30.11.2010

My babycakes

Tyttöjä tältä päivältä. Tylsää poseeraamista. :D


Nabu Babulainen skarppina (kuten aina).





Tara ottaa chillimmin.




Maanantainen näyttelykurssi meni Neldan kanssa hyvin. Olimme tällä kertaa sisähallissa Pitäjänmäessa ja kyllä eron huomasi... paljon miellyttävämpää siellä oli kuin tuolla pakkasessa. Paikalla oli myös enemmän koiria, joten se loi myös oman haasteensa tunnille. Nelda jaksoi kuitenkin keskittyä minuun tosi hyvin, tehtiin vähän tokojuttuja odotellessamme. :) 

Neldan pääsi ekaa kertaa tällä kurssilla (:b) treenaamaan pöytää. Ekalla kerralla Nelda hieman väisti ohjaajaamme, mutta toka ja kolmas kerta menivätkin tosi hyvin! Tyttönen seisoi kuin patsas. :) Toivottavasti päästäisiin joskus tuosta kopelointipelosta eroon... pöydällä seisominen muuten sujuu loistavasti ja siinä jaksetaan oikeasti töröttää. :D

28.11.2010

Uuden opiskelua ja vanhan kertaamista

Olimme nyt perjantaina jälleen tokoilemassa. Kauhean kylmä päivä oli, mutta onneksi sain lainata vanhempieni autoa, ettei tarvinnut bussilla körötellä. Oli myös luksusta odotella hallin oven aukeamista lämpimässä autossa.

Tällä kertaa teimme treeneissä sellaisia juttuja, joita emme olleet aikaisemmin tehneet. Ihan peruskontaktin ja seuraamistreenin lisäksi meillä oli liikkeestä seisomista ja myös tokon hyppyeste esiteltiin koirille ja sitä sitten koklattiin. Liikkeestä seisomista ei olla vielä Neldan kanssa juurikaan treenattu, mutta ihan ok se lähti sujumaan. Nyt pitäisi vaan oikeasti jaksaa treenata pakkasesta ja lumesta huolimatta, mutta läheinen treenikenttä on ihan lumenpeitossa, että siellä treenaaminen ei onnistu enää. Kotonammekin on niiiiin vähän tilaa. :(

Tokohyppy meni myös Neldalta hyvin, neiti ei onneksi vierastanut estettä, vaikka pari muuta ryhmämme koiraa pelkäsi sitä ihan todenteolla. Ajattelin itse jossain vaiheessa väsätä tokon hyppyesteen pahvilootista, jostain netistä löysin ohjeen siihen. Treenimotivaatio on nyt vaan talven tullen ollut niin matalalla, että harmittaa. : / Neldakin palelee tuolla ulkona jaloista (ja ostamieni tossujen käyttö on mahdotonta, yksi jalka kerrallaan pitää totuttaa neiti tossujen pitoon). Ehkäpä tämä tästä.


Palautin tänään vanhemmilleni lainaamani auton ja tullessamme kotiin julkisilla, nappasin metroilijoista kuvan. :) Neldanen ei ole nyt pitkään aikaan voinut pahoin julkisissa, oliskohan oksentelupussin kantaminen varmuuden vuoksi mukana taaksejäänyttä elämää? :b



26.11.2010

(Kilpa)varustelua

Ostin tänään Neldalle kunnon heijastinliivin ja tossut pakkasia varten. Heijastinliivi oli kyllä uskomattoman halpa (vain 3e Clas Ohlsonilta, vai miten se nyt kirjoitetaan), mutta tossut olivatkin sitten vähän kalliimmat... Neldan tassuja on ruvennut palelemaan pakkasella, joten pakkohan ne tossut oli kuitenkin tässä vaiheessa ostaa, vaikka ajattelin Neldan pärjäävän ilman niitä. Tarahan sai ekat tossut vasta viime vuonna 6-vuotiaana, sitä aikaisemmin ei ollut tarvinnut. Tarahan tottui omiin töppösiinsä tosi nopeasti (n. 15 sekuntia kesti totuttelu...) ja sitten mentiinkin kuin oltaisiin ne jalassa synnytty. :) Nelda taas vihaa noita koko sydämmestään ja kävely on tuskaa. No, hiljalleen totutellaan.

Ostin Neldalle (ja miksei myös itselleni :b) föönin, niin voidaan sitten näyttelyitä varten pestä ja kuivatella. Eipä ole pelkoa, että karvat kuivuisi yön aikana miten sattuu, kun on tuo kapistus.


Pieni koira näkyy pimeässä.





Tämän talven varustelua... Neldalta tosin jouduttiin loppulenkistä ottamaan töppöset pois, kun elämä oli niiiin vaikeaa niiden kanssa. :D





Sievä.




Täpäkkänä heti, kun bootsit saatiin veke. :D






23.11.2010

Tyttö sinä olet tähti

Jälleen tänään näyttelykurssilla saimme Neldan kanssa kiitosta esiintymisestä ja yleisestikin yhteistyöstä. :) Neldalla oli kyllä joku ihme vaihe, että neiti vaan riehui ja haukkui koko ajan... Karkasipa se pari kertaa nuuskimaan kurssilla olevaa gordonia, vaikkei ole niin aikaisemmin tehnyt. No, kaiketi koirilla on huonoja päiviä siinä missä ihmisilläkin?

Tämä näyttelykurssikerta oli tosiaan toisiksi viimeinen ja viimeinen tunti pidetäänkin sitten sisätiloissa. Ohjaaja kehui Neldan liikkeitä ja seisomista. Hän sanoi, että seisominen on ehdottomasti Neldan bravuuri ja olen siitä kyllä samaa mieltä. Nelda on kuin posliinikoira: ei hievahda suuntaan eikä toiseen (paitsi välillä :D). Vaikka oli lumista ja lunta satoi + tuuli edelleen, jaksoi Nelda esiintyä hyvin. Ohjaaja sanoi, että Nelda on muuten täysin valmis näyttelykoira, mutta neiti tarvitsee kopeloimiseen varmuutta. Nyt Nelda hieman väisti ohjaajaa, mutta muuten meni sekin ok, ei ollut pakittamista yms. 

Harjoittelimme Neldan kanssa vuoroa odotellessamme myös tokojuttuja, uusimpana asiana "paikka"-käskyä. Käytän tuota "paikkaa" ainoastaan luoksetulon odotusvaiheessa ja se meni aika kivasti. Paikallaolosta neiti karkasi kerran, mutta muuten meni lyhyellä matkalla ja lyhyellä odotusajalla (n. 20 sekuntia) hyvin ottaen huomion sääolosuhteet ja muut häiriötekijät.

Kunhan saan kameran lisään kuvia...

22.11.2010

"Käyttää hyvin peppuaan"

Laitetaan lyhyt päivitys viime perjantaisesta tokotreenistä ATD:n hallilla. Tosi mukavasti meni jälleen. Meillä oli tällä kertaa eri ohjaaja paikalla, mutta ei se menoa lannistanut lainkaan. :D Sain hallille onneksi tällä kertaa isältäni kyydin, sillä semi-traumatisoiduin 1,5h tuntia kestävästä bussimatkasta Malminkartanolle. No, ensi viikolla sitten jälleen busseilemaan. :b Takas kotio joudun joka tapauksessa tulemaan bussilla aina ja kärvistelen sen 1,5-2 tuntia sitten. Olispa mulla jo oma auto.

Tällä kertaa otimme kontaktia ja seuraamisen alkeita, myös maahanmenoa (liikkeestä), paikallaoloa ja luoksetuloa harjoittelimme. Ohjaaja katsoi kunkin koirakin vuorollaan ja Neldaa hän kommentoi sanomalla, että neiti käyttää hyvin peppuaan, kun otimme paikallaan ympäri kääntyilemistä sekä oikeaan että vasempaan suuntaan (vaikea selittää :)). Neldalla on myös oikein hyvä kontakti ja seuraamisen opettelu on lähtenyt sujumaan hyvin. Nelda jaksoi myös olla hyvin paikallaolossa, vaikka otin ensimmäisiä kertoja niin, että kiersin koiran takaa viereen. Luoksetuloa en tällä kertaa ottanut muulla tavalla kuin niin, että ohjaaja piti Neldaa hihnasta ja minä sitten eleettömästi kutsuin neidin luokseni. Ihan ok, mutta tiedän, että tuo voisi olla nopeampikin.

Meidän pitäisi alkaa tosissaan treenaamaan kunnollista luoksetuloa, mutta motivaatio on jossain pyllyssä lumentulon takia. Koirat toki rakastavat lunta (kyllä se mustakin on kiva piristys harmaan syksyn jälkeen), mutta ei tuolla  ulkona jaksa kauaa paikallaan värjötellä. Tokoilu on kuitenkin vähän tuollaista pönöttämistä. Sisällä voisi tietty treenata, mutta mutta... Minkähän tekosyyn tähän keksisin? :D


"Sivu!" "Hieeeno tyttö."


16.11.2010

It's a miracle!

Pikapäivitys. :) Loistavat näyttelytreenit tänään kera Neldan! Tyttönen pelitti hienosti ja ainoastaan omistaja sai noottia liian nopeasta juoksuvauhdista. Meillä oli nyt eri ohjaaja kuin aikasemmilla kerroilla ja hän suositteli minulle nopeaa kävelyä Neldan kanssa, sillä jos juoksen, joutuu Nelda ravaamaan liian lujaa eikä tuomari ehdi katsomaan liikkeitä.

Seisominen meni Babulaiselta jälleen tosi hyvin, ei mitään kummempaa siinä. Pelkäsin, että Nelda ei osaa enää seistä kunnolla, sillä olemme treenailleet tokojuttuja nyt enemmän ja Nelda hölmöläinen (vai omistaja hölmöläinen, kun ei osaa kouluttaa :D) tarjoaa mm. maahanmenoa nykyään kaikkeen. No, hyvin tyttö jaksoi tosiaan seistä eikä pahastunut, vaikka jalkoja asettelin. Nelda EI myöskään VÄISTÄNYT (hallelujah!) ohjaajaamme, kun hän tuli kopeloimaan ja katsomaan hampaita. Kyllä Nelda hieman nojasi minua vasten, mutta esim. viimeksi näyttelytreenit menivät tuon osalta paljon huonommin.

Ehkäpä tämä tosiaan tästä siis, jes jes. :) Joku voisi kanssa potkaista mua vähän persuksille, että treenaisin noita tokojuttuja ahkerammin!

Lisätään tähän loppuun kevennyksesti Tarasta "passikuva", kun kamera on edelleen poissa. Neiti on tässä about samanikäinen kuin Neldalainen nyt on. Tara siis tuossa kuvassa 1v 2kk, voi, kun sekin on ollut niin nuori joskus. <3 Joku päivä pitää tännekin laittaa Taran vauvakuvia.
 




Sitten vähän tuoreempaa tältä keväältä. Tara pieni karvajalka, hapsuvarvas, mammanmussukka. <3 Eläisitpä ikuisesti. :(



13.11.2010

Tokotokotokotokokoira

Olimme sitten Neldan kanssa perjantaina tokoilemassa Helsingin Seudun Kennelpiirin järjestämässä ryhmässä ATD:n hallilla. Ilmoittauduttiin aika viime tinkaan, mutta onneksi mahduttiin vielä mukaan. :) Kyseessä on kuuden viikon kurssi eikä hintaa tule tuolle kuin 25 euroa... Olin ihan ällikällä lyöty, kun vertaa tuon Silkkitassun hintoihin, mutta se onkin yksityinen koirakoulu. 

Tämä kurssi (toko1) on  tarkoitettu koirakoille, jotka jo käytännössä ovat harjoitelleet ja hallitsevat  HSKP:n pentukurssilla opetetut asiat ja haluavat jatkaa  harjoittelua eteenpäin kohti tottelevaisuuskilpailuja. Pelkäsin, että oltaisiin Neldan kanssa tosi huonoja (tuossa esittelypätkässä kuulosti niin vaativalta ryhmältä, että jotain pitäisi oikeasti jo hallitakin! :D), mutta onneksi asia ei todellakaan ollut näin. Paikalla oli meidän lisäksemme vain kolme muuta koirakkoa ja osaamistaso oli aika kirjavaa. En tiedä, olivatko muut koirat sitten tosi nuoria, mutta olimme Neldan kanssa selvästi edistyneimpiä siellä. En kyllä mitenkään koe, että muiden "ei edistyneisyys" haittaisi meitä mitenkään, kun keskitymme kuitenkin omaan suoritukseemme ja etenkin häiriön alla työskentelyyn (huhtikuista agilitykurssin karsintaa silmällä pitäen).

Treenasimme nyt ekalla kerralla kontaktia, maahanmenoa (myös liikkeestä), hieman paikallaoloa ja luoksetuloa. Muut menivät Neldalla suht ok, kontakti oli jopa yllättävän hyvä tällä kertaa, mutta luoksetulo oli fiasko. :D En ole opettanut sitä Neldalle, joten neiti oli tosi epävarma, että saanko mä nyt ihan oikeasti lähteä tästä tulemaan, vaikka käskit odottamaan... No, sieltä se sitten kuitenkin hiipi hiljalleen luokseni ja meni jopa pari kertaa matkan aikana maahankin. x) Tätä on siis treenattava... kunhan vaan keksisi miten, ettei paikallaolo huonone luoksetulotreenin seurauksena (pelkään siis, että Nelda lähtee varkain tulemaan, kun neiti on kunnon ennakoija kaikissa asioissa). Paikallaolo meni siis myös hyvin, mutta en ottanut pitkiä pätkiä. Liikkeestä maahanmeno oli kelpo ottaen huomioon sen, että ollaan treenattu sitä niin vähän. Miun vaan pitää muistaa olla pitämättä namia kädessä, sillä se tekee kuulemma Neldan maahanmenosta epävarman.

Eiköhän tässä tarpeeksi tältä erää. Harmi, kun tuo tokotreeni on niin myöhään 21-22 ja vielä kovin kaukana täältä Laajasalosta. Meillä meni Neldan kanssa yhteensä reissuun yli kolme tuntia, kun joudutaan julkisilla menemään kolmella eri bussilla. Nelda ei tosin onneksi voinut pahoin kertaakaan, mikä oli hieno homma, kun minun piti vahtia, että osataan jäädä oikealla pysäkillä. :D Pitääpä muuten lisäillä myös jotain treenikuvia tähän wall of textiin, mutta kamera on valitettavasti unohtunut kaverilleni. Pitää noutaa se jossain kohtaa takaisin.

Laitetaan pari ennennäkemätöntä pentukuvaa, jotta olisi edes joku väriläiskä tässä. :)



Babulainen veikeänä n. 4-5 kuukautta vanhana. Niin kauan jo noistakin ajoista. <3





Ekaluokkalaisen hymy, pari hammasta puuttuu. Samanikäinen lapsonen kuin edellisessäkin.





On Nelda muuttunut noista honkkeliajoista. :D "Rumasta" ankanpoikasesta kasvoi joutsen, ainakin omaan silmääni. B) Aika raskaat korvat näyttää Neldalla olleen tuossa 4-5 kuukauden iässä.



9.11.2010

Sään armoilla

Tänään olin Neldan kanssa jälleen näyttelykurssilla. Tämänkertainen tunti jäi valitettavasti (vai onneksi) hieman lyhyemmäksi, sillä lunta satoi reippaasti ja raaka tuuli puri luihin ja ytimiin. Päädyttiin siis yhteisymmärryksessä lopettamaan tunti tällä kertaa aikaisemmin (ainoastaan minä ja gordoninomistaja olimme paikalla), sormet olivatkin jo ihan tunnottomat ja Neldaakin palelsi.

Tarkastelimme tänään taas liikkeitä ja seisomista sekä koiria myös kopelointiin. Muut osiot menivät Neldalta ihan ok ottaen huomioon sääolosuhteet, mutta kopeloiminen oli kamalaa Nelda-raukan mielestä. Ohjaaja kopeloi koirat muutamaan otteeseen ja onneksi Neldalla meni toinen kerta hieman paremmin. Ohjaaja myös oli sitä mieltä, etteivät tuomarit välttämättä pistä lainkaan pahakseen, vaikka huomaavat koiran olevan arka. Kunhan tuomarit saavat koiran tutkittua vaivatta, pitäisi kaiken olla ok.

Nelda myös peeloili tänään menemällä välillä istumaan/makaamaan, vaikka olisi pitänyt seistä. En sitten tiedä, johtuiko tuo oikeasti kylmästä (kalju maha UÄ:n oton takia) vai onko tokojuttujen treenaaminen saanut Neldan tarjoamaan minulle istumista/maahanmenoa seisomisen sijasta. No, molempi pahempi. Pitää jatkaa seisomisen käskysanan vahvistamista, sama homma kyllä edessä myös istumisen ja maahanmenon kanssa.

Tara ja erityisesti Nelda olivat kovin innoissaan lumesta. Nelda veti hepuleita koko matkan ajan, kun taivalsimme kohti treenipaikkaa. Kylmyys ei näyttänyt tyttöstä siinä vaiheessa haittaavan, mutta 1,5 tunnin talsimisen jälkeen kodin häämöttäessä edessä, meni Nelda hieman hiljaisemmaksi. Ehkäpä lapsonen oli vain väsynyt, mikä on kyllä siinä mielessä hyvä, ettei Nelda tule herättelemään minua huvikseen tänä yönä niin kuin viime yönä kävi. :b

6.11.2010

The Great Babu

Tänään osallistuimme Hollolassa pidettävään mätsäriin ja meillä meni oikein kivasti. :) Nelda joutui osallistumaan pieniin aikuisiin, sillä ko. mätsärissä pentujen yläikäraja oli 9 kk. Neldahan täytti juuri pari päivää sitten 10 kuukautta eli jouduttiin sitten tosiaan hieman kovempaan seuraan esiintymään.

Tuomari oli hyvin tarkka ja tutki koirat + niiden liikkeet huolella monesta kulmasta. Neldalainen jännitti kovasti kopelointia ja pöydällä seisomista eli eläinlääkärireissulta saatiin varmaan sitten tuo yht'äkkinen pöytäkammo. :( No, ei kun lisää vaan treeniä ja tosiaan tämänpäiväisen perusteella eivät kaikki tuomarit ole niin tiukkia sen suhteen, jos koira jännittää.

Tuloksena siis tältä päivältä pienten aikuisten punaisten 4. :) Kaiken kaikkiaan pieniä aikuisia oli 23 ja punaisia 12, Nelda pärjäsi siis tosi hyvin. :D Aikuisilla koirilla voi kuitenkin olla vuosien näyttelykokemus takana, joten olin ihan otettu, että Nelda pärjäsi tässä porukassa näin mukavasti. Suoritus ei ollut kyllä mielestäni paras, joskaan ei mikään huonokaan. Mätsäri pidettiin parkkihallissa, joten se loi omat haasteensa päivälle. Vaikka äänet kovasti kaukuivatkin ympärillä, jaksoi Nelda kuitenkin välillä esiintyä korvat tarkkaavaisina eteenpäin suunnattuna. Tuomarin sanat kyllä lämmittivät kovasti mieltäni: "Näin nuori koira, jolla on vielä vaikka miten hieno ura edessä." Tuota sitten muistelen, kun meinaa epätoivo kalvaa mieltä liikaa.


Pro-tyttönen. <3 Harmi, että tuon ruokasäkin nappulat ovat niin isoja, etten voi meiän tytöille antaa, kun pelkään superahmattien tukehtuvan niihin. :(





Niin, ja sen verran vielä, että osallistumme Neldan kanssa ensi perjantaista alkaen toko1-kurssille. :D Haaveena, ehkä hieman epärealistisena sellaisena, miulla olisi  suorittaa tuon kanssa TK1-tunnus, mutta ainakin toistaiseksi heikolta näyttää... No, onhan tässä aikaa. :)


Loppuun mahtava (ja ylpeä) nokkaeläin Bobo.





4.11.2010

Nukkujia

Tyhjentelin kamerani muistia ja sieltä löytyi paljon kuvia lepäilevistä tyttösistä. :D Laitan niitä tänne huvikseni.

Tyynykasan Valtiatar Nelda. Nelda on aina tykännyt, ihan pienestä pitäen, nukkua jonkinlaisen kasan päällä. Oli kasa sitten tehty tyynyistä tai vaikka Tonin reppu, niin kyllä Babulle kelpaa. :)





Spurgu-Nelda herätetty kesken unien. <3





Nelda tietsikkapöydän alla pesässä pöllähtäneenä. :D





Suorajalka kalansilmä-Tara. <3


2.11.2010

Kaikkea sitä... ja näyttelykurssi siinä sivussa

Aika pikainen päivitys tähän väliin. Jouduttiin eilen menemään Neldan kanssa eläinlääkärille, kun iltapäivällä tyttöön iski ihan älytön apatia. Nelda kulki pää riippuen pitkin seiniä eikä innostunut mistään. Edes herkkua Nelda ei meinannut haluta syödä loppuun, vaan jätti sen välillä kesken. Tätähän meidän biojätekomposti ei koskaan tee, kaikki kelpaa. 

Olin todella huolissani Neldasta ja eläinlääkärillä sitten lapsi tutkittiin läpikotaisin. Ainoa löydös, jonka tohtori teki, oli kohonnut ruumiinlämpö (39,5 astetta) eikä sekään ollut hälyttävän korkea. Pyysin vielä, että Nelda ultrattaisiin kohdun osalta, sillä pelkäsin neidillä olevan kohtutulehdus... Mitään ei kuitenkaan onneksi löytynyt ja eläinlääkärin mukaan seurantalinja riitti. 

Tänä aamuna Neldalla ei enää ollutkaan edes lämpöä, mutta sheivatut vatsakarvat v*tuttivat tyttöstä. :D Liikkumisesta ei meinannut tulla mitään, vaan Nelda istui koko ajan ja kulki lyhyen matkan kerrallaan. Kyllä shelttiläisen maailma joskus järkkyy pienestä, kuten karvojen ajelusta, sanoi klinikkaeläintenhoitajakin, kun oltiin kotiin lähdössä ja Nelda oli tyytymätön. Kyllähän tuon sinällään ymmärtää, kun nyt käy tuuli ikävästi vatsaan ja ultraamiseen käytetty geeli varmaan kutittaa, vaikka kotona suihkuteltiinkin.

Pääasia, että kaikki on kuitenkin hyvin nyt. Olimme tänään myös sitten näyttelykurssilla, kun Neldan vointi oli hyvä. Liikkeitämme kehuttiin ja Neldan seisominen oli myös kuulemma erinomaista, pitkän harjoittelun tulokset alkavat näkyä. Koiria myös kopeloitiin tällä kertaa ja meidän osaltamme se meni erittäin huonosti, mikä on harmi. :( Nelda varmaan otti itseensä siellä eläinlääkärillä, kun tyttö jouduttiin aika kovakouraisesti kääntämään selälleen karvanajelua ja UÄ:tä varten.

Ei tästä tullutkaan sitten lyhyt ja pikainen, vaan kunnon wall of text. :P