtämään viime postauksesta, mutta niin siinä tuppaa käymään, kun kouluhommat alkavat painaa päälle. : / Mutta asiaan. Kävimme Neldan kanssa maanantaina hakemassa 1-vuotisrokotteet (ompa mukava synttärilahja :D) ja samalla kysyin eläinlääkäriltä Neldan nenässä olevasta "haavasta", joka näkyy alapuolella olevassa kuvassa.




Pelästyin ensin, että nyt Nabulla on varmaan joku sieni tai pahimmillaan autoimmuunisairaus ja sen nenä irtoaa... Eläinlääkäri kuitenkin rauhoitteli minua (:D) ja kertoi, että kyseessä on ns. "collie nose", jossa nenän päällimmäinen solukko irtoaa ja menettää näin ollen mustan värinsä. Saattaa jopa olla, että väri ei muutu mustaksi enää koskaan eli Nelda sai kertaheitolla hienon ja persoonallisen kauneuspilkun. Tiedän kyllä, että näyttelyissä noita pigmenttivirheitä ei katsota hyvällä, mutta minusta tuo on söpö ja tuomarin mielipide on yksi hailee. x) 

Sopivasti saimme juuri samalla eläinlääkärireissulla uuden rokotuspassin, sillä olin onnistunut hävittämään vanhan. Myös rekkarit ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, joten tuli nekin Neldalle tilattua. Varmaan heitin Voittajan jälkeen kirjekuoren (jossa saapuvat numerolaput, kutsukirje yms. näyttelyä varten, mutta jossa pidän myös aina näyttelyissä Neldan papruja) roskiin. Go me. :P

Eniten varmaan minua kuitenkin tuossa kauneuspilkussa huvittaa se, että eläinlääkärin mukaan tuollaiset tulevat koirille, jotka tykkävät haudata ruokaansa tai ovat muuten tunkemassa nenäänsä kaikkialle. En voinut muuta kuin olla samaa mieltä. :D

Tara-parasta vielä sen verran, että rouva elää nyt kovia aikoja näin loskan ja superliukkaiden kelien tullen. En tiedä miksi, mutta Tara pelästyy aina ihan hirveästi, kun minä tai Toni meinataan liukastua ja rouva masentuu kovasti... heti alkaa häntä riippua. Yksi veikkaukseni on se, että joskus liukastuessani olen saattanut nykäistä Taraa kovasti hihnasta ja raukka on traumatisoitunut. :( Onneksi täällä kuitenkin hiekotetaan tiet suht hyvin, niin ei tarvitse frouvan koko ajan stressissä olla.


"Ice is not fun!"







4.1.2011

Pikku-Neldan juhlapäivä

Tänään enää ei-niin-pieni Neldaseni täyttää yhden vuoden! :) Lahjaksi tyttö sai ison dentastixin ja pilkotun nakin ruokaansa maustamaan, hyvin maistui. :D Synttärivieras Tarakaan ei jäänyt herkuista paitsi. Eipä voi muuta kuin  ihmetellä, että mihin se mun pikkuvauva on mennyt.


Virallinen synttäripäivän poseeraus:




Ja sitten herkuteltiin. <3